Nukkuu,
uinuu,
prinsessa öiden,
neito yksinäinen.
Hautaan
lasketaan
rakastettu
unohdettu.
Hän etsi itseänsä
ei kuitenkaan löytänyt etsimäänsä.
Hän syvään kuiluun
armeliaaseen uneen.
Pian yössä kaikuu laulu tuo,
viattomien verta iltaisin juo.
Pimeyden prinsessa, yksinäinen neito,
niin rakastettu, niin unohdettu.
Iltaan
vaipuu,
kuu-ukko valvoo,
pimeyttä palvoo.
Neito herää
haudastaan nousee
retkilleen juoksee.
Kukaan ei kuollutta muista,
aaveita, varjoja, lieneekö noita?
Hän tahtoi vain rakkautta,
ei kuitenkaan aanut haluamaansa.
Öisin kaikuu tarina tuo,
missä lienee, viattomien verta juo.
Nukkuu, uinuu,
prinsessa öiden, neito yksinäinen.
