Juu ajattelin pitää pienen puolustuspuheen urheilulle ja etenkin joukkueurheilulle ! Itse en ole koskaan ollut mikään huippu-urheilija, en lähellekään, mutta liikunta on merkinnyt ja merkitsee edelleenkin itselleni erittäin paljon ! Joten jos tiettyä subjektiivisuutta näkyy niin sori. Tämä on nyt muutenkin ajankohtainen aihe kun Suomi on menestynyt viime aikoina vähintäänkin hyvin odotuksiin nähden eri joukkuelajeissa. Koripalloilijat olivat lähellä jättiyllätystä menemällä melkein 8 parhaan joukkoon ja puolivälieriin EM-kisoissa.
Lentopalloilijat näyttivät tänään kovuutensa varmistamalla jatkopaikan tiukassa tilanteessa myöskin EM-kisoissa alkulohkossaan. Myös Suomen jalkapallo on ollut nousussa sekä yksilöiden että joukkueen puolesta ruman Ruotsi-tappion jälkeen. Jääkiekosta puhumattakaan. Kaikki tietävät että puolustavat maailmanmestarit on nykyisin otettava vakavasti jokaisessa arvoturnauksessa. Ja tämän ylistävän alkupuheen jälkeen sitten varsinaiseen asiaan.
Tässä on aivan viime vuosina puhuttu kuinka yhteisöllisyys on vähentynyt tai kadonnut kokonaan. Sukulaiset eivät käy toisten luona enää kuten ennen vanhaan. Nykyisin koulussa yksittäiset oppilaat osaavat olla jo hyvinkin vaativia. On puhuttu että yksilökeskeisyys on päivän sana. Kaikki ajavat enemmän omia etujaan kuin ennen. Tai ainakin sellainen tunne varmaan monella on. Yksinäisiä on yhä enemmän vaikka internet ja matkapuhelimet ovat mahdollistaneet kontaktin luomisen ja ylläpidon helpoksi. Mutta kylmä pääte ei korvaa toisen ihmisen läsnäoloa ja kosketusta. Elämme tietoyhteiskunnassa jossa on toki paljon hyvääkin. Mutta se on johtanut jo yksilöllistymiseen joka ei välttämättä taas ole niin upea asia.
Noh on edelleenkin tiiviitä työryhmiä ja koulussa omat oppilasryhmänsä, mutta riittääkö se jos ihmiset eivät aina edes viihdy niissä kovin hyvin ? Onneksi on olemassa monenlaisia harrastusryhmiä mihin ihmiset voivat kokoontua vähän rennommassa mielessä kuten juuri esim. liikunnan harrastamisen muodossa. Olen lukenut ja kuullut joiltakin ihmisiltä kuten eräältä lehden kriitikolta että miksi sitä urheilua tulee niin paljon sieltä tv:stä kun se ei ole edes niin tärkeää !? Noh oma mielipiteeni on että tuleehan sitä mutta sitä ei ole pakko katsoa ja tulee sieltä paljon muitakin eri aihekokonaisuuksia & paljon !
Niin kilpaurheilun katsominen ei välttämättä kaikkia niin innosta. Etenkään naisia ja toki ei kaikkia miehiäkään. Ymmärrän sen toki. Ei kaikkien tarvikaan ja pidäkään olla niin kilpailuhenkisiä ja olla innoissaan toisten jännistä kilpailuista. Ymmärrän myös sen että ne eivät tunnu niin jänniltä jos urheilu ei itselle harrastuksena ole niin tärkeää. Kun ymmärtää jostain lajista paljon itsekin sitä paljon harrastaneena, se tietty muodostuu kiinnostavammaksi myös seurata. Mutta seuraava kappale on sellainen joka voi kiinnostaa niitäkin jotka eivät piittaa niin liikunnasta tai urheilusta.
Eilen leikin taas kerran kummipoikani 3v. kanssa. Hän on niin innoissaan aina pallon kanssa. Heittäen tai potkien. Jos hän olisi oma poikani tietty ohjaisin noin innokkaan ihmisenalun jotain joukkuelajia harrastamaan ja suuria energiavarastojaan kuluttamaan. Mutta eipä hätää, samat ovat suunnitelmat hänen vanhemmillaankin :) Niin urheilu ja nimenomaan joukkueurheilu tarjoaa paljon opittavaa. Ei tarvita mitään BB-taloja että ihmiset oppivat sosiaalisia taitoja kun toisilleen vieraat kohtaavat yhteen hiileen puhaltavassa joukkueessa.
Tenavat kasvavat siinä joukkueessa yhdessä ja siinä muodostuu taatusti monia pitkäaikaisia ystävyyksiä. Yksinäisyyttä ei tarvi valittaa tai huomionkipeyttä ja illallakin on monesti liikunnan jälkeen luonnollisen väsynyt niin nukkumisrytmikin muodostuu hyväksi ja vanhemmatkin pääsevät helpommalla kun suurimmat energiat on käytetty jo liikuntaan eikä vanhemmille äksyilyyn.. urheilujoukkueet tarjoavat siis ihmiselle hyvän mahdollisuuden hieman kadonneelle yhteisöllisyydelle jossa ollaan kaikki yhtä ja samalla puolella. Se tarjoaa myös paljon elämyksiä voittamisen ja häviämisenkin lisäksi. Lisäksi mielestäni on hyvä asia että lapsi oppii kohtaamaan jo varhain paljon ihmisiä ja hyväksymään myös erilaisuutta.
Yksilöiden mielenterveyskin voisi pysyä paremmalla tasolla kun on mielekästä tekemistä jossa myös paljon tavoiteltavaa ja mikä tärkeintä jatkuvasti paljon kavereita ympärillä. Suomi on alkanut pärjäämään yhä paremmin joukkueurheilussa ! Mistäköhän tämä kertoo ? Voisiko vaikka olla niin että kun tässä epävarmassa nykymaailmassa on niin vähän enää kiinnekohtia mihin sitoutua että urheilijat ovat saaneet siihen mahdollisuuden ja pitäneet siitä kiinni ja luoneet oman huipputason ryhmänsä yhdessä paljon harjoitellen !? Ja koska muussa elämässä tätä yhtenäisyyttä ei ole ollut niin paljoa tarjolla niin on ollut luonnollista että kaikki ovat olleet niin täysillä yhteisessä tavoitteessaan mukana !? Tottakai huippu-urheilijoille kuuluu tuo kovien tavoitteiden ominaisuus jo muutenkin..
Niin kyllä liikunta ja urheilu ovat mielestäni paljon parempia vaihtoehtoja kun tutustua puolestaan vähän liiankin hyvin alkoholin, tupakan & huumeiden maailmaan. Valitettavasti joskus urheilijatkin noita liikaa käyttävät mutta jos koko elämä perustuisi pelkkiin päihteisiin niin sieltä ei edes urheilunkaan avulla enää kyllä noustaisi.. muutenkin miehille kun on niin luonnollista joko kilpaileminen tai sotiminen niin eikö olekin parempi kun me miehet käytämme sen suuren energiamäärämme mielummin noissa urheiluareenoilla kuin sotatantereilla ?
