Sanotaan, että elämä heittelee. Kun nyt makoilen takapihallani ja otan ensimmäisiä askelia City.fi:n sivuston blogaajana, en voi olla miettimättä kuinka 25 vuotta aiemmin keikistelin kameran edessä nuorena mallina villi kiilto silmissäni. Olin ehdolla City-lehden kansikuvatytöksi. Meni hilkulla ohi ja hyvä niin, sillä City oli ehkä liiankin kova juttu tuolloiselle hyvin hataralle minäkuvalleni.
Paljon on vettä virrannut Gangesissa sen jälkeen. Olen elänyt ja työskennellyt maailmalla, toiminut taloustutkijana ja uutistenlukijana sekä viihdekasvona. Kaiken keskellä olen ehtinyt pariutua, tulla kahden pojan äidiksi ja erotakin. Eikä vielä olla päästy edes asiaan, eli siihen mikä minusta on tullut. Ja siitä vasta aivosoppaa syntyykin.
Kerron tarinani, jotta lukijana voit napata kiinni siitä, mistä nämä kirjoitukseni kumpuavat.
Kuka siis olen, kuka on toi Kirsi Salo?
Olen etsinyt vastausta tuohon kysymykseen syvällisemmin kuin ihmiset yleensä viimeisen muutaman vuoden ajan. Olen sinä aikana käynyt Valmentamon vuoden kestoisen syvän life coach -koulutuksen ja kaivanut riivatun rohkeudella vailla estoja esiin kaiken sen roinan – uskomukset, pelot ja surut – joka ihmiseen hautautuu ja tekee meistä vain varjoja itsestämme. Olen vääntänyt itseäni tyhjiin kuin tiskirättiä, kunnes käsiteltäväksi ei tahdo löytyä enää mitään kuin tarkimmalla suurennuslasilla.
Ja life coach valmennusta seuranneena vuonna vasta pääsinkin vauhtiin, täysin täpinöissä siitä kehityksestä joka itsessäni tapahtui. Vaikka olinkin ollut aina tasapainoinen ja iloinen tyttölapsi, olin nyt vähitellen noussut sellaisiin olotiloihin, joita ekstaasiksikin kutsutaan. Tai jatkuvaa blissiä, noin muodikkaammin sanottuna. Jatkoin vastausten etsimistä vielä ihmisyyttäkin suurempiin kysymyksiin elämäntavaksi tulleen meditaation ja tantran avulla. Jos life coaching avaa solmut, tantra se vasta pään räjäyttääkin! Siinä ei jää yksikään kivi kääntämättä. Kahlasin myös päivittäin tuntikausia läpi laajan kirjon eri filosofioita, oppeja ja työmetodeja, joilla ihmisyys puretaan osiksi ja tehdään läpinäkyväksi. Minua ei ajanut eteenpäin epätoivo vaan huikea into siitä, että olin löytänyt intohimoni, halusin muille samankaltaisen onnen tilan missä olin alkanut elää. Löysin ja sain vastauksia ja rakastuin elämään – ja itseeni - vielä aina vaan uudella tavalla.
Oivalsin, että vaikka korkeuksiin on houkuttavaa ampaista, tässä elämässä on kyse ihmisenä olosta, sen kaikkine puolineen. Tämä keho, nämä ajatukset, tämä sydän. Muta, maa, puut ja kaverit. Ongelmat, haasteet, myös nautinnot, kaikki mikä meitä tässä elämässä liikuttaa ovat polttoainetta kehitykselle. Olemme täällä kehittyäksemme. Ei ehkä apinasta ihmiseksi vaan syvemmin sisältä, sieltä missä lopulta on meidän minuus.
Kun nyt siis yritän selittää, kuka olen, tuntuu hassulta käyttää sellaisia normaalin kanssakäymisen termejä kuten kauppatieteiden maisteri, rahoitusyhtiön perustaja, lapsia auttavan Hopen hallituksen puheenjohtaja, helsinkiläinen sinkku, raakaruokaaja, puutarhuri ja 46 -vuotias kahden pojan äiti, niin ja tv:stä tuttu. Jos tiedät nuo asiat minusta, et tiedä minusta vielä mitään.
