Mä en oikeesti tiedä kuinka monta miesvalitusta mä jaksan postata tänne, mutta we'll see..
On perinjuurin ärsyttävää tapailla ihmistä johon sitten ihastuu ja josta ei ota mitään selvää. Tässä tapauksessa kyseessä itseäni muutamia vuosia vanhempi mies joka kuulemma tosiaan pitää musta mutta en ota mitenkään päin selvää mitä se haluaa ja koska se sen haluaa. Jotenkin musta tuntuu ettei se tiedä edes itse mitä haluaa. Harmittaa, koska tunteita on paljonpaljon.. mutta usko alkaa loppua kesken. Ehkä oon hieman malttamaton mutta that's just me.
Itsehän en ole mitään aviomiestä etsimässä mutta tosiaan turha säätäminen tai irtosuhteetkaan ei nappaa.
On turhauttavaa odottaa sitä päivää kun tajuaa tapailleensa ja ihastuneensa ja jääneensä oikeastaan kun nalli kalliolle. Mä olen kuulemma tosi kylmä ja völinpitämätön, mutta ehkäpä sen onkin joku suojamuuri just ton päivän varalle? Mene ja tiedä.
Kerran joku sanoi jotain siihen suuntaan että "ton näkösellä tytöllä ei pitäis olla tollasia ongelmia, mut kai sulla on vaan tosi paska luonne" ja mä oon itsekkin alkanut pikkuhiljaa kallistua tohon näkökulmaan.. mä tosiaankin oon varmaan sitten maailman vaikein nainen. ;)
Kuka kertois miehille ettei voi saada kaikkea, pitää valita. Sä et voi olla sinkku ja olettaa että sulla silti on nainen joka haluaa vaan sut ja odottaa sua kiltisti kotona puhumatta muille.. Se ei vaan toimi niin. Ei ainakaan mun kohdalla. Mä itseasiassa just tajusin että jos tapaisin aivan mahtavan tyypin joka ei kuitenkaan haluis samaa kun minä, mä en jäis. Mä en jäis roikkumaan ja tyytyis pelkkään seksiin sen takia että oon umpi-ihastunut ja mulle riittää kunhan saan miehen edes vähän itelleni. Ei, se ei riitä.
Mä tiedän mitä haluan enkä oo valmis joustamaan siitä, jos se tekee musta jonkun mielestä lehmän tms niin ok.. olkoon niin. Ainakin mulla on omaa tahtoa ja omat päämäärät!