Käytiin eilen katsomassa elokuvissa Miika Nousiaisen romaaniin perustuva Vadelmavenepakolainen. No, se todellakin vain perustui siihen, ja erittäin löyhästi, sillä suurin osa juonesta oli rakennettu täysin uudelleen.
Leffan jälkeen mentiin syömään uudelleen Sitkoon, tai minä menin, kaverini ei siellä vielä ollut käynytkään. Illalla ravintola näyttäytyi vieläkin upeammassa tunnelmassa, mitä ensimmäisellä kerralla päivä-aikaan. Tila ja sen valaistus vain paranivat hämärtyvän illan myötä. Enemmän kuvia ja tarkempi analyysi myös elokuvasta blogissa.
