Blogi

Olisihan se ihanaa..se oma mussukka, mies, komia olento, äijä, rakas..millä nyt itse kukin haluaa sitä nimittää!?

Näin sumuisena aamuna, herkistyn ja halipula iskee! Hirmuinen läheisyyden kaipuu toisen ihmisen syleiltäväksi. Ihminen tarvitsee rakkautta, sydän tarvitsee hypähdyksiä.

Ei se väkisellä löydy, se rakkaus. Se tulee, sitten kun on sen aika. Kohtalo ja karmanlaki sen tuo eteen ja ehkäpä juuri silloin kun sitä vähiten odottaa..

Älkää nyt luulko, hyvät lukijat, että olen joku naiivi haihattelija. Minulla on ollut vakavempia suhteita ja yksi niistä oli narsistin kanssa, mutta selvisin siitä! Elämänilo on taas palannut sydämeeni ja osaan luottaa ihmisiin neljän ja puolen vuoden henkisen pimeyden jälkeen, viisaampana ja luottavaisena. Usko ihmisten hyvyyteen on palautunut erään rakkaan ystäväni tukemana!

Elämä on ihanaa! :)

Yksinäisyyskin on moniuloitteinen asia. Joskus haluaa olla yksin ja pohtia elämää tai rentoutua, olla vain. Laajentaa maailmankuvaa; hoksata asioita, miten ne menevät. On taitolaji olla sinut yksin. Siihenkin olen opetellut, ettei tarvitse aina olla jonkun seurassa, mutta sitten kun yksinäisyyden "nurja" puoli tupsahtaa eteen, on se tuskaa!

Meitä yksinäisiä on Suomi pullollaan, ainakin erään sivuston keskustelupalstalla näkemäni kirjoitusten perusteella. Myös teksti-tv,n sivuilla on seksin nälkäisiä, yksinäisiä. Toiset normaaleja, toisilla hieman vääristyneempi mieli, jotka hakevat parempaa oloa sekä mieltä väärin keinoin.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu mielestäni läheisyys. Olen pohtinut, mitä ihminen saa siitä. Miksi se on niin tärkeää. Minulle se olisi ainakin tärkeää saada päivittäin annos läheisyyttä, johon kuuluisi halaamista, hellyyttä ja suukottelua sekä tietysti seksiä noin kolmesta neljään kertaa viikossa.

Kai se toisi ainakin turvallisuuden tunteen kun olisi toinen ihminen rinnalla "taistelemassa maailmaa vastaan". Se toisi iloa sydämeen ja elämään, Rakkautta ja tunnetta olevansa henkisesti tarpeellinen (jos näin raakasti sanon). Myöskin siinä olisi se antamisen ilo, kun tietäisi että toinenkin tykkää ja tulee siitä iloiseksi..sielujen kohtaaminen ja kietoutuminen yhteen värikkääksi tähtien kimalteeksi...

Sitä ihminen tarvitsee!

Olen nyt seikkaillut tässä deittiviidakossa taas parisen kuukautta, monella eri sivustolla ja törmännyt jokaisella sivustolla samaan asiaan: varatut miehet hakevat seuraa!
Olen kysynyt kahdelta mieheltä syytä miksi? Kumppani ei anna seksiä, muuten toimii kaikki muu..No voi darn, ompa surkeaa! Miksi he eivät arvosta sitä mitä heillä on ja keskustele tästä seksi/rakasteluongelmasta kumppaninsa kanssa tosissaan! Ja jos ei Todellakaan mikään auta, niin miksi jäädä siihen paikalleen. Sehän on väärin jo sitä kumppaniakin kohtaan!
Itselläni loppui 4,5 vuotta sitten vakavempi suhde ja nyt alkaa tuntua siltä, että haluaisin ihmisen rinnalleni, jonka kanssa viettää loppuelämäni. Paljoa en vaadi, vaikka kriteerejä on. Mutta ne kriteerit ovat muuttuneet ajan ja kokemuksien myötä.
Tänä aamuna minulle alkoi riittämään ja ajattelin että miksi antaa palasta henkisyydestäni näille varatuille miehille, kun eivät hekään välitä niin miksi minäkään heidän tilasta. Tässä tulee vastaan seinä. En tiedä, onko se hyvä vai huono luonteenpiirre minussa, että kykenen olemaan empaattinen ja olen herkkä!? Ainakin itseäni satutan siinä pahiten...
Kysymys kuuluu: onko se liikaa pyydetty universumilta, että löytäisi miehen jota voisi rakastaa pyyteettömäsi ja hän minua, ilman mitään turhia säätöjä. Olla vain mutkattomasti ja oma itsensä!
Kun tapaa varattuja miehiä, jotka eivät arvosta sitä mitä heillä on ja he näkevät vain metsän, eivätkä sen tuomaa kauneutta, niin se tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja pahalta!