MARIKAN HAAVEET
sanat: Antti Kleemola
mä muistan kuin eilisen
me kummatkin kuusitoista
mentiin iltaisin peiton alle
pakoon pahaa maailmaa
ja koskettaa saa
sä olit niin kaunis
sun hehkussa paistattelin
ja toivoin sen aina jatkuvan
mietin jo lapsille nimiä
mielessä yhteinen elämä
marikan haaveet
ei pitäneetkään mua sisällään
mun täytyi päästää se menemään
marikan haaveet
veivät sen toisiin valoihin
mä pidin paikkaa ja odotin
sä halusit rooliin
tähdeksi valokeilaan
koko maailma susta kuulla saa
jäi taakse entinen elämä
ja poikaystävä
marikan haaveet
ei pitäneetkään mua sisällään
mun täytyi päästää se menemään
marikan haaveet
veivät sen toisiin valoihin
mä pidin paikkaa ja odotin
nyt siitä on aikaa
jo vuosia kuusitoista
taas palasin noihin muistoihin
kun kuulin jonkun tiskillä sanovan:
"muistatko marikan?
se hajosi rooliin
pääosaansa kesken näytelmän
se tuodaan kai tänne lepäämään"
ja vaimo kysyy kestä puhutaan
mutta mä oon hiljaa
marikan haaveet
ei pitäneetkään mua sisällään
mun täytyi päästää se menemään
marikan haaveet
veivät sen toisiin valoihin
mä pidin paikkaa ja odotin
marikan haaveet
ei pitäneetkään mua sisällään
mun täytyi päästää se menemään
marikan haaveet
sekoittivat mun maailman
mä täällä vieläkin odotan