Elämä & kuolema.

Katsoin juuri äsken yhden aavejahti-ohjelman jossa pieni ryhmä oli mennyt tutkimaan paranormaaleja ilmiöitä pahamaineiseen vankilaan jossa oli melkoista pohjasakkaa & useat kuolivat siellä myös väkivaltaisesti. Monesti nämä tälläiset ohjelmat ovat tuntuneet hyvin epäuskottavilta, mutta tämä oli nyt parhaasta päästä mitä olen nähnyt. Tuon ohjelman perusteella voisi todellakin uskoa että he kokivat siellä jotain yliluonnollista.

Niin mitä ajatuksia tämä herätti nyt minussa ? Tänä vuonna kuoli minun hyvä ystäväni ja sulkapallokaverini. Missä hän on nyt ? Tarkkaileeko hän koskaan minua, muita kavereitaan, läheisiään ja tyttökaveriaan ? Niin hän on varmaan jossain kuitenkin ns. rauhassa, mutta entä nämä pahat piruparat jotka ovat jääneet kärsimään kenties ikuista vankilatuomiotaan ? Miksi vitussa he ovat jollain tavoin vielä siellä jos näin todellakin on ?

Niin mikä on elämän tarkoitus ? Synnymmekö tänne uudestaan emmekä muista mitään edellisestä elämästämme ? Mitä ihmeitä me oikein olemme ? Kuka pakotti minut ja sinut tänne syntymään ? Ei siinä, kyllä mä olen saanut elämäni ihan siedettäväksi vaikka ei se aina niin helppoa olekaan. Uskon kuitenkin sen verran johonkin, että mitään kovin pahaa en uskalla kyllä tehdä ettei se vaan kostaudu minulle myöhemmin. Kaikki eivät ehkä edes uskalla ajatella näitä asioita niin kauheasti. En minäkään aina, mutta nyt tämä ei ahdista ennemminkin antaa suuntaa elämään ja siihen että sillä taatusti on joko merkitys. Kuoleman ajatteleminen tekee myös sen, että oppii arvostamaan elämää ja siinä eläviä ihmisiä ympärillään kun todellakin tajuaa joskus myös itsekin kuolevansa.