Yksin kotona

Kaikki varmaan muistaa, että miä en suhtaudu yksin kotona olemiseen silleen ihastuttavan kepeästi niinku normaalit ihmiset. Syömisestä tulee stressaava koettelemus ja nukkuminen on tukalaa ja sitten on vielä tylsääkin.

Ukko katsoi hyväksi lähteä viikoksi epolle, ja hylkäsi miut tänne. Taino olisin miä voinut lähteä mukaan, tietty, mutta perillä on koiria ja kissoja ja ötököitä. Kahdelle ensinmainitulle olen allerginen, viimeksimainitut ovat vain peloittavia. Niin nukkumapaikka olisi ollut "hiukan vaikea" löytää. Olisi ehkä päädytty ratkaisuun nimeltä "teltta pihalle" ja sitten olisin varmasti herännyt joku kaunis yö siihen, että hämähäkit yrittävät syödä miut.

Ne ovat siellä tosi isoja. Melkein kämmenen kokoisia.

Ni jäin sitten kotiin. Oon ollut yksin jo melkein kymmenen tuntia, ja nyt jo ahdistaa.

Kauheen noloo. Aikuinen ihminen eikä osaa olla yksinään. Taino, yleensä miä pärjään ihan hyvin muutaman päivän, mutta nyt tuo rakas ystäväni paniikkihäiriö on jostain syystä ollut vähän pahempana kuluneen kuukauden (syytän allergialääkkeitä) joten stressiahdistus.

Ni oon tosi aikuinen ja lähden huomenna äitin luo turvaan. :D

Enköhän miä yhden yönseudun pärjää vaikka päälläin seisten. Laitan pizzaa tulemaan ja linnoittaudun sohvalle katsomaan höNppää. <3