Ellu Vaan

http://www.iltalehti.fi/terveys/2016011820978168_tr.shtml?_ga=1.238456071.684640964.1449351669

Olemme oppineet käyttämään mieltä elämämme ohjaamiseen. Viimeistään kouluajoista lähtien olemme pitäneet selvänä, että asiat ratkaistaan analysoimalla ja vastaukset löytyvät järkeilemällä.
Tässä on kyseenalaistava näkemys: mieli haluaa kontrolloida, eikä se luo uusia mahdollisuuksia. Se jopa hävittää uusia mahdollisuuksia, koska ne eivät mahtuisi kontrollin rajoihin. Kun koet jotain uutta, tai avautuu jokin uusi mahdollisuus, jota mieli ei ole valinnut ennalta, se sanoo: ”Ei. Älä tee sitä.” Saatat päätyä hylkäämään mitä tahansa uusia mahdollisuuksia, joita looginen mieli ei ole hyväksynyt.

Mieleesi tuli uusi mahdollisuus, joka ei ollut aiemmin – no, tullut vain mieleesi. Hetken kuluttua mieli alkaa torjumaan sitä. Haluat toteuttaa sen siitä huolimatta, ja alat ahkeroimaan. Arvostelet itseäsi sen tekemisestä, mutta toivot, että se onnistuu. Samalla kuitenkin ajattelet ettei se onnistu, koska mieli ei pidä asiaa sen arvoisena. Tuntuuko tutulta?

Olisiko jokin muu mahdollista? Haluaisitko alkaa luomaan elämääsi mielen raamien ulkopuolelle ja luottamaan tietoisuuteesi?

Viisi keinoa lopettaa ajatteleminen ja aloittaa eläminen!

1. Muuta ajatuksesi mielenkiintoiseksi näkökulmaksi

Kun huomaat ajattelevasi liikaa, ensimmäinen askel on tunnustaa, etteivät ajatuksesi ole totta. Sen sijaan, että ajattelisit jatkuvasti esim. ”Miten hän voi tehdä sen minulle?” tai ”Minulla on liian vähän rahaa”, kokeile ajatella näin: ”Mielenkiintoinen näkökulma, minulla on tällainen näkökulma”. Saatat huomata, että pakkomielteiset ajatukset alkavat hälvenemään.

Näkökulmasi luo todellisuutesi. Kun teet asiasta ainoastaan mielenkiintoisen näkökulman, et enää asetu sen kannalle tai ole samaa mieltä sen kanssa, tahi vastusta sitä ja reagoi siihen kielteisesti. Teet tilaa uudenlaisille mahdollisuuksille toteamalla vain ”onpa mielenkiintoista”, ja siirtymällä eteenpäin.

2. Mikä on totta sinulle?

Teetkö arjessasi valintoja sen perusteella, mikä on totta sinulle? Vai hämärtääkö valitsemista vastaaminen toisten odotuksiin – todellisiin tai oletettuihin sellaisiin? Kysy seuraavan 30 päivän ajan itseltäsi: ”Mitä vaatisi elää sen mukaan mikä on totta minulle?”
Se, mikä on sinulle totta, saa olosi tuntumaan kevyemmältä. Mikä on valhetta, tai ei ole totta sinulle, tuntuu raskaalta.

Voitko alkaa valitsemaan sen, mikä on sinulle totta? Seuraatko sitä, mikä tuntuu kevyeltä? Kun elät omasta totuudestasi käsin, kiinnostus ajatusten vatvomiseen vähenee ja tietoisuutesi alkaa päästä esiin useammin. Entä jos sinua viekin eteenpäin tietoisuutesi eikä ajattelusi?

3. Lopeta tuomitseminen

Joka kerta kun huomaat tuomitsevasi, ovatko asiasi hyvin vai huonosti – pysähdy! Mitä jos voisit olla kiitollinen joka ikisestä asiasta, jonka olet valinnut? Kun et tuomitse itseäsi, luot tilan, jossa elämäsi voi muuttua luontevasti, ja jossa voit vähemmällä vaivalla luoda sen mitä todella haluat.

Tuomitseminen hävittää kaiken kiitollisuuden tai rauhan, joka muuten olisi mahdollista.

Tuomitseminen ja kiitollisuus eivät mahdu samaan tilaan. Sinä voit valita! Joka kerta kun sinulla olisi tilaisuus tuomita itsesi tai joku muu, ja valitset olla tekemättä sitä, muutat maailmaasi.

4. Muunna vihaiset ajatuksesi

Jos olemme vihaisia jotain kohtaan, se ei voi muuttua niin kauan kuin olemme vihaisia. Kun huomaat vihaisten ajatusten nousevan toistuvasti, kysy itseltäsi: ”Mikä kerrottu tai kertomaton valhe tässä on?” Ja kuuntele. Päähäsi noussut ajatus on se ymmärrys, jonka olemassaolo sinun täytyy tunnistaa.

Kun tunnustamme miten asia todellisuudessa on, reagointimme siihen alkaa hävitä.
Ja muista, että jos olet vihainen jostain, sinulla on kapasiteettia muuttaa se!
Kysy: ”Mitä sellaista tämä viha tekee mahdolliseksi, ja tuo saataville, mitä en vielä halua tietää?”

5. Lakkaa ajattelemasta ongelmiasi

Jos ongelmasi korjautuisivat ajattelemalla, ne olisivat jo mennyttä. Sen sijaan, että kierrät kehää ajatuksinesi, muuta ongelmat esittämällä kysymyksiä. Hyviä kysymyksiä, joilla pääset alkuun, ovat esimerkiksi ”Mikä muu on mahdollista?” ja ”Mitä muuta sellaista voin tehdä tai olla, joka muuttaa tämän?” tai ”Mitä haluaisin valita nyt?”

”Miksi…?” ei ole kysymys muutoksen luomiseen. Miksi ei? Koska ”miksi” saa sinut etsimään syytä tai perustelua sille minkä takia jokin on kuten se on. Mitä jos se onkin vain valinta? Kaikkeen ei ole syytä, ja menemme solmuun yrittäessämme löytää syyn silloinkin, kun sitä ei vain ole!

Mitä jos ajattelu ei luo elämääsi? Olemme oppineet, että ajattelemalla pääsemme asioissa eteenpäin. Kun se ei edistäkään asioita, meidän täytyy valita jotain muuta. Jonkun mielestä voi olla käsittämätöntä, ettei myönteinen ajattelu toisi ratkaisua. Juju on siinä, että näkökulmasi määrittelee todellisuutesi. Mitä on ajattelun takana, mikä toimii sitäkin vaikuttavammin?