Vihertää

Joku viaras uros soitti mulle kerta mä harrastan kuulemma puutarha hoitoo. (Joo se sano nimesä kyl ja vaiksemmä muistanu sitä nimee enää viis sekkaa sejjälkee ku se sen sano ni se eijollu Kanerva.) Mä olin hetke aikaa iha et mikä källi tää on mut kerta se tyyppi ei kuulostanu sille et se ois ollu känäs tj ni mä päätin ottaa sen asia ikääku asiallisesti. Sanon sille et vittu ku mullon toi viherpeukalo keskel kämmentä ja muuteki asun kerrostalos eikä tässoo mitää puutarhaa sen kummemmi ni sua on kyl kusetettu. Mä en tosissaakaa harrasta mitää puutarhurointii. Se toivotti hyvää illajjatkoo ja se juttu oli siin.

Nippasesti mua jäi kaivaa et mikä helvetti tää puutarhajuttu muka oli ku emmä miälestäni oo ikinä osottanu mitää eritystä harrastusta, tilannu jotai puutarhalehtii tai ollu kantiksena missää sellases liikkees. Mikä tuli miälee sen sijaa oli et tammikuu alkaa loppuu pikkuhiljaa ja nyt vois oikeesti silpoo ton mun säälittävää kuntoo mennee mesiriipa ja panna latvoi vetee tekee uutta juurta. Ehkä siit sais viä uudennettuu taime, mut jossei saa ni emmä siihekää kuale, sit vaa tarttee etsii jostai uus eikä toi nyt suaranane harvinasuus oo mitekää. Ja jossei löydy ni sit kokellaa jotai muuta, vois vaiks siirtää poslarin (carnosa) toho amppelii ja kattoo vittuuntuuks seki. Koht on kevät kevät kevät ja kukkaset alkaa voi paremmi! Koht alkaa poslarit kukkii! <3

(Joo mä päätin luavuttaa siit hauskuushankkeest suasiolla: ehkä riittää jos yrittää pysyy vaa possarifiiliksis ite. Sorppa.)

Kirjoitettaessa soi Soile Isokoski: Scene d'amore