En voi syödä, en vain voin syödä. Tuijotan tyhjää lautasta edessäni ja kuulen kuinka selkäni takana kuuluu kuisketta "Läski, läski", he kuiskailevat. Käännyn, mutta en näe ketään. Kyyneleet alkavat virrata vuolaasti poskiani pitkin.
Sinänsä outoa, että koulua aikoina söin suhteellisen normaaliisti, vaikka minua kiusaattiin päivittäin. Syömishäiriö puhkesi minun kohdallani vasta lukion jälkeen, jolloin aloin ahmia ruokaa sekä herkkuja ja oksentelua. Toisinaan taas en syönyt juuri lainkaan ruokaa. Minulla on siis sekä bulimia, että anorektisia oireita. Se, että minua on kiusattu niin kauan, on ollut varmasti suurin osa tekijä tässä hulluudessa. Kiusaaminen on aiheuttanut minulle niin huonon minäkuvan, että sitä ei voi edes sanoin kuvata. Oireita lisää minulla myös jatkuva painon tarkkailu sekä vartalon arvostelu.
Syömishäiriö oireet kestivät minulla kauan ja laihduinkin lähes 30 kg. Kilot, jotka ymmärsivät mennä pois ovat tosin tulleet takaisin sairauden helpottumisen jälkeen. Ne kilot saisivat mennä kyllä sinne mistä tulivatkin!
Olin jonkin aikaa ilman näitä oireita ja taistelin vain psykoottistasoisen vakavan masennuksen kanssa. Kuitenkin muutama viikko sitten aloitin taas syömättömyyden, jota seurasi ahmiminen ja sen jälkeen oksentelu. En tiedä, mikä toimi kimmokkeena oireiden uusiutumiselle. Ainakin eräs tapahtuma sai minut ahdistumaan ja ajattelemaan syömättömyyttä. Se meni näin:
Eräs päivä kävelin Tallipihan kojujen ohi ja kuulin kuinka eräästä kojusta yksi myyjä huusi, että "Täällä olisi käytettyjä vaatteita myynnissä, myös isoja kokoja, niin sinullekin mahtuu." Yritin vaikuttaa asialliselta, mutta sisimmässäni kiehui ja palasin jälleen peruskoulun ankeisiin vuosiin. Sinä päivänä en kyseisen tapahtuman jälkeen laittanut mitään! Minulla olisi kyllä ollut oikeus sanoa tuolle ihmiselle jotakin rakentavaa, sillä kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen ihmisen ulkonäköä!
Jatkan taisteluani syömishäiriöiden kanssa, mutta onneksi en ole yksin tämän taistelun kanssa!
- Särkynyt saapas