Noin vuosi sitten olin päästä hengestäni. Taas kerran.
Olin kampaajalla laitattamassa jotain hiushärpäkkeitä kuvauksia varten, kun yhtäkkiä alkoi sellainen kokokehon horkka, joka lienee narkomaaneille tutumpaa. En saanut vapinaa loppumaan, joten hiuslisäkkeet jäivät kampaajalle ja lähdin tukka märkänä tärinöineni taksilla kotiin. Kolme päivää leijuin kotona sekavassa olotilassa. Kuume sahasi 41 ja normaalin välillä. Silloin kun on karsea olo, ei ole kertakaikkiaan voimia lähteä vessan lattialta oksentamasta minnekään lääkäriin ja kun hyvä olo taas tulee, ajattelee että jaahas nyt se tauti vihdoin meni ohi. Joten kärsin kotona. Kunnes äitini soitti ja pakotti minut lähtemään hoitoon. Harkitsin sängyn ja lääkärin välillä, kunnes joku ääni sisällä sanoi, että nyt piru vie liikkeelle ja äkkiä.
Kun pääsin työterveyslääkäriin, kuulin huonot uutiset. Tulehdusarvoni olivat niin korkeat, että aseman mittauslaitteet eivät enää riittäneet ja verenpainekin oli kriittinen. Lääkäri katsoi silmiin ja sanoi “Jos et olisi tullut nyt, sä olisit kuollut kotiin tänään. Ymmärrätkö?” Hetkeä myöhemmin olin sairaalassa tehovalvonnassa. Minulla oli vakava verenmyrkytys, mikä on huono uutinen, koska olen jättänyt yleisen vastustuskyvyn kannalta olennaisen pernani Lappiin edellisen kuolemaa kolkutelleen seikkailun yhteydessä. Nyt muut sisäelimeni olivat alkaneet sanoa sopimustaan irti. Onneksi kuulin verenmyrkytyksen kuolleisuusluvuista vasta myöhemmin.
Siihen kohtaan elämässä, jossa pohdin oikeaa suntaani tuli nyt kuin tilauksesta paussi. Universumi on viisas, se antaa meille sitä mitä tarvitsemme, vaikka väkisin. Alussa tuskat olivat sellaiset, etten pystynyt edes kylkeä kääntämään sängyssä. Eristysvaatteisiin pukeutuneet hoitajat kävivät nykäisemässä lakanan reunasta aina, kun alkoi ahdistaa ja kippasivat minut uuteen asentoon. Muutaman päivän kitumisen jälkeen pääsin vuodeosastolle pohdiskelemaan elämää suurempia kysymyksiä. Näin jälkikäteen ajateltuna täytyy vähän ihmetellä, että onnellisuushuumani ei edes koko tuona aikana laantunut. Olen niin patologinen kohtaloon luottava lentelijä, että seurasin vain mielenkiinnolla, mitä kaikkea eteen tulee ja olin lähinnä huvittunut koko kokemuksesta. Olin kuin vauva toisten armoilla.
Taisin maata paikallaan kolmisen viikkoa. Enkä turhaan. Kun huhuilin sairaalalakanoiden seasta ilmoille kysymystä, mikä tämän kaiken tarkoitus on, laskeutui lopulta vastaukseksi: ilon seuraaminen elämässä. Ei muuta. Follow your joy. Se puski vahvana viestinä läpi. En todellakaan ole minkään sortin näkijä, mutta sain kumman tarkan vision siitä, kuinka seison rannalla, varpaat hiekassa, ihmisjoukon kanssa. Ihmettelin sitä koska näköpiirissä ei ollut mitään matkaa ja sellaisen toteutuminen lasten ja työnkin kannalta tuntui aivan mahdottomalta. Jätin koko asian ns. herran haltuun, nyt mihinkään tiettyyn herraan viittamatta. Jos se on tarkoitettu, niin kai se sitten itsekseen toteutuu, minulla ei ollut keinoja moista breikkiä järjestää elämääni. Alta kahden kuukauden olin Thaimaassa tantrakoulutuksessa. Tunnistin rannan ja koko paikan tuosta kummasta näystä. Spookya. Ja kuten arvata saattaa, siitä reissusta käynnistyi suunnaton elämän muutos. Iloa todellakin alkoi sataa ihan rapisten.
Mutta nyt muihin oivalluksiin, joista itse asiassa oli tarkoitukseni kirjoittaa. Ne seurasivatkin vasta viiveellä. Olin aivan fyysisesti lopussa sairauden jäljiltä. Olen aina ollut ravintofriikki, mutta nyt aloin kahlata oikein kunnolla läpi tietoa parhaasta ravinnosta. Tarvitsin kaiken mahdollisen avun toipumiseen, sillä kehoni oli tapettu kahdesti. Ensin taudin kautta, joka imi elimistöni kaikki ravinteet kuiviin ja toiseksi vielä hoidon kautta, missä elimistööni pumpattiin superantibiootteja ja muuta kemiallista sontaa yli kahden viikon ajan.
Täydensin pakurikäävän jo ennestään täyttämää ruokakaappiani erilaisilla superfoodeilla kuten maca, camu camu, chia-siemenet, MSM ja chlorella. Monipuolistin öljyjen käyttöni - rakkaan kylmäpuristetun kookosöljyni rinnalla aloin käyttää hamppuöljyä ja kalaöljyä. Ja sitä rataa. Melkein vuoden mittaisen matkan tuloksena olen nykyään voittopuolisesti vegaani ja raakaruokaaja. Ja flow on sen mukainen.
