Festarineitsyt

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen on taas hyvä palata sorvin ääreen. Festarineitsyt pakeni Provinssin jälkeistä masennusta ulkomaille, mutta onneksi kollegani Mäntylä oli paikalla raportoimassa väliin jääneistä Rock the Beach -pippaloista.

Tämänkertainen etappi oli jo miehen ikään ehtinyt Ruisrock Turun Ruissalossa. 44. kertaa järjestettävä härdelli paistatteli sekä kävijöiden että sään suosiossa. Aurinko helli festariyleisöä erityisesti sunnuntaina, jolloin viikonlopun kruunasivat muun muassa Haloo Helsinki!, The Sounds, Pet Shop Boys ja Macklemore & Ryan Lewis. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Asennoitumiseni viikonlopun koitokseen oli huomattavasti rennompi kuin viime kerralla. Jopa tehtävälista unohtui ja rinkan pakkaaminenkin jäi lähtöpäivään. Tämä saattoi johtua siitä, etten ollut tällä kertaa liikenteessä yksin. Pari lukion jälkeen ulkomaille karannutta ystävääni oli palannut kotimaahan viettämään kesälomaa. Perjantai-iltapäivänä suuntasimme siis yhteistuumin Helsingistä kohti Turkua.

Ruisrockin järjestelyt yllättivät noviisin monellakin tapaa. Leirintäalue sijaitsi noin seitsemän kilometriä itse festarialueelta. HK Areenan varjossa lepäävä Artukainen ei ole maisemilla pilattu. Teltan suuaukosta avautui esteetön näköyhteys viereiselle parkkipaikalle. Leirinnän muonitusta monopolisoi yksi ruokakoju, jonka makkaraperunat olivat korkeintaan kolme kautta viisi. Risuja sai myös narikan kännykänlatauspiste; 3 euroa puolelta tunnilta. Eihän se riitä älypuhelimella mihinkään!

Leirintäalueelta oli maksuton bussiyhteys Länsisatamaan, josta patikoimme vielä Ruissaloon. Kuolonmarssi aiheutti meissä pullamössöstadilaisissa vielä ensimmäisenä päivänä jonkinasteista hilpeyttä, mutta sunnuntaina se lähinnä vitutti. Kun kaksikaistaiselle kävelytielle ahtautuu tuhansia örveltäviä ja kuseskelevia festarikävijöitä, tuntui puolen tunnin kävely yllättävän pitkältä.

Festarialueelle pääsi vain kerran päivässä. Ruissalo kansanpuistossa on kuitenkin sen verran lääniä, ettei aika ehtinyt käymään pitkäksi. Viiden esiintymislavan lisäksi tarjolla oli perinteistä festarihulinaa, kuten benji-hyppyä, mekaanista härkää, lävistys- ja krääsäkojuja, ja niin edelleen. Hellepäivien pelastus oli luonnonläheisen festarialueen uimaranta.

Viikonlopun aikana Ruisrockin lavoilla nähtiin yhteensä noin 60 artistia ja esiintyjää. Monipuolinen ulkomaalainen artistikattaus ansaitsee erityisen kiitoksen, vaikka Icona Popin viime hetken peruminen aikataulusyihin vedoten olikin pettymys. Kaksion tilalla esiintyi lauantaina brittiläinen elektropopartisti Little Boots.

Perjantai pärähti käyntiin punkyhtye Pää Kiin johdolla. Stadista ponnistanut kokoonpano soitti vastikään Tanskan Roskilde -festivaalilla. Illan muita kotimaisia esiintyjiä olivat muun muassa Huoratron, Stam1na, Karri Koira, Michael Monroe sekä folkmusiikista vaikutteita ammentava Tiiu Helinä. Ulkomaalaisina pääesiintyjinä nähtiin brittiläinen syntikkapopduo Hurts sekä tällä hetkellä maaimanlaajuisesta supersuosiosta nauttiva australialainen elektroilmiö Knife Party.

