Uskottelet tietäväsi
miltä minusta tuntuu,
väität ymmärtäväsi
miksi minä elän
niin kuin elän.
Ehkä sinä todella kuvittelet
että minun sisälleni
on niin helppo nähdä
mutta todellisuus
on jotakin muuta.
Ethän sinä voi tietää
koska minäkään en tiedä.
Sisälläni on myrsky
minua itseäni vastaan.
Järki ja tunne
hyvä ja paha
usko ja pelko
ne ovat kaikki
ristiriidassa keskenään.
Tämä kauan kestänyt sota
pelko ja epävarmuus
hakkaavat minua osiin.
Ehkä minä olinkin väärässä
sinä taidatkin tuntea minut
paremmin kuin minä itse
taidat vaistota
millainen minä
oikeasti olen.
Sinä opetat minua päivä päivältä
minusta itsestäni.
Ilman sinua
olisin eksyksissä
kadoksissa tunteitteni
ajatuksieni
ja kehoni kanssa.
Kiitos
kun opetit minua elämään.
Kiitos
kun näytit minulle elämäni suunnan
ja kerroit mihin minä pystyn.