Olen vain elämästä huumaantunut sielu, jonka vastapuhjennutta riemua ei pidättele mikään. Henki, joka elää seikkailusta ja rakkaudesta ja nuorenee huimien heittäytymisten voimasta päivä päivältä. Mitä tästä, minusta, siis jää jäljelle? Se tila, johon ihminen voi satunnaisesti kohota, jossa ajatukset katoavat ja äärettömyys laajenee itseäänkin isommaksi ja yhtä aikaa ei miksikään, siellä tiedän, että jäljelle jää – rakkaus.
Blogini siis pursuaa tätä – rakkautta, rohkeaa vapautta, iloa, huikeita seikkailuja, raakaruokaa, luontoa, lapsia, filosofiaa, tantraa ja välittämistä toisistamme. Siitä on elämäni tehty. Avaamalla teille lukijoille sitä ja oivalluksiani onnen löytämisestä ihan jokaiseen päivään, toivon, että pikkuhiljaa sielläkin päässä alkaa tulla jotenkin ihan sairaan makee fiilis ja kevyt olo ja tekee vaan mieli lähtee halailee tyyppei…
Sinun muutoksesi on minun intohimoni. Siksi kirjoittelen.
Till next time – be alive!
Toimin hyvinvointivalmentajana ja tantraohjaajana.
Käy tutustumassa ajatuksiini laajemmin kotisivuillani.
Tai Facebook -sivustollani Kirsi Salo - elämän tarkoitus on ilo
Kirjoitettaessa soi Zach Sobiech, Clouds
18 kommenttia
Reetta V.
28.8.2013 18:52
Ihana teksti! Tästä tuli niin hyvä mieli :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
28.8.2013 22:14
Tuntuu hyvälle täällä asti, kiitos kommentistasi Reetta! Joka kerta, kun jollekin tulee täällä maailmassa hyvä mieli se kertautuu ihan huomaamatta ympärillä. Kuten myös paha mieli. Siksi on hyvä heitellä siihen yhteiseen soppaan niin paljon hyvää mieltä, että karvas maku taittuu makean puolelle ja juhlat voivat alkaa! Kiitos, kun olet kokkina mukana.
Ilkka Lavas
28.8.2013 22:19
Kiitos. Hyvä motto tuo Sinun muutoksesi on minun intoihimoni.
Uskon, että voimme kirjoittamalla olla esimerkkinä ja rakentaa parempaa maailmaa. Maailma kaipaa esimerkkejä. Maailma ei elä pelkällä tosi-tv esimerkeillä ja haluatko supermalliksi tai idoliksi, jotka ovat teatteria. Ihmiset tarvitsevat roolimalleja. Jään innolla seuraamaan sun blogia! Kiva nähdä sut täällä Cityn seinillä :)
ile
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
28.8.2013 22:51
Hyvä Ilkka! Esimerkki itsekin. Hienoa, kun positiiviseen taittavia esimerkkejä pompsahtelee koko ajan vaan enemmän ja enemmän esiin. Se paras esimerkki jokaiselle löytyisi kuitenkin sieltä peilistä. Joka aamu. Vitsi kun vois kaikki katsoa peiliin ja yllättyä, et tsiisus onpa tossa onnellisen näkönen heppu, jei!! Mä teen niin, yllätyn aina miten hyvä fiilis sieltä näkyy. Ja sit huomaan kaiken mikä mussa on kaunista. Joskus tosin väsyttää ja silloin en jää peilin eteen marmattaa vaan menen nukkuu. Ja asia hoituu sillä :D Ja ei kun tuulta päin!