Se mihin silmäni ovat selkeästi auenneet on virallisten ruokasuositusten toimimattomuus omalla ja hälyttävän monen muun kohdalla. Eikö niiden, jotka vastaavat koko kansan hyvinvoinnista pitäisi olla kiihkeän intohimoisia oman alansa ennakkoluulottomia tutkijoita? Nyt ei näytä siltä, sillä sellaisella powerilla siellä puolustetaan vanhaa liturgiaa, joka muualla on jo rapistumassa. Sellaisia energioita mitä löytää ns. foodisteista, jotka surffaavat nykytutkimuksen JA perinnetiedon aallonharjalla, ei löydy valtion virastojen käytäviltä, missä virallisissa näkemyksissä roikutaan samalla energialla millä eduskunnassa mapitetaan puheita. Näkisin mielelläni näistä kansakuntaamme ohjaavista asiantuntijoista edes muutaman kahlaamassa läpi vuoria ja vesistöjä kiinan parhaiden luonnonlääkitsijöiden kanssa. Mutta ei kun se lehmänmaito ja margariini… Otan suositukseni mielummin sellaisilta ihmisiltä, joiden energia on niin täräyttävä, että seinät kaatuilee ympärillä. Ihminen on elävä esimerkki opetuksistaan.
Tässä on siis tarinani siitä, miten kriisin kautta sukelsin ravinnon syvään maailmaan ja miksi nämä asiat vilahtelevat aika lailla myös blogissani. Kun tukka tippuu päästä, kynnet ovat pehmeät kuin merilevä ja naama rupsahtaa parissa kuukaudessa 10 vuoden edestä, saa kummasti motivaatiota etsiä perimmäisiä totuuksia kehon toiminnasta.
Periaatteeni on, että syön kaikkea mitä kehoni pyytää. Yleensä se on vihreää ja raakaa. Mutta syön kuten elän - mistään kieltäytyen, ilman jäykkiä periaatteita ja nautiskellen. Eilen vedin artisokka-pizzan, toissapäivänä pullan kaverin kanssa, tänään olen imenyt pelkkää vihermehua puutarhastani.
Elämä on juhlaa ja jos se on jollekin sisäfilepihvi – go for it, with joy!
⭐⭐⭐⭐⭐⭐
Toimin hyvinvointivalmentajana ja tantraohjaajana.
Käy tutustumassa ajatuksiini laajemmin kotisivuillani tai Facebook -sivustollani Kirsi Salo - elämän tarkoitus on ilo
Kirjoitettaessa soi Green Shoe studio, Oh Sweet Lorraine
51 kommenttia
Railis
30.8.2013 09:44
"hoidon kautta, missä elimistööni pumpattiin superantibiootteja ja muuta kemiallista sontaa yli kahden viikon ajan"
Vastaa kommenttiinTuota noin.... Olisikohan pieni kiitoksen sana paikallaan hoitohenkilökunnalle ja länsimaiselle lääketieteelle? Olisithan toki voinut kieltäytyä tuosta kemiallisesta sonnasta, mutta et ehkä silloin olisi julistamassa ilosanomaasi enää tänään.
Hienoa, että olet löytänyt uuden suunnan elämällesi, mutta hippeilylläkin on varmaan rajansa.
Vastaa kommenttiin
Kirsi Salo
30.8.2013 16:46
Hei Railis! Hyvä, että otit asian esille, koska todellakin olen loputtoman kiitollinen saamastani hoidosta! Se on hyvä sanoa ääneen. Ja se ei varmasti jäänyt hoitajilleni epäselväksi :)
Viittaan tuolla lauseellani vain siihen, miten suuresti hoidot vaikuttavat kehoon. Sen lisäksi että ne tappoivat kohdallani henkeä uhanneet bakteerit, ne tuhosivat siinä sivussa kaiken muunkin. Se oli valitettavasti tarpeen tehdä, koska olin menehtyä.
Voisin ehkä avata ajatusmaailmaani vertaamalla tapaustani mieliaiheeseeni eli puutarhan hoitoon. Jos kasvimaalleni on eksynyt tuholainen, voin torjua sen käyttämällä aikaa ja etsimällä sen paholaisen kynsiini. Ja suunnittelemalla istutukset niin, että ne eivät tue tuholaisten leviämistä tai edes saapumista. Joudun käyttämään ongelman ratkaisuun hiukan aikaa, vaivaa ja nokkeluutta, mutta saan edelleen sadon kasvimaastani. Nyt ja seuraavalla kaudella. Tämä vastaisi siten kehon hoidossa luonnonlääketiedetä ja vastaavaa, jossa pyritään tarkoin selvittämään ongelman lähtökohta ja ratkaisemaan se, häiritsemättä yleistä tasapainoa.
Kolmen viikon antibiooteilla roiskiminen puolestaan vastaisi sitä, että puutarhuri tulee paikalle ja heittää käsikranaatin kasvimaalle. Tuholaiset tuhottu. Niin on kyllä kaikki muukin. Seuraava satokin on vaarassa.
Joskus potilaan kunto on niin heikko, ettei lääkärillä ole aikaa hakea niin sanotusti puutarhuria apuun vaan sinne on vaan heitettävä se kranaatti ennen kuin kaikki tuhoutuu. Näin tehtiin minullekin ja se oli oikea ratkaisu.
Jatkossa hoidan kehoani niin, ettei se houkuttele tuholaisia. Tämä on se kohta, joka lääkäreiltä jää tekemättä. Ravintoneuvonta. Ja hyvinvoinnin kokonaisvaltainen neuvonta. Terve mieli, terve keho.
