Pako parisuhteen pakosta

Ihmissuhteista puhuttaessa käytetään monesti kielikuvaa viidakko. Minä olen kokenut sanan merkityksen niin paljon vaikeuksia sisältäväksi, että jokin uusi kielikuva olisi hyvä löytää. Pohdintani perustuu oman elämän ihmissuhteiden ja elämän filosofian kirkastamiseen.

Ihmissuhteiden syvälliseen pohdintaan olen ajautunut analysoidessani omia suhteitani ja omaa elämäntapaani. Koska ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja ihmisen persoona ja maailmankuva muodostuvat hänen omien kokemustensa kautta, on syytä aloittaa omasta maailmankuvastani.

Tämän ajan yleisenä ilmiönä on projektisoituminen, väestön keskittyminen kasvukeskuksiin ja ihmisten, asioiden ja tiedon liikkuvuuden lisääntyminen. Erityisesti työelämän projektisoituminen on muuttanut myös ihmisen elämänkaaren vaiheajattelusta projektien ketjuksi. Ihmiset muuttavat aikaisempaa pidempiä matkoja täysin uusiin ympäristöihin opiskelun, työn tai elämänkumppanin vaikutuksesta. Selvitääkseen jatkuvassa muutoksessa ihmiseltä kysytään entistä enemmän keskeneräisten asioiden ja epävarmuuden sietokykyä ja ympäristön muuttumiseen sopeutumista. Itse olen mielestäni selvinnyt muuten hyvin, mutta ihmissuhteiden kanssa en ole oikein onnistunut. Olen syyllistänyt siitä itseäni ja kokenut olevani huono ihmissuhteissa.

Tarkemmin asioita ajateltuani tajusin, että olen epäonnistunut järjestelmällisesti vain parisuhteissa. Analysoituani asioita vielä tarkemmin tajusin, että parisuhteisiin olen enemmän ajautunut, kuin halunnut niitä vaalia. Minua on ohjannut paine parisuhteen perustamisesta, koska niin on Suomessa tapana toimia - eritoten siinä maailmassa, missä olen kasvanut. Lopetin itseni syyllistämisen muutama vuosi sitten ja lähdin pakoon parisuhteita valitsemalla satunnaisten ihmissuhteiden polun.

Elämänpolulla sitä kohtaa monenlaisia ihmisiä, joiden kanssa polut risteävät, kohtaavat muodostaen leveämmän polun, haarautuvat tai kulkevat jatkuvasti toistensa kanssa ristiin. Polulla kohtaa ihmisiä eri rooleissa; yhden kanssa on hyvä tehdä töitä, toisen kanssa harrastaa vapaa-ajalla, kolmannen kanssa käydä kapakassa, neljännen kanssa nauttia seksistä, viidennen kanssa viestitellä sosiaalisessa mediassa. Joidenkin kanssa onnistuu useampikin asia. Mielestäni ihmisten välisissä suhteissa on oleellista henkilökemia, avoimuus ja rehellisyys.

Koen, että ennen sinkuilla tarkoitettiin nuoria ihmisiä, jotka eivät vielä olleet löytäneet parisuhdetta. Nyttemmin määritelmä ei ole enää rajattavissa ikään, eikä kaikilla sinkuilla ole edes aikomusta vaihtaa sinkkuelämää parisuhteeseen. Nykysin on urastaan tai harrastuksistaan innostuneiden luvallista uhrata sille aikaa, saavuttaa tuloksia ja olla tuloksista aidosti ylpeä ilman seksuaalisen suuntautumisen, vanhanpiian tai peräkammarin pojan leimaa. Perhearvoja vaaliville sallitaan vastaavasti urasta ja työelämän oravanpyörästä irrottautuminen ilman leimautumista luuseriksi.

Asuntomarkkinoilla suuntaus, jossa meikäläisenkin omaksuman elämäntavan vaalijoita olisi paljon, aiheuttaa haasteen, kun tarvitaan paljon pieniä asuntoja, joissa ihmiset elävät yksin. Ehkäpä sinkuille voisi tulevaisuudessa rakentaa omia palvelutaloja, joissa pienten asuntojen lisäksi olisi erilliset huoneistot nautinnon keitaiksi. Eihän sitä aina jaksa hotelliin tai matkalle lähteä, ja kumpikin haluaisi kuitenkin pois omasta kodista.