Miehet...

Olin vastannut myöntävästi treffikutsuun. Tapasimme läheisessä kuppilassa. Mies näytti nörtiltä, ja yritti esittää jotain mitä ei ole. Hän kertoili työstään ja muka upeasta elämstään. En kuunnellut puoliakaan. Olin kyllästynyt jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Mies jatkoi juttujaan ja katselin ikkunasta ulos. Näin sivusilmällä kuinka hän mittaili minua. Olin pukeutunut ohueen läpikuultavaan neuleeseen, sen alla oli vain push up rintaliivit, jotka loistivat läpi. Istuimme loosissa ja loosin lampun valokeila osui suoraa rintamukseeni. Kyllä mä tiedän, että sä mun tissejä siinä tuijotat! Kivahdin ja käänsin pääni nopeasti. Mies jäi kiinni. Öhöm. hän ryki kurkkuaan. Niin? Katsoin häntä piinaavasti ja siristelin silmiäni. Mies vain yski posket punaisina. Niin luuletko tosiaan, etten ole huomannut! Jatkoin. Miehet ovat niin yksinkertaisia, urpoja ja helppoja. Tuhahdin. Mies tuijotti minua, eikä saanut sanaa suustaan. Hän oli aivan punainen kasvoiltaan. Niin... tuota... no... öhöm... Hän takelteli. Älä jaksa. Huokasin ja otin takkini. Eiköhän tää ollut tässä. Totesin ja nousin ylös. Joo ei tarvi soitella perään. Heippa. Jatkoin ja käännyin kannoillani. Mies jäi tuijottamaan suu auki. Myöhemmin illalla häneltä tuli viesti: Sä olit niin uskomaton. Haluaisitko vielä tavata? Voi elämän kevät mietin mielessäni ja poistin viestin.