5. Motörhead - Ace of Spades
Rujoa, rankkaa, nopeaa ja rämisevää. Siinä Motörhead pähkinänkuoressa. Kaiken tämän kiteyttää yhteen Ace of Spadesin kaahaava riffi, joka vie miehen kuin miehen - naisista puhumattakaan - mennessään heti ensitahdeistaan alkaen.
4. The Michael Schenker Group - Feels Like a Good Thing
Teutonisen tiluttajan riffikynä oli terävimmillään sitten UFOn aikojen uuden orkesterinsa nimikkoalbumilla. Tuloksena oli kaikenlaista nannaa täydellisyyttä hipovan rock-kitaroinnin saralla, mutta ei vähiten Feels Like a Good Thingin vastustamattoman grooven muodossa.
3. Black Sabbath - Heaven and Hell
Tony Iommi on säveltänyt uransa aikana muutaman ihan mukiinmenevän riffin, joita korviaan oikein höristämällä saattaa kuulla tapailtavan soitinliikkeissä ympäri maailman juuri tälläkin hetkellä. Heaven and Hellin musertava lanaus lukeutuu juuri näihin.
2. Ozzy Osbourne - Crazy Train
Randy Rhodesin soundista huolimatta (piiloutuu polka dotseilla maalattuun bunkkeriinsa) Crazy Trainin avaava riffi iskee kuin miljoona volttia kirkkaalta taivaalta. Eddie Van Halenin lähimmän haastajan ura huipulla jäi valitettavan lyhyeksi, mutta stintti Ozzyn yhtyeessä poiki sentään tukun unohtumattomia riffejä ja sooloja jälkipolvienkin nautittavaksi.
1. AC/DC - Back in Black / You Shook Me All Night Long
Mahdoton valinta, joten mennään molemmilla. Toisaalta Back in Blackilta riittäisi riffejä täyttämään tämä postaus yksinäänkin, joten rajaus edes näihin kahteen on jo saavutus sinänsä. Molemmissa riffeissä on toisaalta paljon samaa, mutta samaan aikaan ne ovat juuri sopivan erilaisia.
Back in Black junnaa itsensä kertaheitolla aivojesi syvimpiin sopukoihin ja toistaa itseään sieltä tasaisin väliajoin koko loppuelämäsi ajan. You Shook Me All Night Longin nopeampi ja duurahtavampi riffi ajaa puolestaan flegmaattisimmatkin hipsterit punavuorelaisen kahvilan tanssilattialle ennen kuin ehdit viiksivahaa sanoa.