Kaunista olemista kaikille viikonloppuun!
vihainen
2.9.2013 22:27
Aivan, kylläpä olet kiittämätön länsimaiselle lääketieteelle!! Tuollainen asenne johtuu puhtaasta tiettämättömyydestä eli toisin sanoen hihhuloinnista ja todella typerästä fanatismista. Tuon takia pikkulapsia kuolee esim. ehec-bakteeriin juotuaan hihhulivanhempiensa tajoamaa raakamaitoa ja muuta " luonnonmukaista" SONTAA!! Puhumattakaan rokotuksista yms.. Pistää vihaksi moinen tyhmyys!
No mää
6.9.2013 12:55
Ehecin puuttuminen elimistöstä on hyvin haitallista!
Näitä seulotaan mdd:n testeillä ja ehecciä pitää olla suolistossa.
Ihmettelijä
30.8.2013 14:48
Millä tavalla viralliset ruokasuositukset ovat toimimattomia? Ainoa vika niissä oikeastaan on se, että niitä on todella vaikea noudattaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
30.8.2013 17:48
Tämä on loputon suo, johon en edes halua lähteä rämpimään. Pian on käynnissä kolmas maailmansota täällä saitilla. Ruoka on pyhä lehmä. Siksi kirjoitan mielummin vain omista hyvää oloa lisänneistä havainnoistani sekä mielenkiintoisista uusista tutkimuksista, jotka inspiroivat minua. En todellakaan lähde usuttamaan ketään kokonaisen ruokavalion muuttamiseen vaikka omalla kohdallani niin on käynyt tiedon ja kehon kuuntelun lisääntyessä. Jokainen valitsee sen, mikä toimii ja tekee itselleen huippufiilksen. Jos koet vastustavasi voimakkaasti kaikkea, mikä puhuu lautasmallia vastaan, niin silloin lautasmalli on sinulle sopiva valinta. Ja voimme silti rakastaa toisiamme :)
Mutta miksi tulin maininneeksi suositukset... Itse olen vain huomannut, että esim. pastan, riisin tai perunan työntäminen omalle lautaselleni ei vaan toimi. Ja kasvisrasvalevitteistä alkaa olla jo niin paljon tietoa voihin verrattuna, että odottelen vaan milloin kehoitetaan palaamaan hyvälaatuiseen voihin takaisin. Suosituksissa ei myöskään huomioida elintarvikkeiden käsittelyä tai laatua. Eli esim. porkkanan nauttiminen tuoremehustettuna, raasteena, keitettynä tai eineksenä antaa keholle ihan eri sisällöt ravinteita ja etenkin niitä entsyymejä, joilla energiaa ja hyvää oloa ruokitaan. Entsyymit tuhoutuvat noin 40 asteessa. Jo tällaisen tiedon puute suosituksissa kertoo mielestäni paljon. Myös luomusta tulee tutkitusti paljon enemmän ravinteita.
Tässä esimerkki: "Valtion ravitsemusneuvottelukunta on julkaissut selkeät ohjeet siitä, miten lautasmallia voi soveltaa erityyppisillä aterioilla. Monista einesruoista saa terveellisen ja monipuolisen aterian, kun niitä hieman täydentää. Valitse sellainen eines, jossa kalorit eivät ole pilvissä, kuten kalapaistos tai kasviskiusaus." Eines? Ymmärrän, että eineksiä voidaan kiireessä käyttää, mutta että sitä oikein suositellaan...
Tutustumismatka parhaan ravinnon maailmaan kannattaa kuitenkin jokaisen itse tehdä, jos aihe yhtään kiinnostaa. Mittarina sille, kuinka hyvää ravintoa syöt, toimii ihan kaksi perusasiaa:
- jaksatko vetää täydellä energialla kellon ympäri uuvahtelematta kesken päivän ja etenkin aterioiden jälkeen? Juokseeko ajatus kirkkaana ja luovana koko ajan? Hell yeah!
- kuinka paljon sairastelen? Are you kidding me..
Ja vielä se tärkeä ellei ihan tärkein: vedä mitä vedät, mutta hyvällä omalla tunnolla ja nautiskellen! Ja raakasuklaata päälle :)
No mää taas
6.9.2013 12:57
Viralliset ruokasuositukset on suositus pelkästään teollisuuden kannalta. Se ns. poliittinen konsesus maatalouden jne puolelta. Niillä ei ole terveyden kanssa mitään tekemistä
herra_Lampinen
31.8.2013 07:41
Mitä "terveelliseen" ravintoon tulee, jotakin aivan huikeata tarjoaa myös tämä opas. HK ja Olympiakomitea yhdessä :)
http://noc-fi-bin.directo.fi/@Bin/be63b18138bb7fdfc99eda905db1adf1/1377923853/application/pdf/1156040/HK_ravitsemusopas_aukeama_netti.pdf
Onko sitten ihme että urheilijoiden ravitsemustilanne on huono ja terveydentilassa on valtavasti ongelmia. Lääkärit osaavat tarjota avuksi antibiootteja, närästyslääkkeitä, tulehduskipulääkkeitä ja lisää antibiootteja. Ruokapäiväkirjaan perehtyminen on ollut lääkäreille täysin ylivoimainen ajatus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
2.9.2013 11:42
Tästä sai hyvä naurut, kiitos!! Voisi tästä itkeäkin, mutta huumori voittaa aina.
