tuli käytyä portugalissa ennen joulua. oli hauskaa ja välillä väsyttävää, oli kylmää ja välillä kuuma. oli paljon kissoja, sydämeni vei eräs kissa, jolla ei ollut toista silmää. ei uskaltanut antaa koskettaa, varmasti moisella kissalla oli siihen hyvä syy. ei kuitenkaan lähtenyt karkuun, vaan pysytteli lähellä kehräten.
joulun olin tsekeissä ja oli vähän outoa. yritin mongertaa tsekkiä, vaikka en osaa enkä loppuvuodesta enää jaksanut opiskella. silti moni sanoi, että ääntämiseni on jotenkin autenttisen kuuloista. höhöhö. kaisse nyt sujuu kun lausuu kaiken niin kuin on kirjoitettu. kiipesimme korkealle kalliolle ja alas tullessa ajattelin koko ajan, että jos nyt kompastun johonkin niin saattaa käydä aika köpelösti. alas oli tosiaan parin sadan metrin pudotus. tsekki alkaa kuitenkin tuntua jo vähän tutulta, mutta aina tampereelle tultua huokaan silti syvään: tää on mun koti.
kaipasin joululaatikoita ja vihreitä kuulia. suomessa himoitsinkin niitä viikon ja kärvistelin, sitten ostin niitä parisataa grammaa irtokarkkilaarista. nyt voikin olla syömättä niitä ensi jouluun asti.