Anonyymi
29.8.2013 20:33
Moi Kirsi. Kirjoituksesi on mielenkiintoista luettavaa, niin mielenkiintoista luettavaa että minua rupesi naurattamaan. Se on hyvä se. Niin se kannattaa. Oman itsensä etsimiseen ja tutkimíseen kannustan aina kun se vaan on hyvän elämän yksi tärkeimpiä kulmakiviä. Minäkin olen tehnyt itselleni mieluisilla asioilla jo kauan aikaa tutkimusmatkaa itseeni, ja olen huomannut kuinka paljon se on tuonut paljon elämäniloa, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämääni.
Käy katsomassa deitti proffani niin tiedät minun elämäni yhdestä suurimmasta intohimosta. Ja toivottavasti ihastut niihin kuviin. Ja jos innostut lähtemään mukaan retkelleni niin se kyllä passaa. :))) No ei vaiskaan huumori huumorina.
Terv. Wilderness :)))))))
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Miikka Anttonen
29.8.2013 21:25
Moi Kirsi!
Nythän meitä on täällä Cityssä kaksi enemmän tai vähemmän pokerinpelaajaa bloggaajana ;) Hauska juttu on myös se, että kun itse aloittelin journalistista uraani Pokerisivut-lehden freelancerina, niin ensimmäinen keikkani koskaan oli haastatella muuan Kirsi Saloa. Vuosi oli uskoakseni 2008 ja haastattelu tehtiin Onnelan alakerrassa.
Tervetuloa!
Miikka
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
29.8.2013 21:29
No todella! Ihan ekana huomasin, että sä oot täällä bloggaamassa, joten arvelin laskeutuvani ihan kelvolle maaperälle. Poksut on mulla jääneet, mutta seikkailuhenki pysyy! Pitää treffata jossain välissä.
Kaivanpa muuten muistaessani esiin yhden kuvan yhteisiltä pokerireissuilta.Laitan sen mun kuviin, jos löytyy :D
Toivonsa menettänyt
29.8.2013 22:34
Kiitos valtavasti. Luettuani blogiasi, antoi se valtavasti minulle voimia. Elämäni on ollut ja on edelleen hirvittävää tuskien taivalta vakavien sairauksien vuoksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
BiancaB
31.8.2013 13:19
Muistan vieläkin pelottavan ja vaikuttavan äänenpainon Heikoimmassa lenkissä. (Joo, rooli.) Mielenkiintoinen muutos joka tapauksessa. Kaikkea onnea tielle! Ja kiitos että sain taas havahtua siihen, että taidan lipsua itse liian aggressiiviseksi tai muuten negatiiviseksi :).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
1.9.2013 18:34
Juu- minäkin muistan sen roolin. Silloinen tyttöystäväni oli kova Kirsi Salo fani puhumattakaan aikamiespoikaveljestäni;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
1.9.2013 21:18
Hahaa! Kansa oli selvästi pientä kuritusta vailla! No nyt voidellaan haavoja rakkaudella kurin sijaan, tosin tarvittaessa voin vetää esiin vanhat mustat piikkikorkosaappat komeron perältä. Jos ei viesti muuten mene perille ;)
Kirsi Salo
2.9.2013 19:43
Hei! Taisin onnistua lisäämään blogini (Ilta-Sanomien) blogilistalle. Eli hakusanalla "Kirsi Salo" löytyy siltä. Tai hakusanalla tantra, joka tuntuu etenkin kiinnostavan monia :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ei edes huono yritys
2.9.2013 21:17
Aika väljähtänyttä meininkiä. Keski-ikäiset mammat ja papat "kasvavan aikuisen asialla". Haloo!!! jäikö nuoruus päälle?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tiedän mistä puhun
3.9.2013 04:00
Harmi, kuinka rikkinäiset ihmissielut revitään mukaan kaikkein syvimpään shittiin, viitaten tässä tuohon sun tantra harrastukseen. Kun niin avoimin mielin olet siihen lähtenyt mukaan, niin haastan sut lukemaan yhtä avoimella mielellä tämän artikkelin http://www.arvioikaa.com/eksyt.html
Etsi Jeesus, löydä itsesi ja pelasta elämäsi, tai oikeammin pelastat sielusi.
