Piti piti

Mun piti lähtee lenkille heti ku tuun töist ettois ollu ees hiukka valosta. Piti testaa tota uutta topampaa vaatekertaa et millai se istuu liikkees ja millai se pitää kylmää nykku sitä lajii siis ois. Ja vitut, istun lämpökerrastos olkkarissa. Mut pysäytti Luattokunta mikä halus tiätää kuka mun korttii oikeesti on käytelly ja mitä vittuu on tekel.

No, me keskusteltii mun rahatilanteest ja mun nettikauppaedesottamuksist sen ystävällise palveleva nuaremmiähe kans ja kaikki on siis ookoo, mitää riisii eijo eikä kukaa konna oo tyhjänny mun tilii ostelemalla kaikkee oudoo.

Ja sit mä joteki vaa jäin istuksii ja ihmettelee tätä elämää. Et vittu heti ku teen jonkunki poikkeeva liikerada ni aina on joku naputtaas – niiku vaiks nyt toi Luattokunta. (Ja iha syyttä siis.) Mä joskus aina epälen et mä olisin ite tehny mun elämise raamit ja ite kuronu ne ahtaiks ja tehny kaikest epämukavaa itelleni mut ei se niikää mee. Mun raamit on kyl enimmite iha muualta peräsi ja helvetti jos mä jotai oon inhonnu aina ni näit gou get ö laif -tyyppei mikkä kattoo et ne voi neuvoo (lue: kritisoi) muit semperusteel mitä ne ite on kokenu. Ei ne edellytykset meil kaikil samallaset oo. Ikinä.

Ja nyt must näyttää et hetki on menny ja se lenkki jäi myähempää ja iha sama sinäsä. Piti mukamas alkaa liikkuu taas enempi ku toi koipi joteki kantaa. Piti.