Mick Moon
2.9.2013 22:05
Äläpä muuta sano. Vähemmän hiilihydraattia ja pehmeitä hoitoja ja jo alkaa kunto ja tulokset nousta. Kokemusta on. Minulla esim. leipä saa kehon niin tukkoon kuin olla voi, joten jätin sen pois kokonaan samoin perunan, pastan ja riisin. Janoon kantsii juoda vettä, jätin kaupan lisäaineelliset ja teollisen makuiset mehut ja limut jo 20 vuotta sitten pois.
Meri2013
1.9.2013 06:14
Voisiko blogin lisätä Blogilistalle? Jäisin mielelläni seuraamaan tätä! Aihe kiinnostaa muutenkin ja kirjoitat mukaansatempaavasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
1.9.2013 23:50
Kiitos Ihana! Välitän toiveen Cityssä eteenpäin... kun en sitä itse ymmärrä :D
Käthee
1.9.2013 10:06
Railis <3 kun osaa lukea rivien välistä niin tässä lauseessa näkyy mielestäni kiitollisuus hoito henkilökuntaa kohtaan...
Vastaa kommenttiin". Alussa tuskat olivat sellaiset, etten pystynyt edes kylkeä kääntämään sängyssä. Eristysvaatteisiin pukeutuneet hoitajat kävivät nykäisemässä lakanan reunasta aina, kun alkoi ahdistaa ja kippasivat minut uuteen asentoon. "
Vastaa kommenttiin
Kirsi Salo
1.9.2013 23:53
No kyllä :) Ja niihin pottajuttuihin asti ei edes blogissa päästy... :)) Very thankful!
Haitsu
2.9.2013 19:24
Vakavan taudin olet sairastanut, josta kaikki eivät ole selvinneet mm. edesmennyt mieheni 6 vuotta sitten. Toki jossittelu nyt hänen kohdallaan ei enää auta, mutta on kasvattanut omat elämäntapani ja esim. ruokavalioni uuteen kuosiin. Lisää vain Kirsi vinkkejä. Ps. Opettelen idätystä. Onko laiskalle "oikotietä"? :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
9.9.2013 09:51
Hei Haitsu! Olet päässyt idätyksen makuun, hauskaa. Itselle tuli kanssa se vaihe keväällä, kun alkoi himottamaan valtavasti kaikki vihreä ja etenkin idut. Halusin lopulta alkaa kasvattamaan ituja itse saadakseni ne mahdollisimman fresheinä lautaselle ja myös säästösyistä. Isot määrät kun popsii ituja niin kasvattamalla voi tehdä jo tuntuvia säästöjä.
Huutelin Face -sivuillani apua tuohon kasvatusproblemaan ja sain loistavan vinkin: lähes täysin automatisoitu itukasvattamo! En edes tiennyt, että sellaisia on olemassa. No nyt on ja se työntää itua ja vehnänorasta siihen tahtii, etten meinaa ehtiä syödä/mehustaa.
Muuta ei tarvitse tehdä kuin heittää siemenet sinne laitteeseen (suoraan pussista, ei mitään huuhtomisia jne.) ja parin päivän välein lisätä laitteeseen vettä ja poistaa käytetty vesi pois. Puhdistus silloin tällöin kun sen tarpeessa on. So simple!
Käy tsekkaamassa täältä (hintaa on, mutta sopii todellakin laiskalle/kiireiselle): http://www.easygreeneurope.com/en/
Löysin omani onneksi käytettynä ja hinta sen mukaisesti hupaisan edullinen. Ehkä sinuakin onnistaa...
Kirsi Salo
2.9.2013 19:44
Hei! Taisin onnistua lisäämään blogini (Ilta-Sanomien) blogilistalle. Eli hakusanalla "Kirsi Salo" löytyy sieltä. Tai hakusanalla tantra, joka tuntuu kiinnostavan monia... http://www.blogilista.fi/avainsana/iltasanomat
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
GreenFist
3.9.2013 02:45
Olet pelkkä pelle.
Herra S
2.9.2013 20:34
Mitä ovat maca, camu camu ja chia-siemenet? Onko ne mahottoman paljon parempia kuin esimerkiksi kotimaiset mustikka, puolukka, viinimarjat ym. suoraan tuoreena metsästä tai puskasta?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
9.9.2013 10:03
Hei Herra! Tai vielä oikeammin Fksu Herra, pidän paljon kommentistasi. Lähiruoka ja se kaikki mikä tulee omasta synnyinympäristöstä on varmasti meille ihan huippuarvokasta. Kaikki mainitsemasi kuuluvat päivitäisiin aterioihini. Ja samaten kasvatan takapihallani kasvimaassa kaikkea muutakin ja syön sieltä päivittäin noin yhden aterioistani.
Ns. villiruoka kiehtoo minua suurestikin. Keväällä keräilin maitohorsmaa ja vuohenputkea, nyt käytän ahkerasti mm. nokkosta ja voikukan lehtiä. Niiden ravintoarvot peittoavat kaupan Espanjasta roudatut salaatinpäät moninkerroin. Ja sitten kansa vetää niitä mauttomia lehtiä ihan tuskasena naamaansa, kun sanotaan että pitää syödä jotain vihreätä...
Nuo superfoodit ovat vain pieninä määrinä täydentämässä ja tasapainottamassa ruokavaliota. Kun oman tiedon määrä kasvaa, voi olla että ne pikku hiljaa korvaantuvat enemmän ja enemmän oman luontomme tuotteilla. Reishiä en esimerkiksi enää juurikaan käytä vaan luotan pakurikääpään, jota kerään mökkimetsästämme.
