Blogi

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2008.

Kohta menossa töihin.

Ihan kamala ilta eilen töissä,sai juosta sinne sun tänne eikä edes kunnon ruokatuntia saanu pitää,prkl! Kohta takas sinne "hullujenhuoneelle",onneks saan olla tänää mein ns.rennommalla puolella :) Tänää jos jaksaa ni pitäs yks hakemus tehdä,meinaan hakea yhteen uuteen paikkaan töihin,koskaan tiedä vaikka pääsis.Työmatka lyhenis paljonkin.Tosin siin on vaan se vittumainen puoli että silloin mulla ei ole kesälomaa :/ Nyt mulla jo ois täydet lomapäivät kesällä,saas nyt nähdä mitä tekee.

Kissan ketale oli sit yöllä jyrsiny mun jukkapalmua,perhana! ostan seuraavaks tekokukan ja laitan sen hyllylle,kyllä kissa on sit ihmeissään että mikäs se on xD




JepJep

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Näit hauskoi juttuja  2

Mies kysyi.........”Kokeilisimmeko uusia asentoja tänä iltana?"
Vaimo vastaa....... ”Sehän on hyvä ajatus - Sinä voit seistä silityslaudan edessä ja minä makaan sohvalla ja piereskelen!"

Mies kysyy..........”Mitä olet tehnyt kaikilla ruokarahoilla mitä olen antanut?"
Vaimo.........”Käänny sivuttain ja katso peilistä!"

Naistenhuoneen seinältä...”Aviomieheni seuraa minua kaikkialle!"
Lisätty alle........”Enkä seuraa!"

Miksi blondivitsit on niin lyhyitä?
...Jotta miehet muistaisivat ne.

Kuinka monta miestä tarvitaan vaihtamaan vessapaperirulla?
..En tiedä, ei ole tapahtunut!

Miksi on niin vaikea löytää miehiä, jotka olisivat älykkäitä, huolehtivaisia ja hyvännäköisiäkin?
..Sellaisilla on jo poikaystävät!

Miksi naimisissa olevat naiset on lihavampia kuin sinkut?
..Sinkut tulevat kotiin, katsovat mitä jääkaapissa on ja menevät vuoteeseen.
..Naineet tulevat kotiin, katsovat mitä vuoteessa on ja menevät jääkaapille!

Mikä on yhteistä kaikilla miehillä sinkkubaareissa?
..He ovat naimisissa.

Mies kysyy Jumalalta: ”Jumala, Miksi teit naisesta niin kauniin?"
Jumala vastaa: ”Jotta rakastaisit häntä."
Mies kysyy Jumalalta : ”Miksi teit hänestä niin tyhmän?"
Jumala vastaa: ”Jotta hän rakastaisi sinua."


Torstaita

en tiedä kirjotinko eilen tänne mitään,mut nyt ainakin jotain kirjotan kamalalla vauhdilla.Oon menossa koulutukseen ihan kohta,yhdeksältä alkaa ja neljältä loppuu,ei nappais yhtään mennä sinne.Tajusin tänä aamuna että ois sittenkin pitäny mennä ihan vaan töihin,ois tehny paljon parempaa mun issiakselle kun se istuminen tuolla auditoriossa.Toivottavasti mulla nyt on puhdas paita päällä,kaivelin tossa pitkähihasta paitaa kaapista ja katoin ni kaikki sellasset oli likasia mitkä oisin voinu laittaa päälle :/ Nyt vaan äkkiä jonkun tölväsin päälleni.Jaahas,se alkaa olemaan puoli yhdeksän että kai se kohta lähdettävä,tosin ei multa aja kun sen 10minsaa kouvolaan tai no se riippuu vähän et kuinka tuolla on ruuhkaa,noh mutta kuiteskin nyt mie lähden sinne koulutukseen!

Hyvät päivän jatkot teille ja viettäkää hauska torstai! =)


woohts...

Mua harmittaa nyt niin ne yhdet kengät siellä k-kengässä,ois ollu ihanat saappaat,mut hitto kun en saanu niit kunnolla jalkaan :/
Huomenna pitäs tulla mun vatsalihas laite :D Sit treenaamaan vaan ja kunnolla..Lauantaista paino tippunut sellasset 1,5kg että vielä ois matkaa aika lailla et sen 10kg sais pois.Huomenna en ehdi varmaan lenkille kun pitää aamulla raahautua koulutukseen.


Otsikko

Minkä takia aina kun kaupasta etsii jotain niin juuri sitä mitä etsit niin ei löydy.Etsin sellaisia kivoja valkoisia housuja,mut eihän siel kaupassa ollut kun mustia sellassia :( Ostin sitten 2 t-paitaa,niitä ei koskaan ole liikaa. Sitten anttilassa oli ihan kiva tarjous,sai 2 samanlaista ripsiväriä yhden hinnalla,piti sitten ostaa niitäkin.Oon yrittäny ettiä taulua olkkariin kun siellä on aika autiota,löysin kyllä parikin ihan ok näköstä taulua,mutta en ostanut.