Blogi

Näin kunnallisvaalien alla on herännyt taas keskustelua joukkoliikenteen maksuttomuudesta. Olin maanantaina eräässä paneelissa, jossa pääsimme väittelemään asiasta muiden kanssa. Osa ehdokkaista oli ehdottoman jyrkästi maksuttoman joukkoliikenteen puolella, osa puolestaan niistä vastaan. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin - ja syystä.

Virossa Tallinnan kaupunginvaltuusto hyväksyi syyskuussa esityksen, joka tekee kaupungin joukkoliikenteestä maksutonta kaupungin asukkaille. Nyt monet ovat nostaneet ilmaan ajatuksen, onnistuisiko sama myös Helsingissä.

Ei toimi. Asiaa tutkittiin Helsingissä jo vuonna 2008, ja näiden tuloksien perusteella voidaan idea todeta suorastaan kannattamattomaksi.

Olen usein kuullut toteamuksen "Ilmaisia lounaita ei ole". Voidaan hyvin myös sanoa, ettei ole olemassa ilmaisia joukkoliikenteen matkoja. Jonkun on aina maksettava näistä matkoista aiheutuvista kuluista. Ilmainen joukkoliikenne lisäisi huomattavasti julkisen sektorin nyt jo suuria kuluja. Nykyisellä käyttömäärällään asiakkaille kokonaan ilmainen joukkoliikenne maksaisi kaupungille yli sata miljoonaa euroa. Täytyy myös ottaa huomioon, että tämä niin sanotusti ilmainen joukkoliikenne myös todennäköisesti kasvattaisi käyttäjämääriä, josta kuitenkin jäisi saamatta tärkeät lipputulot. Kaupungin menetettyjen tulojen osuus nousisi yli 150 miljoonaan euroon. Tämä tarkoittaisi raidejokerin hinnalla (8 milj. €/km) noin 25 kilometriä lisäraidetta.

Kasvaneet kustannukset sekä pienentyneet tulot heikentävät pitkällä tähtäimellä huomattavasti julkisen liikenteen laatua. Uutta kalustoa hankittaisiin ja muita tarpeellisia hankkeita toteutettaisiin vähemmän, koska käytettävissä olevat varat olisivat pienemmät. Tällöin vaarana voisi olla mm. raide-jokerin ja toisen jokeri-linjan toteutumatta jättäminen. Lisäksi investointeja tarvitaan lyhentämään vuorovälejä sekä sujuvoittamaan vaihtoja. Myös lisävuorojen tarve kasvaisi käyttäjäkunnan noustessa, mutta tähän ei voitaisi vastata puuttuvien resurssien vuoksi. Näin vuorot ruuhkautuisivat entisestään sekä kasvattaisivat tyyttymättömyyttä joukkoliikennettä kohtaan. Tällä on valitettavasti pahana tapana esiintyä yksityisautoilun määrän kasvamisena.

Mielestäni on myös hyvä, että useimmista palveluista perittäisiin edes jonkinlaista vastiketta. Monesti vastikkeellista palvelua arvostetaan hieman enemmän kuin täysin ilmaista. Tämä hillitsee ilkivaltaa, järjestyshäiriöitä ja muita vastaavia ongelmia. Samalla meillä käyttäjillä säilyy jonkinlainen välitön vastuu kustannuksista, emmekä joutuisi maksumiehiksi ainoastaan välillisesti korottuneen verotuksen kautta.

Henkilökohtaisesti kasvattaisin joukkoliikenteen käyttäjäkuntaa ennemmin parantamalla sen laatua ja panostamalla tarpeellisiin, joukkoliikennettä sekä paremmin palveleviin investoihin. Monipuoliset reittivaihtoehdot, sujuvat vaihdot ja lyhyet vuorovälit sekä lähes täysipäiväinen joukkoliikenne tekisivät mielestäni joukkoliikenteen käytöstä niin mieluisaa, ettei yksityisautoiluun ole tarvetta.