Macalla on hyvät vaikutukset mm. hormoneihin ja chiasta saa aamupirtelössä jaksamista ja nesteytystä pitkälle päivää. Camu camu pursuaa c-vitamiinia mutta tähän aikaan vuodesta sitä saa tosiaan tehokkaasti myös ruusunmarjoista. Ja jauheena sitten myöhemminkin. Uskon c-vitamiinin monipuolisiin vaikutuksiin ja siksi tankkaan sitä aika vahvasti itse.
Hyvä, että otit tämän lähiravinnon asian esille. Se tulee olemaan omassa roolissaan jatkossakin kirjoituksissani.
Loistavaa päivää ja hyviä luontoseikkailuja parasta ravintoa etsien!
Puistokemistii
2.9.2013 21:29
Hyi hyi kemikaaleja. Mistä omena koostuu jos se ei koostu kemikaaleista?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tässä ja Nyt
2.9.2013 21:33
"Syön kaikkea mitä keho pyytää" - siinä pitää kyllä itsellä tehostaa kuuntelua :) Joskus kun tulee tallottua sen vaimean äänen päältä :)
http://aarrekarttani.blogspot.fi/
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Reumagirl
2.9.2013 21:41
Hei, ja kiitos kun jaoit tarinasi! Olen sairastunut vastikään harvinaiseen reumasairauteen, ja voin kertoa että melkoisen monipuolista lääkecoctailia on tullut kokeiltua, kun tautia koitetaan saada kuriin. Yksikään lääkäri ei ole puhunut ravitsemuksesta sanaakaan...Itse testailen monia vaihtoehtoisjuttuja, ja parhaan avun olen saanut niistä kokeiluista. Ja uskon minäkin, että ravitsemuksella on valtava vaikutus ihmisen vointiin, myös kroonisesti sairailla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mick Moon
2.9.2013 21:59
Kyllä sinä hämmästytät minua koko ajan. Olen iloinen, että olet julkisuudessa kertomassa näitä asioita. Julkisuuteen on tullut melkoinen määrä samankaltaisia ihmisiä kuin sinä. Sinun pitäisi tavata kaimasi Kirsi Ranto, se laulaja, teillä vasta juttua piisaisi ja saisihan teistä mielenkiintoisen haastattelunkin yhdessä johonkin lehteen. Kunpa uskaltaisikin heittäytyä elämän virran vietäväksi eikä tarvitsisi koko ajan kysyä itseltään "Mitä teen?" "Minne menen?" "Mikä on mun elämäni tarkoitus?" jne. Ehkä vielä jotain muutosta tulee kuitenkin, pidä peukkuja :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Teeärrä
2.9.2013 22:02
Vähän saman olen kokenut tänä kesänä ja samanlaisia ajatuksia on herättänyt. Kyllä länsimaissa puhutaan vähän terveyteen edullisesti vaikuttavista ruoista. Kaukoidässä tietämys on parempi ja suhtautuminen ruokaan erilaista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
9.9.2013 10:21
Niin totta. Ainakin perinteisesti Kiinassa omalääkäri saa palkaa vain siihen asti, kun omat hoidettavat pysyvät terveinä. Se on terveydenhoitoa se. Kun potilas sairastuu lääkärin palkka ei juokse, kunnes kaveri on taas terveiden kirjoissa.
Siellä siis on motivaatiota pitää jengi kunnossa ja todella kuunnella potilaita ja tsekkailla mitä niiden elämässä tapahtuu. Ne lääkärit tietävät, miten ihminen pidetään tasapainossa.
Respect!
Täällä lääkäreille riittää työtä ja palkkaa ja lääkefirmoille voittoa, mitä enemmän vaan sairaita on. Mikä on siinä motivaatio, mihin se johtaa loogisesti ajateltuna.. Onhan tässä nyt jotain vinksallaan.
Antti0
2.9.2013 22:02
Moi Kirsi, käytätkö noita kaikkia jauheita samanaikaisesti (maca, camu camu, chia, msm, chlorella)? Ja uskallanko minä aloittaa niiden kaikkien käytön samanaikaisesti? T. Antti
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
9.9.2013 10:26
Hei Antti! Olen ottanut nuo pikku hijaa yksi aine kerrallaan omaan ruokavalioon. Kuunnellut kehoa ja sitä miten kyseinen aine vaikuttaa. Eli en tosiaankaan ottaisi noin montaa yhtä aikaa käyttöön, siinä on liikaa informaatiota sulateltavaksi keholle. Ruoka kuljettaa mukanaan informaatiota, joka on kehon purettava. Se olisi vähän niin kuin kauhea kakofoninen konsertti jossa soittaa ihan liikaa soittimia. :D
Oma tahtini on intuitiivisesti mennyt niin, että olen "kuulostellut" yhden aineen vaikutuksia ainakin kuukauden, itse asiassa parikin, ennen kuin tunnen hyvin miten se vaikuttaa erilaisissa jaksoissa elämässäni (väsyneenä, energisenä, eri hormonivaiheissa jne..). Sillin tiedän mihin sitä tarvitsen ja milloin se ei vaikuta niin suotuisasti.
