Aamuhämärän täyttäessä huoneen, silitän hiuksiasi
ja pehmeätä poskeasi, tuijottaen kauniita sinisiä silmiäsi.
Huulteni kaartuessa hymyyn, Rakkauteni tulviessa lämpimästäkatseestasi, saan sinut punastumaan ja olosi hämmentyneeksi.
Vedän sinut lähemmäs itseäni, sulkien sinut lämpimään syleilyyn,silitellen ja rapsutellen hiuksiasi, painaen poskesi rintaanivasten. Kuulet rauhallisen sykkeeni, ja rentoudut otteessani.
'Rakastan' kuiskaan juuri ennenkuin nukahdan.
Sinun ollessa kanssani, sisimpäni asettuu
kosmiselle kiertoradalleen, harmonia valtaa
sieluni ja pehmoilu täyttää mieleni.
Sinun ollessa lähelläni, sydämeni jättää
väliin lyönnin, kehoni valmistautuu sotaan
ja suupieleni kaartuvat hymyyn.
Sinun ollessa poissa, kello seisahtuu
paikoilleen, vesipisarat tekevät hidasta kuolemaa
ja ikävä raiskaa rintaani.
Sinun ollessa hiljaa, tunnit tuntuvat
merkityksettömiltä, mieleni vaeltelee tyhjissä
huoneissa ja käteni kaipaavat kättäsi.
Yksinäisen lumihiutaleen leijaillessa iltahämärässä,
sen laskeutuessa nenänpäähäsi, virnistän ja virneeni
tarttuu sinuun, suukottaessani lumihiutaleen pois
juuri ennenkuin se ehtii sulaa.
Vedän sinua lähemmäksi, katsoen kauniisiin silmiisi,
jotka vastaavat katseeseeni kysyvästi. Painan
huulesi huulillesi, pitäen sinua lämpimässä
syleilyssäni, huultemme koskettaessa ensilumen
ympröidessä meidät.
Pyörteilevä usva peittää ajatukseni,
se asettuu kodiksi rintakehääni,
hidastaa askeleitani, saa suupieleni
kaartumaan mietteliääseen mutruun.
Ajatukseni harhailevat, uni karkaa
käden ulottumattomiin ja saa minut
pyörimään lakanoissa. Kaipaan ääntäsi,
kosketusta, sinua sylissäni.
Tunnit matelevat, aika pysähtyy.
Nukkumatti joka juoksee edelläni,
seisahtuu katsomaan taakseen, kurottaa
jotakin pussistaan ja puhaltaa kourallisen
unihiekkaa tuulen sekaan, ja askeleeni
irtoavat maankamaralta ilmavirran nostaessa
minut mukaansa.
Hymyilen, sinä seisot edessäni.
Hymyni tarttuu sinuunkin, se
kietoo sinut sisäänsä, lämmön
virratessa hymyni voimasta sinuun,
kietoutuen rakkauden viittana
harteillesi.
Tartun käteesi, haluan sinut
lähemmäs. Lähemmäs itseäni, jotta
voin painaa pehmeät huuleni
huuliasi vasten. Katson sinisiin
silmiisi, omieni toimiessa sieluni
peilinä, näyttäen sinulle sisimpäni.
Kiedon käteni ympärillesi, kehoni
lämmön virratessa sinuun. Innostukseni
paljastaa itsensä, ja saa sinut
hihittämään, minun jatkaessa
hymyilyäni.
The light flickers, as the
sandman enters my room.
The sandman, who touches my
eyelashes, and takes my hand,
to enter the never never land.
As the sand enters my eyes,
I came to realize, that my life
is just a game, and its not
about the fame, or how many
you manage to tame.
as I drift in the stream,
the stream of endless dreams,
I try to catch the seam, of
that has ever been.
My thoughts become so light,
and finally I enter the night,
dreaming of what to be, can
she ever be with me.
Sadepisarat tipahtelevat ympärillämme,
ja tartun kiinni vyötäisiltäsi. Kiedon
käteni tiukasti ympärillesi, vedän sinua
lähemmäksi ja katselen, kuinka pisarat
valuvat pitkin poskiasi.
Hymyilet, ja hymysi tarttuu minuun. En
pysty enää vastustamaan tunnetta sisälläni,
vaan painan huuleni vasten omiasi. Maailma
tuntuu pysähtyvän ympärillämme; tuntuu
kuin sadepisaratkin pidättäisivät hengitystään.
Kuulen sydämeni lyövän rinnassani, maistaessani
ensikertaa huuliasi, sen syke kiihtyy kovemmaksi,
ja tunnen kuinka hyvänolon väristys vyöryy ylitseni.
Huulesi maistuvat makealta huulillani, ja sadepisarat
jatkavat taas putoamistaan ympärillämme.
Hämärän hiipiessä huoneeseen, kun uni ei ota tullakseen, kaipaan kättä johon tarttua, sillä yksinään jaksa en enää untani varttua.
Anna syli johon sukeltaa, Rakkautesi tulla saa, sydän joka sydämen saa palamaan, hymy johon taatusti vastataan, käsi johon aina tartutaan.
Lamppujen sammuessa, hiivi hiljaa viereeni, silitä hiuksiani, kosketa huuliani, sytytä sieluni. Siihen käperry nyt viereeni, tee pesä petiini, kuunnellen sykettäni, kun se soittaa säveltäsi.
Herätessäni aamun sarastukseen, auringon ensisäteiden
nuollessa paljasta ihoasi telttakankaan läpi, kiedon
käteni ympärillesi, ja nuuhkin hiuksiasi.
Metsän tuoksu on tarttunut sinuun, ja voin haistaa
aamun kasteen hiuksissasi, neulasten kirpeyden
ihollasi, sammalen maallisen tuoksun vaatteissasi.
Kehomme lämpö kietoutuu yhteen ja moninkertaistuu
välissämme. Lämpimien hengitystemme tuottama höyry,
nousee yläpuolellamme ja tanssii pyörteillen kuin
keijut jotka odottavat kevättä. Onnellisuus tekee
kodin sisälleni, ja asettuu olemukseeni.
Kävellessäni muistojeni läpi, katsellessa mennyttä,
voin tuntea itseni kasvaneen, läpi ilojen ja surujen.
Kyyneleeni peittäessä silmäni, nostan katseeni, katsoen
kohti taivasta.
Kurkottaessa sormeni kasvojeni eteen, peittääkseni edes
osaksi kirkkaan auringon loistetta, hymy valtaa paikkansa
huuliltani, ja suljen silmäni laskiessani käteni alas.
Aurinko koskettaa kasvojani, lähes lempeästi hyväillen.
Avaan jälleen silmäni ja jatkan matkaani eteenpäin,
kohti todellista määränpäätäni, nykyisyyttä, nostaessani
kaulukseni pystyyn askeleeni tuntuvat vakaimmilta, kulkuni
vaivattomalta ja unelmani suurilta.
