Ammattilasuus haus

Mä tarttin emolle merkkipäiväkukat muttei mullollu aikaa paneutuu siihe asiaa sen kummemmi ni otin sesongi mukaa nuppuse amaryllikse ku tiäsin et sellasest se kummiski tyksii. Ja mikäs siin, kelpaa se mullekki vaiks mun maku ois kyl vähä vaihtelevampi.

Mullon piäni kämppä enkä mä oikeesti tarvi mitää kamaa lisää enää koko loppuikänäni paitsi jonku sellase sijaa ku menee särki, mut mä paan miälellää rahaa irtokukkasii ja sentapasee ei-pysyvää mikä parantaa elämise laatuu.

Mullon ollu se ilo et likel on ollu pari hyvää kukkakauppaa. Aina ku tarvin töihi kukat johoki tilasuutee mä sain ne korttelimpääst. Se donna oli jotai munikäne ja sen kans oli hauska heittää läppää samal ku se vääns mulle kimpu semmukaa ku mä sanon et mitä värii tai kukkaa vois olla ja millaselle tyypille tulee. Usen mä otin itellekki jonku kimpu ja ne oli yleesä sit sellasii et väet ku kävi mun pyroos halus kommentoi. No, se katos yhtäkkii se typy ja nyt siin puadis on venakko mikä tekee kimpu just semmukaa ku mä sanon – ja jos mä en ymmärrä sanoo ni mitää eijo. Äh. Nii et nyt mä oon etsiny toise paika mist tulee kyl nätit kimput mut niis on must huano hinta-laatusuhde ja sitäpais ne mimmit on likimai mykkii. Mä en ikinä saa miälijohdetta käy siä shoppaas.

Kotoo kahe kortteli pääs on kukkakauppa mitä mä tapasin aina käyttää. Siä oli töis sellane hauska homopoika ja sit se Madame mil oli seinä täys erillasii diplomei sitomise mestaruuksist millo missäki skabas. Sinne mä saaton viä maljako lauantaiaamul ja sanoo vaiks et mä haluisin jotai tosi punasta toho ja sovittii suunnillee joku hinta ja sit ku mä tulin kaupolt kotii ni otin sen mukaa ja se oli aina jotai erillast. Kerra ystis tuli sitä kautta meille ja otti siit kimpu tulppaanei. Sit ku se oli sopinu niist se huamas ne muvväriset isot ruusut mikkä oli vitriinis ja sano et hei mä haluun sit tollase ruusu kans, ja Madame oli kiljassu et jes! näi me tehdääki – ja sit se oli tsipannu sen yksinäse ruusu keskelle sitä tulppaanikimppuu… mikä eijollu se mitä ystis oli meinannu mut joo, se lopputulos oli hillitö. Ja se oli hauska ilta.

No, sit Madame sairastu ja jäi sairaseläkkeelle ja kauppa oli kaua kii ja nyt siin on donna mikä tekee kimpu just semmukaa ku mä sanon – ja jos mä en ymmärrä sanoo ni mitää eijo. Äh. Eihä siin oo kyse mun ammattitaidost vai mitä? Mä haluun ehdotuksii ainaski, mä haluun et sitojal on näkemys. Jos mä sanon et noit ruusui ni must se on vaa lähtökohta. Ja sit se ottaa kolme ruusuu käpälääsä ja näyttää et näiks? ja mä sanon et paa pari lisää ja sit se panee ja näyttää ja näiks? Siin kohtaa mun tekee miäli sanoo et okei, jos sun ammattiylpeys antaa myäte et sidot noi tollai ni anna palaa ja osittai mun tekee miäli sanoo et anna olla kerta et tiä. Ja sit mä taas meditoin et mist mä löytäsin jonku ku ei pelkästää myis kukkii vaa sitois niit kans.

Mä tajuun et on paljo väkii mikkä vaa tekee töitää ilma sen kummosempaa luavaa otetta, nii mäki teen enimmite. Mut sit on asiot mist mullon oikeesti näkemys ja ne mä teen toisellai – mä en kehtais tehä niit tost lonkalt vaa. Ja jos mä oisin yrittäjänä noiki luavalla alalla ku vaiks kukkaset ni must siin olis lähtökohtana et mullois piiklekohtane intressi niihi kukkii. Kyl mä ymmärrän et sitä voi olla kiinnostuneempi vääntää vaiks hääkimppui ku muutamaa iirist jollei satunnaselle asiakkaalle mut hei kamoon, sitä ammattiosaamist ja -ylpeyttä joko on tai eijo – ja kumpiki näkyy väistämättä lopputulokses.

Kirjoitettaessa soi Janis Joplin: The Rose