Eli aloita yhdestä, mitä kutsuu sinua eniten ja perehdy siitä kirjoitettuun informaatioon hyvin. Ja ala kuulostella...
ei koskaan enää
2.9.2013 22:24
Olen kovin kiitollinen siitä, että sain maailmaan terveen lapsen, mutta ehkä hieman katkera siitä, että meille synnyttäjille uskotellaan, että "kyllä ne siellä sen kivun pois vie", No, minä menin siinä uskossa, että "kyllä ne tietää"; sain piikin selkään ja siitä kamalan päänsäryn, ison repeämän ponnistusvaiheessa, jota en edes tuntenut, kiitos väärän puudutuksen ja päälle vähättelyt väärästä kivunlievityksen valinnasta. Kukaan ei kannustanut minua luottamaan omaan kehooni, sanottiin vain, että päätä NYT, kohta et voi enää mitään...
Olen kiitollinen monestakin, mutta olen Kirsin kanssa samaa mieltä, että KUUNTELE itseäsi. Jos maidoton ruokavalio toimii, anna mennä, jos possunliha tekee tervekksi, anna mennä. Mutta uskalla toimia toisin, kun "viisaammat" opettaa.
Peace and love
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Rinkula
2.9.2013 22:41
Kiitos Kirsi! Olet hyvällä asialla. Blogisi on aivan mahtava! Kiitos <3
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
lady landelta
2.9.2013 23:54
Kirsi, kirsi!
Vastaa kommenttiinKen sanan miekkaa käyttää. Tehokkkalla hoidolla on aina myös haittavaikutuksia, eiköhän tehokkallaa ravinnollakin. Varo ettei maksasi sano poks!
Toivottavasti kukaan sinua tyhmempi ei jätä superantibiootteja vastaanottamatta vastaavassa tilanteessa, silloin katsos kuolee. Niinkuin isoisäni, ei ollut silloin edes penisilliiniä.
Vastaa kommenttiin
Nainen 123
3.9.2013 01:38
Hei Kirsi. Luettuani kirjoituksesi haluan vain tulla kertomaan että itsekkin kokeeneena samankaltaista ja aikaa sairaalassa vietettyäni tämä kosketti minua ja kirjoituksesi myös muistuttaa muita siitä ettei täällä oleminen ole itsestään selvyys ja myös osaavista lääkäreistä ja hoitajista niin teholla kuin valvomossa sekä vuode osastoilla. Tsemppiä ja iloa syksyyn Kirsi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kreivi MArakeshi
3.9.2013 02:35
Harvoin noin typerää ihmistä löytää kuin sinä Kirsi. Luulenpa että suurin osa suomalaisista on saman todennut kun kommentteja pahemmin et ole hyväksynyt idioottimaiseen blogiisi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
VesaTre
3.9.2013 07:58
Hienoa, että sinäkin selviydyit myös tuosta vakavasta sairaudesta. Itselläni oli samanlainen reissu vuonna 2011 alkuvuodesta. Tuntui kuin flunssa olisi tulossa ja otin varovaisesti jotain särkylääkettä. Parin yön jälkeen ei mikään enää auttanut ja ensi apuun ja iltaan mennessä teholle. Viiteen päivään ei ole mitään tarkkoja muistikuvia. Epäiltiin kuoliotakin jalassa, onneksi ei ollut ja herätessä oli jalat tallella. Vajaan kolmen viikon sairaalareissuhan tuosta tuli. Ja kun pääsi pois niin oli kyllä niin voimaton että ei jaksanut mitään. Vessakäynnin jälkeenkin oli ihan puolikuollut, vaikka matka ei ollut pitkä. Kyllä sitä huomasi että oli ilmeisesti käyty hyvin lähellä kuolemaa. Kiitoksia vaan TAYSin henkilökunnalle joka hoiti minut kuntoon ja saan jatkaa elämääni. Hyvää jatkoa sinulle, Kirsi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
9.9.2013 10:16
Hei Vesa! Kiitos kun jaoit tarinasi, aikamoinen kokemus. Tuolla taustalla varmasti ymmärrät, mikä on kehon kunto ison infektion jälkeen. Sitäkin huikeammalta tuntuu, kun saa ravinnevarat kohdilleen JA jopa lähtötilannetta parempaankin kuosiin huippuravinnolla. Elämän kohinaa kropassa arvostaa ja kunnioittaa ihan eri tavalla.
Tsemppiä sinullekin Vesa. Toivottavasti olet onnistunut itsekin jo palautumaan täyteen kuntoon!
Kultanenkellonen
3.9.2013 08:24
Kirsi, Ihana lukea elämänmuutoksestasi :) Luin lehtijuttuja sinusta aiemminkin mielenkiinnolla, mutta nyt laitan blogisi ehdottomasti lukulistalle. Monet kovia kokeneet ovat saaneet tuon ilo-herätyksen ja se on tietääkseni parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Turha täällä on murjottaa!
Vastaa kommenttiinps
Anita Moorjani on kirjoittanut mahtavan kirjan Dying to be me, joka kertoo hänen tarinansa sairaudesta elämäniloon (Amazon.comista löytyy)
Vastaa kommenttiin
PetraViveka
3.9.2013 09:23
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!!!! Olen sinun kanssasi ihan samaa mieltä ruoasta ja lääkkeistä,
Vastaa kommenttiinjoita tuputetaan päivittäin! Tottakai lääkkeet ovat mitä erinomaisin keksintö, mutta... Minulla itselläni oli 3 vuotta sitten streptokokki B.tä virtsarakossa ja jouduin valitettavasti syömään antibiootteja melkeinpäs 6 kk putkeen... voin sanoa kuinka sekaisin elimistöni oli sen jälkeen (aivan puistattaa vieläkin nuo kauheat kuukaudet)! Viides raskaus pelasti minut kaikelta kierteeltä!!! Nykyään vältän kaikkea einesruokia ja pyrin syömään sitä mitä kehoni vaatii!!! Äitini tapaa sanoa, että keholle pitää antaa sitä mitä keho vaatii, tietenkin kohtuudella ;D!
