YÖ: Satukirjan sankari
Kerran sankari mätkähti
tarinastaan
satukirjasta arkehen vaan.
Outoja katseli maisemiaan,
kun ei linnaa näy
ainuttakaan.
Lohikäärmeitä ei kreivit
ratsastaneet
eivät neitojaan
pelastamaan.
Minnepä saapuikaan hän
matkallaan,
näki työtä ja touhua vaan.
Ihmisten silmissä
tuikkivan sen
näki lämpöään hehkuvan
innostaen
läpi aikuisten huolten ja
haastehien
näki rakkauden - ja hän
tunnisti sen.
Eipä sankari ei kohta
haikaillutkaan
satukirjaansa
seikkailemaan.
Löysi hän onnen ja
sankaruuden
tosipaikoista arjesta
vaan.
Ihmisten silmissä
tuikkivan sen
näki lämpöään hehkuvan
innostaen
läpi aikuisten huolten ja
haastehien
näki rakkauden - ja hän
tunnisti sen.
soolo
Ihmisten silmissä
tuikkivan sen
näki lämpöään hehkuvan
innostaen
läpi aikuisten huolten ja
haastehien
näki rakkauden -
Ihmisten silmissä
tuikkivan sen
näki lämpöään hehkuvan
innostaen
läpi aikuisten huolten ja
haastehien
näki rakkauden - ja hän
tunnisti sen