Ruisrockissa vieraili perjantaina järjestäjien mukaan reilut 18 000 juhlijaa. Lauantaina määrä räjähti jo 29 000 kävijään. Anniskelualueiden revetessä liitoksissaan myös omien juominen nauttiminen festarialueella oli suorastaan koomisen avointa. Keikkayleisössä toimittajallekin tarjottiin vuoroin fisua kokispullosta tai kossua taskumatista. Ihmettelin, miten moinen kepulipeli saattoi olla mahdollista järjestäjien valvovan silmän alla.

"Mä oon tän alan ammattilainen. Yks konsti on laittaa kaveri aidan toiselle puolelle venaamaan. Sitten vaan heität pullon sille. Myös kaljamaha toimii. Tilaat vaan netistä sellasen tekomahan, jonka täytät viinalla", vinkkaa Torpedo-Samiksi esittäytynyt festarikävijä.

Ja tottahan Sami puhui. Mulletoi.com tosiaan myy kaljamaha-juomasäilijöitä. Naisille löytyy myös juomaetuvarustus.

Epäilin tosin, etteikö kouliintunut järkkäri osaisi tunnistaa noinkin yksinkertaista temppua. PMMP:n yleisössä espoolainen teekkari tarjoaa blandista. Hänelläkin on oma salakuljetuskikkansa:

"Munasuoja. Sinne vaan pullo piiloon, eikä varmasti jää kiinni."

Superlauantain esiintyjiin kuuluivat Paulan ja Miran lisäksi keijukaismaisen suloinen Anna Puu, Kaija Koo, Kerkko Koskinen Kollektiivi, Jätkäjätkät, Von Herzen Brothers, Disco Esemble, Notkea Rotta feat. SMC Lähiörotat, Amorphis sekä suomalaisen rokkimetallin sanansaattaja Him.

Pertti Kurikan Nimipäivät sai yleisöltä riehakkaan vastaanoton. Punkbändin keikalla moshattiin Päättäjä on pettäjän, Kovasikajutun, Sä et oo normaalin ja Läski Karin tahtiin. Lennän selälleni kahdesti, toisella kerralla jään ihmiskasan alimmaiseksi. Moshaajilla oli sydän paikallaan ja kaatuneet vedettiin heti pystyyn. Joukossa viihtyi myös oululainen Tommi, jolla oli budjettinesteytys kohdallaan.

"Kaveri on töissä täällä, sen kautta menin."

Sunnuntaina Ruissaloon pakkautui "vain" 24 000 festarikävijää. Lähdimme liikkeelle leirintäalueelta pahimpaan ruuhka-aikaan eli kello kahden korvilla. Samaan aikaan Ruissaloon taivalsi tuhatpäinen yleisö, joten matkanteko oli verkkaista. Myös festareiden porteilla riitti vilskettä, mutta popula oli sen verran hyväntuulista, että jonottaminenkin sujui yllättävän rauhallisesti.

Viimeisen feastaripäivän korkkasi kotoisasti Kotiteollisuus. Kotimaista osaamista edustivat myös Haloo Helsinki!, Ismo Alanko, Teflon Brothers, Cheek, Raappana & Sound Explosion Band ja J. Karjalainen. Laulaja-basisti Ellin luotsaama Haloo Helsinki! täytti Telttalavan ääriään myöten, eikä ihme - bändi on tällä hetkellä kovemmassa nosteessa kuin ehkä koskaan aiemmin.

Illan odotetuimpiin ulkomaalaisiin esiintyjiin lukeutuivat jo useampana vuonna Ruississa esiintyneet The Sounds, elektropipin veteraanit Pet Shop Boys ja hiphop-kokoonpano Macklemore & Ryan Lewis. Viimeksi mainittu viihdytti katsojiaan myös kappaleiden välissä ihmettelemällä paikallisia cheese ballseja.

Istuin illalla bussissa kohti leirintäaluella kun kun kuljettaja kääntyi ja kysyi: "eikö jaksanut loppuun asti?". No ei jaksanut. Ruisrockin päätti yhdysvaltalainen R&B -tähti Erykah Badu. Kotona oltiin silti yömyöhään, eikä tämä tähän pääty - ensi viikoloppuna suunta käykin jo kohti Joensuuta ja Ilosaarorockia!

Kotiutunut Festarineitsyt tässä hei! Väsyneenä ja sopivan nuutuneena onkin hyvä reflektoida viikonlopun tapahtumia.