Kaikkea hyvää sinulle Kirsi ja nautitaan tästä ihanasta ainutlaatuisesta elämästä joka päivä <3!
Vastaa kommenttiin
Razorzz
3.9.2013 10:58
Hyvä kirjoitus, samat oivallukset olen itsekin huomannut vain ja ainoastaan itse kokeilemalla. Tässä pätee sama vanha viisaus: Et voi nauraa muille ellet osaa nauraa itsellesi. Eli vasta kokemalla itse voit jakaa kokemuksiasi eteenpäin. Ja samaan hengenvetoon, kaikki lähtee itsestä, on helpompi muuttaa omia ajatuksiaan kuin heti kaikkien muiden.
Haluaisin lisätä tähän juttuun vielä yhden näkökannan. Elämme tutkijoiden ja ravintotieteilijöiden viidakossa, jossa ollaan erikoistuttu toiset A,B,C.. vitamiinien ja toiset Å,Ä,Ö ravintoaineiden lisäämiseen/välttämiseen. Harvat kuitenkin ymmärtävät ravintoaineiden toimintaa, erityisesti niiden synergiaa - toimintaa, vaikutusta yhdessä. On paljon helpompaa keskittyä vain yhteen ja sen vaikutukseen ja haittoihin/hyötyihin. Sanotaankin, että viljanjyvän voi hajoittaa kokonaan eri osiin. Mutta jos samoista ravintoaineista mistä jyvä koostuu, aletaan kokoamaan jyvä uudelleen samoja vaikutuksia ns. synergiaetuja ei siihen enää saada.
Tämän jälkeen kannattaa miettiä, onko se oikeasti terveellistä jos tuotteeseen on lisätty jotain? Vai kannattaisiko sittenkin syödä se kokonaisena?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
14.9.2013 12:08
Täysin samaa mieltä. Luonto tekee täydelliset paketit. Hyvä esimerkki täysin kuuseen menneestä ajattelusta ja "kehittelystä" löytyy tästä:
http://www.makuja.fi/artikkelit/1804400/ajankohtaista/makueroa-ei-huomaa-tastako-kananmunan-terveellinen-korvaaja/
Kirsi M.
3.9.2013 17:03
Hyvää jatkoa sinulle
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
14.9.2013 12:08
Voi kiitos paljon! Samaa toivon sinulle :)
cityboy91
3.9.2013 23:45
Hei Kirsi! Tämä ruokaremontti kuulostaa mahtavalta ja toimivalta, onkohan jossain mitään opasta tai listaa mitä ravintoaineita käytät ja mistä ostat ruokaa? Hesarissa oli vastikään juttua siitä miten alle 30 vuotiailla on entistäkin enemmän vatsaongelmia, tämä nykyinen ruokavaliomme on todellakin huonoa! Itse olen joutunut syömään antibiootteja nuorempana valtavan määrän ja nyt 20v tienoilla vatsani sekosi täysin ja kärsin kovista vatsakivuista. Lääkäreistä ei ole mitään apua, mutta muuttamalla ruokavaliota olen löytänyt apua runsaasti ja toisinaan on energiaa useamman ihmisen edestä :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Antti0
4.9.2013 10:18
Moi, käytätkö näitä kaikkia samanaikaisesti: pakurikääpä, maca, camu camu, chia-siemenet, MSM ja chlorella? Ja onko suositeltavaa aloittaa nuo kaikki samaan aikaan vai pikkuhiljaa? T. Antti
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
9.9.2013 10:30
Kts. Antti vastaukseni ylempänä samaan kysymykseesi :)
Nqa
4.9.2013 21:42
Faktat on hyvä pitää mielessä; ei luomuruuassa ole enempää ravinteita kuin tavallisessakaan.
Vastaa kommenttiin"Luomuruokaa syövä välttyy muita paremmin tuholaismyrkyiltä ja ärhäköiltä bakteereilta, mutta hän ei saa enemmän vitamiineja tai ravinteita kuin muut, kertoo yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston selvitys. Siinä vertailtiin 237:ää aiemmin tehtyä ruokatutkimusta."
Vastaa kommenttiin
licence27
5.9.2013 23:00
Milloin olette viimeksi tavanneet aliravitun tai esimerkiksi keripukkia sairastavan suomalaisen? Luomu on menneisyys ja varmasti osittain myös tulevaisuus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
5.9.2013 23:05
Voi apua, tänne kirjoituksiini on tullut valtava määrä uusia viestejä! Yritän vastata kaikkiin lähipäivinä, osa saa tosin vastauksensa tulevien blogien aiheiden myötä. Näin etenkin kaikki ruuista ja superfoodeista kyselleet. Kirjoittelen niistä pikkuhiljaa. Ohjaisin kuitenkin kiinnostuneet tutkimaan myös esim Jaakko Halmetojan (http://superfoodit.com), Helsinki Paleon ja lääkäri Olli Sovijärven kirjoituksia (http://www.helsinkipaleo.com/2011/10/olli-sovijarvi-evolutionaarista-laaketiedetta/) tai Olli Postin blogia (http://www.viidakkomies.com). Näillä herroilla on laaja tietovarasto parhaasta ravinnosta. Minun tulevat kirjoitukseni ovat hyvin peruskamaa ja lähinnä niistä havainnoista, joita on tullut omien kokemusten myötä.
