Arvio: Pepin anarkismi viihdyttää koko perhettä

Helsingin kaupunginteatterin kevään nimi Suurella näyttämöllä on Peppi Pitkätossu. Kaikkihan nyt Astrid Lindgrenin Pepin tuntee. Tuon hurmaavan ja väkivahvan punatukan, joka asuu Huvikummussa Herra Tossavaisen ja Pikku-Ukon kanssa.

Näytelmä alkaa, kun Peppi saapuu hevosineen Huvikumpuun ja tutustuu pian naapurin lapsiin Tommiin ja Annikaan. Näytelmässä käydään episodimaisesti läpi kirjoista ja tv:stä tuttuja kohtauksia: Peppi selättää sirkuksen voimamiehen, härnää sosiaaliviranomaisia ja poliisia, päihittää ilkeät roistot ja tapaa lopulta merirosvo-isänsä.

Pepin viehätys perustuu lasten unelmiin. Kukapa ei haluaisi asua yksin isossa talossa ilman vanhempia. Peppi on anarkisti, joka haastaa järjestäytyneen, kaavoihin kangistuneen ja byrokraattisen yhteiskunnan, ja ottaa siitä niskalenkin mennen tullen. Tämän kuvion näytelmä ajaa oikein hyvin.

Peppiä mainostetaan "koko perheen näytelmänä". Usein "koko perheen näytelmät" ovat lasten juttuja, jotka eivät paljoa anna aikuisille. Pepin kohdalla on toisin, sillä mukana on pieniä herkkupaloja myös perheen vanhemmille. Esimerkiksi tällainen dialogi:

- Oletko sinä Peppi Pitkätossu?
- Kuka muu muka?
- Älä soita poskea!

Samoin aikuisia naurattaa se, että rosvot puhuvat Turun murretta tai merirosvot viheltävät Kokki Kolmosen tunnaria. Peppi tarjoaa myös aikuisille nostalgiahuuruisen matkan lapsuuden sankarin maailmaan.

Näytelmän komeat lavasteet muuttuvat vaivattomasti Huvikummusta merirosvolaivaksi. Näytelmän musiikki on mainiota ruotsalaista rantajazzia. Säveltäjinä ovat Georg Riedel ja Jan Johansson. Yksikään biisi ei tosin jää päähän soimaan siten, että sen vielä myöhemmin muistaisi.

Pääosassa Peppinä vuorottelevat Anna-Riikka Rajanen ja Maija Koivisto. Itse näin version, jossa vuorossa oli Anna-Riikka Rajanen. Hän hoitaa roolinsa energisesti ja vauhdikkaasti. Edes Rajasen yli-ikäisyys ei haittaa. Toisin on Tommin ja Annikan kohdalla. Keski-ikää lähestyvä Raili Raitala ja 1980-luvulla syntynyt Petrus Kähkönen ovat Annikana ja Tommina uskottavuuden rajoilla.

Peppi-näytelmän suurin ongelma on se, ettei se muodosta kunnollista ehjää tarinaa. Näytelmässä pitäisi olla alkutilanteessa jokin jännite (esim. saako pääpari toisensa, saako paha palkkansa, yms.), jota lähdetään ratkomaan. Ja näytelmän jokainen kohtaus sitten johdattaa lähemmän ja lähemmäs ratkaisua. Tällaista jännitettä Pepissä ei ole lainkaan.

Kaikkinensa Peppi on hyvää viihdettä - sekä lapsille että aikuisille.

Arvio: 4/5

Peppi Pitkätossu - Tervetuloa Huvikumpuun, Helsingin kaupunginteatterissa, ensi-ilta 15.1.2015

Lisää arvioita Kulttuurin sekakäyttäjä -blogissa.