avauduin

Erilaiset tunteet pyörivät sisälläni, päälimmäisenä ilo, saaden hymyn karehtimaan huulillani. Turhat ajatukset eivät täytä mieltäni, saaden minut todella nauttimaan alkavasta keväästä, auringon lämmittäessä kasvojani.

Kaiken ollessa hyvin, mietin hiljaa itsekseni, miksi hetki sitten kaipasin muutosta, mihin tarvitsin sitä,mikä sai minut niin ahdistuneeseen olotilaan? Onko elämän paikallaan jurraaminen saanut minut epätoivoon, puistelemaan oravanpyörää vastaan, huutaen muutosta, kalvaen sisintä. Miksi ihminen ei osaa olla paikallaan, ja katsoa mitä tuleman pitää, miksi hetken epätietoisuus, tuhoaa ja saa tuntemaan itsensä tuskaiseksi, päivät merkittömiksi? Eikö jokainen päivä ole kuitenkin elämisen arvoinen, jokainen uusi päivä luo meistä sitä, mitä huomenna olemme.

Tietenkin, se että omistaisi itsestään toisen puolikkaan, antaisi elämälle suuremman merkityksen,antaisi syyn jaksaa huomiseen, ja taas huomiseen, ja taas ja taas ja taas, aina vaan eteenpäin. Mutta miksei samalla, voisi olla itse itselleen se syy, minkä takia nostaa päätään kylmyyden keskeltä, ja huutaa tuskaansa ulos. Niin, tokihan on mukavampaa antaa ja jakaa, kuin elää itserakkaudessa. Tosin, omasta mielestäni elämä on paljon mielekkäämpää, sen jälkeen kun omistat itsesi kokonaisena, ollessasi täydellinen. Ah, ja nythän puhun toki siitä paremmasta puoliskosta meissä jokaisessa, elämänkumppanista :) Tuossa eilen taisin tajuta sen lopultakin että yksin olen kuin kukka ilman multaa, ja kuihdun pois. Ja parhaimmillani olen oikeanlaisessa mullassa, joka tukee ja antaa kasvaa, ulottaa juuret joka puolelle, turvallisesti. Samalla tietenkin suojaten multaa liialliselta auringonvalolta, toimien puskurina kaatosateen yllättäessä, päästäen kuitenkin pisaroita läpi.

Miten sen kaiken kiteyttäis... Elän parhaiten jollekkin muulle kuin itselleni? Mutta voiko oikeasti elää jollekkin muulle, elämättä ensin itselleen? Voi helvetti, en minä sellasia tiiä... :D Joskus tuli sanottua että elämä on meidän omaa ja meidän pitää elää sitä itsemmekin takia, mutta sitten ku itsellä pitäis toteuttaa niitä asioita, mitä tulee sanottua, niin ne aina unohtuu... puuh. Jätetään kaikki kohtalon huomaan ja mennään eteenpäin hymyssäsuin ja ollaan avoinna mahdollisuuksille..

Näin jatketaan =)