annan sinun tulkita itseni väärin
keinuttaa lanteitani musiikintahdissa
sillä olenhan itkenyt mustelmien kipeyttä
oksentanut ahdistuksesta eteisen lattialle
sinä valuit lävitseni, ohitseni
sulauduit hauraaseen mieleeni
ja matkasit kohti mielen maisemani horisonttia
jonka reunat olivat heijastuksia aavikolla
sinä väsyit illaksi kääntyneisiin katseisiin
kalman tuoksuisiin öihin
jolloin vapisin vainoharhoissani ikkunalaudalla
pitelin viallisuuttani lähempänä kuin sinua
