Debettii

Mullon ollu ilo tapaa tänää kakski miällyttävää ja päteväntuntust urosta. Se on must hyvä saldo.

Toine oli vanha setä milt lunastin piiklemopiili pois huallost. Mua inhottaa ne hualtomyyjät mikkä haluu lirkuttaa mulle tai harrastaa jotai helveti smooltoolkkii ku mulle riittäs saa se kosla. Setä selosti mulle mitä oli tehty ja mikkä on onkelmii eikä tehny itteesä mitekää tykö, se oli asiallist ja miällyttävää ja keräs pinnat kotii. Mä olin nii huajentunu ku munnei tarvinnu kuunnella mitää huanoo läppää tai ylimääräsii huamautuksii mopiili matkamittarilukemist tai muustakaa. Sedät on parhautta.

(Se on muute joka kerta yhtä kiinnostava hetki ku istuu koslaasa jonku tollase jälkee. Joskus siä on penkki nii takana ettei rattii yllä, joskus se on laskettu alas, joskus on selkänoja melki makuulla…)

Toine uros oli nuari ja mukava. Se tekee mulle tai mun kans (mite sen nyt sit haluuki nähä) yhe projekti ja mulle synty pauts nanosekunnis vaikutelma tyypist minkä kans voi tehä yhteistyätä, kommunikoi järjellisesti ja saa sellast tulosta ku haluuki. Vou, iha luksusta! Toivottavasti se viä pitää paikkasaki. Me pidettii hyvä palaveri ja nähää huamenna uusiks ja vihdonki mullon luattamus et se proju voi jopa tulla valmiikski.

Askelmittari mukaa oon tänää kuluttanu 27,2 krammaa elopainost kävelemäl. Ha ha.

Kirjoitettaessa soi The Beach Boys: Good Vibrations