Provinssirock, tuo kesän avaajaksikin tituleerattu kolmipäiväinen häppeninki, järjestettiin Seinäjoen Törnävänsaaressa tänä vuonna jo 35. kerran. Viikonlopun laajaan kotimaiseen ohjelmatarjontaan lukeutuivat festarikesän vakiokasvojen lisäksi punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät, suomimetallin uranuurtaja Stone, rockveteraani Ismo Alanko, elektroartisti Huoratron sekä Otto Grundström, joka esitti kokoonpanonsa säestämänä covereita aiemmin provinssikeikkansa peruneiden artistien kappaleista.

Ulkomaalaisia pääesiintyjä olivat muun muassa tanskalainen Mew, brittiläinen vaihtoehtorockin veteraani Blur ja tuoreempi tulokas Bastille, yhdysvaltalainen pitkän linjan punkbändi Bad Religion, yhdysvaltalainen house -tuottaja ja DJ Steve Aoki ja ruotsalainen The Sounds.

Ensimmäinen virheeni oli suunnittelu. Tätä mieltä oli festareita vuosikausia kolunnut kollegani. Käytännöllisenä ihmisenä olin askarrellut muistilistan, johon olin aikatauluttanut käytännössä koko viikonloppuni. Sen lisäksi että olin varannut junaliput hyvissä ajoin etukäteen ja tutustunut Seinäjoen paikallisliikenteeseen, olin myös tulostanut kartan festivaalialueesta sekä sen lähiympäristöstä. Pelatakseni varman päälle olin jopa harjoitellut teltan pystyttämistä etukäteen. Suoriuduin siitä 18 minuutissa.

Toverini hörähti kuulleessaan ponnisteluistani. Hänestä asia oli selvä. Festareita on mahdotonta suunnitella etukäteen.

Junailin itseni Seinäjoelle perjantaina. Tampereen kohdalla tein taktisen vetäytymisen ravintolavaunuun kun hilpeässä hiprakassa oleva vierustoverini kehaisi, kuinka hän oli päässyt ehdonalaiseen juuri sopivasti ennen Provinssia. Loppumatka sujui mallasjuomia nautiskellen seinäjokelaisen Ilkan kanssa, joka natiivina pääsi majoittumaan vanhempiensa hoteisiin viikonlopun ajaksi. Silloin taisin vähän kaivata omaa mammaani.

Olin koko viikon kuumotellut Forecan vaihtelevia sääennustuksia. No sadettahan sieltä tuli. Kuulemani mukaan ensimmäiset teltat lainehtivat jo torstaina. Perjantai-iltaan mennessä leirintäalue oli muuttunut katastrofialueeksi, jonne ei ollut asiaa ilman asianmukaisia vermeitä. Sadetakista ja kumppareista muodostui allekirjoittaneen lisäksi monen muun kävijän festariunivormu.

Asemalta itse pääkallopaikalle kulki koko festariviikonlopun bussikuljetus. Majapaikkaa pidin Camp Provinssissa, "siinä nynnyleirissä", kuten muuan festarikävijä muotoili. Sain kuulla useammalta taholta kuinka Törnävän leiri on se Ainoa ja Oikea, joten pitihän sekin tsekata. Vierailtuani tien toisella puolen totesin olevani oikeassa paikassa muiden nynnyjen joukossa.

Portinvartijoita, liikenteenohjaajia, siivouspartioita ja järjestyksenvalvojia oli paikalla yllin kyllin koko festarin ajan. Suomalaista sääntökulttuuria parhaimmillaan. Muutamaa aidan ylitystä lukuun ottamatta provinssilaiset vaikuttivat varsin lainkuuliaiselta kansalta. Lohkottu leirintäalue palvelee kyllä tapahtuman järjestäjiä, mutta yhteishenkihän siinä kärsii.

Leiristä jalkauduin kohti itse festivaalialuetta. Viikonlopun korkkasivat kotoisasti Von Herzen Brothers ja Stig & Kullankaivajat. Illan pääesiintyjien jälkeen yökukkujia tanssittivat vielä DJ-lavalla Parasta Ennen! -disco ja DJ Tony 90's. Lauantaina järjestettiin myös Silent Disco, jossa oli mahdollisuus päästä joraamaan omat kuulokkeet päässä.