Vastaa kommenttiinLuukkaan evankeliumista:
9:24 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
9:25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?
Vastaa kommenttiin
AN79
4.9.2013 14:39
Koskettavaa tekstiä ja herkkiä kuvia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
5.9.2013 00:57
Voi hyvänen aika sentään: En minä kansasta tiedä, mutta kyllä varmaan kumpikin noista kahdesta mainitusta ottaisi vieläkin mielellään sen piikkikorkoversion tiukan nutturan kanssa komeronsa perälle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ateistiajattelija
5.9.2013 12:38
Olipas muuten kauheeta kuraa, näitä vitun itsenstä löytäjiä on maailma täynnä. Useimmiten parikybäsiä, sitten kasvetaan aikuiseksi. Tai sitten ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
5.9.2013 23:03
Voi apua, tänne kirjoituksiini on tullut valtava määrä uusia viestejä! Yritän vastata kaikkiin lähipäivinä, osa saa tosin vastauksensa tulevien blogien aiheiden myötä. Näin etenkin kaikki ruuista ja superfoodeista kyselleet. Kirjoittelen niistä pikkuhiljaa. Ohjaisin kuitenkin kiinnostuneet tutkimaan myös esim Jaakko Halmetojan (http://superfoodit.com), Paleo Helsingin ja lääkäri Olli Sovijärven kirjoituksia (http://www.helsinkipaleo.com/2011/10/olli-sovijarvi-evolutionaarista-laaketiedetta/) tai Olli Postin blogia (http://www.viidakkomies.com). Näillä herroilla on laaja tietovarasto parhaasta ravinnosta. Minun tulevat kirjoitukseni ovat hyvin peruskamaa ja lähinnä niistä havainnoista, joita on tullut omien kokemusten myötä.
Ja niin, joukossa on myös paljon kiukkuista väkeä. Ja yksi Jeesuskin. Why am I not surprised :D
Tähän kohtaa sanoisin, että halu elää päivät pääsäääntöisesti kokien positiivisia tunteita ei kutsu kaikkia. On ihan ok, jos haluaa tutkia syvempiä vesiä. Jotkut ihmiset saavat energian ja tarkoituksen elämäänsä konflikteista. Joillekin se on vaihe, jotkut menevät arkkuun asti sillä asenteella. Siinä kun toiset näkevät kauneutta, toiset näkevät pelkkää sontaa. Ei liene epäilystä kumman elämässä on enemmän onnen tunteita ja siksi kutsun ihmisiä sitä kauneutta kohti. Sonta menee tässä blogissa vähän niin kuin ohi, kuten kaikenlaiset konfliktit. En näe sellaisessa mitään merkitystä. Keskityn siten jatkossa niihin kommentteihin, joissa tunnen antavani kysyjälle jotain joka nostaa hänen olotilaansa kohti parempaa.
Jos kirjoittamani aiheet ja elämän katsantokantani eivät ole sinun juttu, kannattaa siirtyä lukemaan muita blogeja. Näin minä tekisin, ihan järkevä ajatus, eikö? Täällä rakastetaan täysillä ja siitä ei saa kuin patin otsaansa, jos mielummin haluaa riidellä. Moni muu saa näistä teksteistä hyvää fiilistä ja apua, joten annetaan heidän rauhassa tutustua siihen maailmaan, josta kirjoitan.
Tunnen monissa viesteissä paljon vihaa, tuskaakin. Se on usein peitellyn surun hyväksyttävämpi ilmaisumuoto. Siltä kantilta minua harmittaa, että kaikkein kiukkuisimmat jäävät koko homman ulkopuolelle.
Minua lohduttaa kuitenkin se, että olen varma ettei asia harmita heitä itseään yhtään.
Joten ei kun uusiin seikkailuihin!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin