Blogi

Hohdokasta sinkkuelämää vai säälittävää "sen oikean" etsintää? Sinkkis loppui jo ajat sitten ja sen jälkeen siitä on näytetty uusintoja aina vaan uudestaan. Tämä on varmaan jo kahdeskymmenes kerta kun katon Sinkkiksiä. Viime aikoina olen takertunut siihen että naisista luodaan sellainen imago ettei he pärjää ilman miehiä ja ettei hohdokas sinkkuelämä voi olla sitä että turvautuu dildoon, bilettää, keskittyy itseensä, harrastuksiin ja ystäviin, unohtamatta työtä. Se että et ole saanut munaa mieheltä kolmeen kuukauteen on säälittävää, kuivat kaudet tekevät sinusta säälittävän! Miksi mieheltä saatua seksiä (vaikka se olisi huonoa) arvostetaan enemmän kuin masturboimista? Loppuen lopuksi (useimmat) naiset tuntevat kehonsa paljon paremmin kuin mies.

Vai onko sinkkiksessä tarkoitus esitellä miten kamalia miehiä on olemassa? On kanittajaa, mies joka hyppii heti seksin jälkeen suihkuun uskontonsa takia, mies jonka kanssa ei voi muodostaa suhdetta mutta saada loistavia orgasmeja (mr. pussy), on salasuhteita lihavan ja karvaisen miehen kanssa, on nuoria miehiä jotka haluavat kokeneen naisen, jalkafetissejä, miehiä jotka haluavat peppupanoa, haluavat sinun nuolevan anaaliansa, miehiä joilla ei seiso, miehiä joilla on liian pieni tai liian iso..etc. Maailma on siis täynnä epäsopivia miehiä?

Voi ei, Ylpeys ja ennakkoluulo oli loppunut! Päädyin ostamaan lohdukkeeksi Julie&Julia (Meryl Streep <3) ja Laulavat sadepisarat. Enää puuttuu elämästä sellainen könsikäs joka näyttää syötävän hyvältä märässä valkoisessa kauluspaidassa. ;)

Kevät tulee kohisten vaikkei uskoisi kun ulkona pakkasukko riehuu kännipäissään tiputtaen lukemia aina vain alaspäin, järjettömyyksiin. Lueskelin kuntosalilla naistenlehtiä ja ihmettelin miten alas on tullut journalismin taito huomioonottaen vielä sen miten vaikea on päästä tuon alan kouluihin. Missä vaiheessa alettiin puhua alentuvasti lukijoille? Missä vaiheessa sisällöstä tuli yhtä pullamössöä jossa lähinnä keskitytään pinnallisuuteen, samanlaisiin kepeisiin pintaraapaisuihin mitä näkee blogimaailmassa? Missä on ne pintaa syvemmät artikkelit? Eräässä lehdessä oli tehty sarja uranaisista, ei siitä mitä haasteita he kohtavat työssään vaan miten he pukeutuvat työhön. *pyörittelee silmiänsä* Sitten haastattelua jatkettiin perehtymällä kodin luksus tyyliseen sisustukseen ja siitä miten he miehensä kanssa tapasivat. Voisin todellakin yrittää Vivienne Westwoodin tapaa olla vuoteen ostelematta vaatteita ja lukematta lehtiä (kerran taso on oikeasti tätä).

Metsästin kaupasta hetken mielihaluani jota hormoonit ohjasivat, olisi hienoa katsoa taas pitkästä aikaa Ylpeys ja ennakkoluulo. Tuo kahdeksan tuntinen filmatisoitu eepos joka saa naisen kihertemään kuin ihastunut teinityttö. Kysyessäni tiskin takana seisovalta mieheltä tämän dvd:n olemassa oloa sain tympääntyneen katseen ja ärsyttävän vastaiskun toisin kuin avuliaan vastauksen. Miksi miehet vihaavat niin paljon Ylpeys ja ennakkoluuloa?