Provinssirockissa, kuten festareilla yleensä, on omien väkijuomien nauttiminen festarialueella kielletty. Kuivin suin ei sielläkään toki tarvinnut kärvistellä; rouheaan 7-8 euron hintaan sai nautiskella tapahtuman sponsorina häärineen Tuborgin ja kumppaneiden antimista. Järjestäjien näkökulmasta anniskelualueiden tulisi pitää festarivieraat ruodussa ja vähentää yleistä spedeilyä, mutta käytännössä porukka kittaa viinaa kaksin käsin järkkäreiden valvovan silmän alla ennen festarialueelle siirtymistä.

Teltanpystytyspuuhissa seuraa pitänyt likööripullo sujahti näppärästi kannon alle. En elätellyt suuria toiveita jälleennäkemisestä, mutta kun neljännesvuorokausi myöhemmin palasin kätkölleni, löysin pullon lisäksi viestin:

Ilta jatkui muutenkin varsin joviaaleissa merkeissä. Päätin skipata anniskelukarsinoiden tiiviin tunnelman ja liittyä muiden pussikaljottelijoiden joukkoon. Taskulämpimän Taxin äärellä sitä on ennenkin parannettu maailmaa. Ja tulihan PMMP nähtyä. Taas.

Olin unohtanut muistilistastani yhden ratkaisevan tekijän: korvatulpat. Karu totuus valkeni aamuyöstä telttanaapurini musiikkimieltymysten myötä. Rakastuin mä luuseriin ei kuulosta yhtään paremmalta edes kymmenennellä kuuntelukerralla. Noin kello 8-10 leirissä vallitsi hiljainen hetki kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta. Parin tunnin unitankkaus taisi tulla kaikille tarpeeseen.

Lauantaille oli aikataulutettu moni Provinssin kovimmista ulkomaalaisista esiintyjistä, kuten The Sounds, Danzig, Witchcraft ja Sólstafir, jotka saivat kukin liikkeelle kiitettävän kokoiset yleisöt. Metallikansaa villitsi myös Children of Bodomin. Nuorempaa festaripopulaan puri puolestaan Cheekin ja Karri Koiran & Ruudolfin riimittely.

Camp Provinssin tarjosi majoittujilleen suihkujen, wc-tilojen, kioski- ja ruokapalveluiden sekä nuotiopaikan lisäksi mukavaa ekstraohjelmaa, kuten rantahietikkojoogaa ja päivätansseja. Arvatkaa vaan tuliko osallistuttua. Pakenin saamattomuuttani Rumba Stagelle, joka osoittautui omalta osaltani viikonlopun yllättäjäksi. Jape Grönroosin, Heli Sutelan ja Ilari Johanssonin luotsaama stand up -show oli tervetullut lisänumero musiikkiartistien välissä. Tällaista lisää, kiitos!

Sunnuntai valkeni ristiriitaisissa tunnelmissa. Kroonisena makuupussiallergikkona kaipasin jo kotiin omien vällyjen väliin. Toisaalta festarielämään on helppo jäädä koukkuun. Unettomat yöt, uudet tuttavuudet, hajut ja äänet - niitä ei voi kuvailla, ne täytyy kokea. Kliseistä kylläkin.

Provinssirock houkutteli tänä vuona vähemmän yleisöä kuin aiempina vuosina. Festareilla vieraili viikonlopun aikana 42 000 kävijää, lähes puolet vähemmän kuin ennätysvuotena 2011. Viime vuonna kävijöitä oli reilut 56 000. Järjestäjät eivät osaa antaa yksittäistä syytä kävijäkadolle, mutta epäilevät taantumaa ja alan yleistä arvaamattomuutta. Netin keskustelupalstoilla avautuu toinen todellisuus: korkeat lippuhinnat yhdistettynä artisteihin, joiden musiikki ei kohtaa rockfestivaalin yleisön kanssa.

Loppujen lopuksi festarin tunnelman luovat sen kävijät. Eikä Provinssista ainakaan tunnelmaa puutu.