Ei tainnut moneltakaan jäädä huomioimatta, että siinä missä tavalliset tallaajat täällä Suomessa ovat kärvistelleet aina vain nousevien sähkölaskujen parissa, eräs alalla toimiva toimitusjohtaja on taasen saanut nauttia mehukkaista kannustinpalkkioista, hulppeasta uudesta autosta, ja ties mitä. Ja kaikki tämä samaan aikaan kuin kyseisen yhtiön eli Fortumin tytäryhtiö Uniper on ollut enemmän vähemmän romahtamispisteessä jo kuukausitolkulla. Miten ihmeessä tämä kaikki voi oikein olla mahdollista?
Äskettäin uutisoitiin Saksan hallituksen rientäneen avuksi Uniper-kriisissä, ja näin ollen Uniper pääsee jatkamaan toimintaansa lähestulkoon tuttuun vanhaan tapaan ainakin toistaiseksi. Se tulee kuitenkin maksamaan Fortumille maltaita – ja sillä saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia meihin muihinkin, tai ainakin näin meitä pelotellaan. Fortum onkin Uniperin kriisin myötä löytänyt itsensä historiansa pahimmasta kriisistä. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Suomen valtio omista Fortumista enemmistön. Fortum on siis meidän kaikkien suomalaisten omistama yhtiö, ja täten omistamme jokainen välillisesti myös osan Uniperista.
Kuten on jo moneen kertaan uutisoitu, Venäjän aloittaman sodan vaikutukset ovat olleet jo nyt kauaskantoiset ja monimuotoiset. Yksi sodan uhreista on ollut niin ikään Uniper, joka ajautui ahdinkoon sillä samalla sekunnilla, kun Venäjän kaasuhanat menivät kiinni. Olisiko Uniperia ylipäänsä kannattanut pelastaa vai olisiko tullut kaikille edullisemmaksi antaa Uniperin kaatua? Etenkin kun ottaa huomioon sen, että Uniper toimii lähinnä saksalaisilla markkinoilla, ei Suomessa.
Valitettavasti asian laita ei taida olla näin. Normaaliin ja toimivaan markkinatalouteenhan kuuluu antaa tappiollisten yritysten hakeutua konkurssiin ja kaatua. Uniperin kohdalla asian tekee monimutkaiseksi kuitenkin nimenomaan valtion enemmistöomistus Fortumista, mikä taitaisi tarkoittaa massiivisia tappioita ja lisäongelmia Fortumille ja meille suomalaisille, mikäli Uniper olisi kaatunut. Toisaalta ei tainnut myöskään olla Saksan hallituksen eduksi, että Uniper kaatuisi, sillä ainakin ennen sotaa se oli Saksalle mitä merkittävin kaasun tuoja. Nyt kun me suomalaiset omistamme Uniperistä entistä vähemmän, ei sen kohtalo toivottavasti vaikuta meihin enää yhtä paljon – vaikka tietysti Uniperin lähtiessä uuteen nousuun iloitsisimme asiasta.
Sinällään jännää mutta yhtään yllättävää ei ole se, että vaikka omistusprosenttimme Uniperista kriisin myötä pieneni, Fortumin ahdinko vain kasvoi. Uniperin osakkeiden menetys oli totta kai kova pala nieltäväksi, ja nyt Ilmarisen kaltaiset suomalaiset suuryhtiötkin ovat jo luopuneet joistakin Fortumin osakkeista. Toisaalta jotkin yhtiöt ovat myös kokeneet tämän hetken omaksi mahdollisuudekseen kahmia osakseen lisää Fortumin osakkeita.
Joka tapauksessa eikö se loppujen lopuksi ole Suomen kansa, joka tässäkin tilanteessa taas kärsii? Tässä on hyvä pysähtyä pohtimaan, oliko Uniperin tytäryhtiöksi ristiminen koskaan oikeasti kannattava riski. Fortumille kaiketi oli, mutta entä meille muille? Kuinka vihaiseksi kansalaiset saavat tässä tulla? On hyvin mahdollista, että suomalaiset veronmaksajat joutuvat kustantamaan Fortumin tappioita. Lisäksi on Suomelle tärkeää Fortumin pysyvän niin sanotussa elämänlangassa kiinni, sillä se on olennainen osa Suomen huoltovarmuutta. Mikäli Fortum siis kaatuisi, sen mukana menisi iso osa Suomen huoltovarmuutta. Ja silti sen annetaan ottaa Uniperin kaltaisia riskejä?
Saksalle Uniper on sen verran tärkeä, niin kuin Fortum Suomelle, ettei sen tulla antamaan kaatua. Tuleeko tämäkin sitten lähitulevaisuudessa rokottamaan suomalaisten lompakoita? Ja samalla Fortumin toimitusjohtajan kaltaisilla henkilöillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista huolenhäivää tulevaisuutensa ja lompakoidensa koon puolesta.
Täytyy kuitenkin muistaa, että onneksemme suomalaiset veronmaksajat eivät kuitenkaan loppupeleissä joudu suuriksi maksumiehiksi kävi Uniperille ja Fortumille miten vain – ainakaan vielä. Tilanne on kuitenkin jokaiselle ymmärrettävistä syistä turhauttava, etenkin kun johtohenkilöt ovat nähtävästi piiloutuneet kivien alle vastuuta pakoon. Nyt kaivattaisiin oikeasti selkeää selontekoa siitä, mihin suuntaan Fortumin ja Uniperin tilanne on kääntymässä, ja kuinka huolissaan tässä täytyy jokaisen tavallisen pulliaisen tämänkin asian tiimoilta olla.