Heikkikarjalainen

Meitä ihmisiä on moneen junaan. On pitkiä ja lyhyitä, hoikkia ja tukevia, hienosti pukeutuneita yritysten johtajia sekä maatilan emäntiä, mutta meitä kaikkia yhdistää yksi asia. Ulkonäköpaineet.

Ulkonäköpaineet ovat olleet ajankohtainen aihe koko oman elämäni ajan, ja ne ovat merkittävä asia nyky-yhteiskunnassakin. Niistä puhutaan paljon varsinkin nuorten keskuudessa, mutta yhtä lailla ne mielestäni koskettavat kaiken ikäisiä ihmisiä. Omaa ulkonäköään viiden minuutin välein tarkastavien ja korjaavien teinien ohella on havaittavissa myös keski-ikäisiä miehiä, joista huokuu epävarmuus ulkonäkönsä suhteen nuoremman, "hyvännäköisen" miehen kävellessä ohi. Ulkonäöstään huolehtiminen ei olekaan enää miesten keskuudessa homoudesta vihjaava tabu, vaan yhä useampi mies käyttää erilaisia kosmetiikkatuotteita. Ei varmasti ole sattumaa, että myös plastiikkakirurgiset toimenpiteet ovat yleistyneet selvästi viime vuosina tämän yhteiskunnallisen kehityksen myötä.

Ulkonäköpaineet ovat selvässä yhteydessä itsetunto-ongelmiin. Muistan vielä ajat, jolloin itse pohdin aamuisin peilin edessä pitkään, kehtaanko lähteä tämän näköisenä kouluun. Yksi pahimmista peloista oli se, jos sen aikainen ihastus olisi nähnyt nenän varressa olleen finnin tai tummat silmänaluset. Kärsin itsetunto-ongelmista jo muutenkin lievän ylipainon(10kg nykyistä painavempana) takia, joka sai tutkimaan itseäni entistä enemmän ja etsimään mahdollisia puutteita ja virheitä ulkonäössäni. Itsetunto-ongelmat vaikuttivat merkittävästi koulumenestykseenikin ja sosiaaliseen elämään, kun ei kehdannut liikkua ihmisten keskuudessa jatkuvan, jokseenkin turhan, epävarmuuden takia. Nykypäivänä tämänkaltaiset asiat eivät enää rajoita elämääni juuri ollenkaan oivallettuani, etteivät nämä asiat ole oikeasti sellaisia, joista tulisi ottaa stressiä.

Kirjoituksen otsikko Rumat ihmiset viittaakin vain jokaisen meistä jossain vaiheessa kokemaan oman ulkonäön riittämättömyyteen. Mielestäni ihmisten tulee saada näyttää miltä haluavat ja elää elämäänsä ilman muiden arvostelua ja ylipäänsä tämän asian kanssa vatvomista. Ei rumia ihmisiä oikeasti ole olemassa. Henkilökohtaisesti määrittelen ihmiset mieluummin ulkonäön sijaan heidän tekojensa ja olemustensa perusteella. Toivottavasti ihmiset oppisivatkin vähitellen pääsemään näistä ulkonäköpaineistaan eroon ja keskittymään heille oikeasti tärkeimpiin asioihin!

Laitan television päälle ja selaan kanavia läpi. Ensimmäisellä kanavalla pyörii Suomen jääkiekko-ottelu. Toisella kanavalla kooste samaisesta ottelusta. Vaihdan kanavaa vielä kerran ja näen mitä epäilinkin: Urheilu-uutiset kertomassa jääkiekon MM-kisojen tuloksista. Taitaa olla pakko vain tyytyä kohtaloon ja seurata loppuilta jääkiekkoa.

Myönnetään. Jääkiekko on tällä hetkellä ja yleisestikin näin keväällä se "numero uno"- asia suomalaisten keskuudessa. Vaikka en itse siitä juuri ole kiinnostunut, tulee sitä väkisinkin seurattua ohimennen erilaisten medioiden kautta. Suomen pelit ovat sujuneet hyvin toistaiseksi ja sekös ihmisiä ilahduttaa. Kisat tuntuvat olevan ykköspuheenaihe kaikkialla: Kuntosalilla, koulussa, perheen kesken. Jopa normaalisti naapureiden kanssa sosiaalisia kanssakäymisiä viimeiseen asti välttelevät suomalaiset uskaltautuvat nyt keskustelemaan naapuriensa kanssa Kanada-ottelun vakuuttavasta voitosta ja luomaan näin yhteishenkeä. Suomalaisista tuntuukin kuoriutuvan ihan uusia ihmisiä näin keväisin, eikä se ole pelkästään lämpimien säiden ansiota.

Täytyy tähän väliin todeta, että kyllä tämä "lätkähypetys" välillä ärsyttääkin. Ihmiset, jotka eivät koskaan muuten seuraa jääkiekkoa, puhuvat nyt innoissaan ja asiantuntevasti Laineen uskomattomista maaleista ja Saroksen vakuuttavista nollapeleistä. Toisaalta, jos menestystä ei tule, todetaan Suomen vain nolaavan itsensä näiden ihmisten keskuudessa, kun ei pärjätä edes tällaisessa marginaalilajissa.

Täytyy kuitenkin lopuksi todeta, että on oikeasti hienoa, kun suomalaiset edes kerran vuodessa uskaltavat kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa ja unohtaa hetkeksi murheensa seuratessa Barkovin ja Laineen show:ta. Kyllä se lätkä selvästi yhdistää kansaa, on suorastaan suomalaisten kansanrakkaus, vaikka en itse henkilökohtaisesti juuri pätkääkään ole jääkiekosta kiinnostunut. Näin ollen onkin erittäin tärkeää, että meillä on edes jotakin, mikä saa meidät suomalaiset tuntemaan yhtenäisyyttä ja voimakkaita (epä)onnistumisen tunteita joukkueen pelatessa. Tsemppiä Leijonille!