Ja niin, joukossa on myös paljon kiukkuista väkeä. Ja yksi Jeesuskin. Why am I not surprised :D
Tähän kohtaa sanoisin, että halu elää päivät pääsäääntöisesti kokien positiivisia tunteita ei kutsu kaikkia. On ihan ok, jos haluaa tutkia syvempiä vesiä. Jotkut ihmiset saavat energian ja tarkoituksen elämäänsä konflikteista. Joillekin se on vaihe, jotkut menevät arkkuun asti sillä asenteella. Siinä kun toiset näkevät kauneutta, toiset näkevät pelkkää sontaa. Ei liene epäilystä kumman elämässä on enemmän onnen tunteita ja siksi kutsun ihmisiä sitä kauneutta kohti. Sonta menee tässä blogissa vähän niin kuin ohi, kuten kaikenlaiset konfliktit. En näe sellaisessa mitään merkitystä. Keskityn siten jatkossa niihin kommentteihin, joissa tunnen antavani kysyjälle jotain joka nostaa hänen olotilaansa kohti parempaa.
Jos kirjoittamani aiheet ja elämän katsantokantani eivät ole sinun juttu, kannattaa siirtyä lukemaan muita blogeja. Näin minä tekisin, ihan järkevä ajatus, eikö? Täällä rakastetaan täysillä ja siitä ei saa kuin patin otsaansa, jos mielummin haluaa riidellä. Moni muu saa näistä teksteistä hyvää fiilistä ja apua, joten annetaan heidän rauhassa tutustua siihen maailmaan, josta kirjoitan.
Tunnen monissa viesteissä paljon vihaa, tuskaakin. Se on usein peitellyn surun hyväksyttävämpi ilmaisumuoto. Siltä kantilta minua harmittaa, että kaikkein kiukkuisimmat jäävät koko homman ulkopuolelle.
Minua lohduttaa kuitenkin se, että olen varma ettei asia harmita heitä itseään yhtään.
Joten ei kun uusiin seikkailuihin!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jonahha
6.9.2013 15:59
Hyvä Kirsi, tsemppaan sinua täysillä valitsemallasi tiellä!
Hyvällä energialla eteenpäin, kun kerran olet jo omat lappusi silmiltä poistanut!
Olen iloinen tästä blogista, harmi vain että päädyin lukemaan näitä raskaita kommentteja...
Miksu--
6.9.2013 13:29
Olen Kirsin kanssa samaa mieltä.
Jokainen tulisi tutkia ja määrätä oikea ruokavalio ja oikeat luonnolliset lisäravinteet. Valitettavasti näin ei tapahdu länsimaisessa lääketieteessä ja siksi jokaisen pitää ottaa vastuu omasta terveydestään.
Olen ottanut vastuun omasta terveydestäni. Tähän tarvitaan esikuvia, joita löytyy muutama hyvä netissä. Kiitos heille!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
parantunut
19.9.2013 13:35
Hyvä blogi Kiitos Kirsi :))))) Asia koskettaa sillä itsellä on Borrelioosi ja tätä vaivaahan hoidetaan antibiooteilla. Ruokavalio ja elintavat ovat myös tässä sairaudessa äärimmäisen tärkeää. Itselläni on viimeisen 3 vuoden sisällä ollut kaksi 3 viikon suonensisäisen antibiootin jaksoa joita on täydennetty suun kautta otettavilla niin että 3 kk lääkekuuria on tullut täyteen. Lisäksi yksi 4,5 kk yhtämittainen antibioottihoitojakso ja lukusia lyhyempiä. Voit kuvitella missä kunnossa suolisto ja kroppa on tälläisten hoitojen jäljiltä. Hakeuduin FLT ravintovalmentajan vastaanotolle suoliston kuntoon saattamiseksi ja oikean ruokavalion löytämiseksi. Ja kiitos näiden ohjeiden ja tehtyjen muutosten olen kuntoutunut. Harrastan monenlaisia hyvää mieltä tuottavia asioita ja liikun enemmän kuin koskaan. Sairauden pahimmassa vaiheessa en pystynyt edes kävelemään!!! Olen kiitolinen parantumisesta joka ikinen päivä niin että liikkuminen menee välillä jopa vähän överiksi....Joku ihmetteli joskus kun lähdin työpäivän jälkeen salille että " sinä se sitten jaksat " Vastasin että 1,5 vuotta liikkumatta sängyn pohjalla lisää kyllä motivaatiota kummasti ;) Näin vanhaksi on pitänyt elää ja monenlaista kokea että on oppinut että itseään ja omaa jaksamistaan pitää oikeasti kuunnella! Hyvää tutkimusmatkaa itse kullekin kohti hyvää elämää :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kirsi Salo
19.9.2013 17:52
Hei! Kiitos hienosta kirjoituksesta ja siitä, että jaoit inspiroivan tarinasi kanssamme!
Me, jotka olemme valinneet luonnon ja tutustuneet sen parantavaan vaikutukseen (ja vielä tärkeämmin ennaltaehkäisevään vaikutukseen) tiedämme oman kokemuksen kautta, mistä löytyy se pysyvä muutos olotilaan. Oli tarina mikä tahansa, joka meidät on sille tielle vienyt, niin ei voi olla kuin kiitollinen. Tällä tiellä on niin paljon keveämpi kulkea, aivan kuten olet itse havainnut.
Kaikkea huikeutta sinun elämääsi roppakaupalla,
toivotteleepi Kirsi