Olisihan se ihanaa..se oma mussukka, mies, komia olento, äijä, rakas..millä nyt itse kukin haluaa sitä nimittää!?
Näin sumuisena aamuna, herkistyn ja halipula iskee! Hirmuinen läheisyyden kaipuu toisen ihmisen syleiltäväksi. Ihminen tarvitsee rakkautta, sydän tarvitsee hypähdyksiä.
Ei se väkisellä löydy, se rakkaus. Se tulee, sitten kun on sen aika. Kohtalo ja karmanlaki sen tuo eteen ja ehkäpä juuri silloin kun sitä vähiten odottaa..
Älkää nyt luulko, hyvät lukijat, että olen joku naiivi haihattelija. Minulla on ollut vakavempia suhteita ja yksi niistä oli narsistin kanssa, mutta selvisin siitä! Elämänilo on taas palannut sydämeeni ja osaan luottaa ihmisiin neljän ja puolen vuoden henkisen pimeyden jälkeen, viisaampana ja luottavaisena. Usko ihmisten hyvyyteen on palautunut erään rakkaan ystäväni tukemana!
Elämä on ihanaa! :)