Laadukkaan joukkoliikenteen ja urbaanin meiningin puolestapuhuja: joonahaavisto.fi

Nopeaa toimintaa, asfaltti palautettiin Baanan Love Helsinki veistoksen ympärille. Kuvataiteilija Janne Siltasen Love Helsinki -teos on tehty skeitattavaksi eli veistoksen päällä saa luvan kanssa rullalautailla, ja tämä siis kerrottiin päättäjille jo hyvässä vaiheessa. Kaikki alkoi siitä kun lähialueen asukkaat olivat valittaneet skeittaamisesta aiheutunutta melua. Valittamista en sinäänsä kritisoi, kyllähän jokaisella tulee olla oikeus valittaa vaikkapa asuinalueensa epäkohdista. Sen sijaan kritisoin tässä tapauksessa rakennusviraston toimintatapaa.

Asfaltti päätettiin poistaa valitusten perusteella, kysymättä mitään tämän kaupunkikulttuurin käyttäjiltä (lue: skeittaajilta). Kaupunkikulttuurista nauttivat eivät tietenkään valittaneet, eikä sitä voi mielestäni olettaakaan.

Ensin on annettu kaupungin kukoistaa ja sitten yhdessä yössä se kaikki riemu on poissa. Ei edes yritetty päästä yhteisymmärrykseen. Ei edes kokeiltu ensin määrittää skeittaukselle sallitut kellonajat. Nyt, kun asfaltti palautetaan veistokseen viereen, tulee siihen samalla kyltti, joka kieltää skeittauksen kello 20-8 välillä.

Kaupungilta puuttuu tapa kuulla kaupunkilaisia. Kaikilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa, ei kuunnella yksipuolisesti vain valittavaa osapuolta. Päätöksistä tulee saada tietoa jo valmisteluvaiheessa ja tiedon tulee olla avoimesti saatavilla. Eikä tämän tarvitse kuitenkaan pitkittää itse päätöksentekoprosessia, olisi muutenkin aiheellista tuoda nykyiaikaisempia tapoja vaikuttaa (kuten keskustakirjaston osallistava budjetointi).

Luulen, että avoimuudella tältäkin selkkaukselta olisi vältytty ja olisi ratkaisu löydetty hyvässä yhteisymmärryksestä. Love Helsinki!

http://www.joonahaavisto.fi

Vaikka kampanjoin kovasti edistyneen kaupunki- ja liikennesuunnittelun puolesta, en voi IT-alan ammattilaisena välttää hämmästelemästä uuden potilastietojärjestelmän keissiä. Ja tätä hämmästelevät muutkin.

Suomeen on kaavailtu hankittavan uusi sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmä. Hankkeelle on lätkäisty aikamoinen hintalappu, jopa 1,8 miljardia euroa. Yhteistä järjestelmähankintaa valmistelevat Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Keravan kaupungit, Kirkkonummen kunta sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Järjestelmästä valmistellaan koko maan kattavaa, mutta varmasti leijonanosa projektin kuluista päätyy pääkaupunkiseudulle.

Potilastietojärjestelmä on varmasti todella tarpeellinen ja kannatettava, mutta jotain on pielessä kun hanke maksaisi tuollaisia summia. Virossa toteutettiin sähköinen potilastietojärjestelmä koko maan kattavana noin 11 miljoonalla eurolla, kaupan päällisiksi saatiin vielä sähköinen e-resepti. Ja lisäksi Virossa tämä hanke ajettiin läpi yhden vuoden aikana. Suomessa hanketta on valmisteltu jo 10 vuotta.

Eikä tämä ole ainoa tapaus. Ongelma on siinä, ettei tilaaja tiedä mitä tilaa ja toimittaja voi sitten tarjota mitä vaan. Ongelma on myös tiukoissa kilpailutusehdoissa, joiden myötä helposti päädytään suuriin toimittajiin, vaikka järjestelmiä voitaisiin myös tilata pienemmiltä toimittajilta ketterillä menettelytavoilla. Sen lisäksi, että Helsinkiläisenä veronmaksajana hämmästelen tuota hintaa, hämmästyttää koko hanke minua myös IT-alan ammattilaisena. Ei mikään fiksusti tilaajan ja toimittajan yhteisymmärryksessä hankittu järjestelmä voi maksaa 1,8 miljardia euroa.

Olisikohan Helsingin päättäjiin eli kaupunginvaltuustoon paikallaan äänestää enemmän tietotekniikan osaajia.

www.joonahaavisto.fi