SeToinenJussi

Mikä on se paikka, mihin kaikki palaute piiloutuu? Minne kaikki epämukavat totuudet ja muuten vaan epäonnistumiset hautautuvat? Mistä kumpuaa kaikki jäyheys, vaikeus, byrokraattisuus, pilkunviilaus, viiveet, muotovirheet, monivalinnat ja "erittäin todennäköinen" sekä "erittäin epätodennäköinen"?

Tietysti yrityksen (sähköisestä) asiakaspalvelusta.

Siellä ei ole väliä onko asia kiirellinen, ei-kiireellinen tai edes varsinaisesti (yrityksen mielestä) hoitamisen arvoinen. Siellä ei ole väliä asiakassuhteen pituudella tai aiemmalla maksukäyttäytymisellä. Siellä ei ole väliä ohjeistavatko kaikkitietävät asiakaspalvelijat toistensa kanssa ristiin (niinkuin tekevät). Siellä ei ole väliä edes sillä, onko asiakas enää elossa.
Ei ole väliä, koska viralliset ohjeet ratkaisevat.
Niiden valossa niin pieni ja kertakaikkisen mitätön asia kuin asiakastyytyväisyys on merkityksetön.

Asiakaskokemuksen laatu yrityksen mielestä asiakkaalle itselleen on yhtä tärkeä kuin se pikku rantu uuden, kiiltävän auton kyljessä; kostutetaan kiireesti peukalo ja hinkataan se pois.
Se kun ei selvästikään kuulu kokonaisuuteen.

Katson sinua, Elisa Oyj.
Kiitos kokemuksesta.

Kuka haluaa tulla pureskelemaan mulle ruoan valmiiksi?
Anyone?

Rupeaa vaikuttamaan siltä, että (suomalaista) ihmistä pitää ohjeistaa ihan joka saatanan asiaan. Viime viikolla kerrottiin miten hampurilainen pitää syödä ja nyt ollaan sitä mieltä, että suihkussakin voi käydä väärin.

Tämä postauskin on varmaan ihan saatanan huonosti kirjoitettu ja joku guru jossain vääntelehtii tuskissaan kaikkea kieliasusta pisteiden paikkoihin.

Ihan sama.

Newsflash kaikille Teille, jotka tiedätte paremmin ja osaatte enemmän: antakaa meidän olla tyhmiä ja pitäkää tunkkinne.

Konkreettinen idea: poliitikot kun kunnostautuu selvityksissä, ohjeistuksissa sun muussa niin tehkää meille elämisen ohjeet kun kerta evoluutio pysähtyi meidän kohdalla.

Yrittäjille tietysti omat ohjeensa siitä mitä saa myydä, minkälaisella erikoisluvalla, miten ja kenelle ja lopulle (kunnon?) kansalle ihan vaan sellanen päivästä toiseen selviytymisen opas.
Mutta muistakaa; meidän sisälukutaito on on kehittymätön, joten pitkiä ne ohjeet ei saa olla.

Vai olisko tähänkin olemassa joku pilleri, jolla ongelma ei tietystikään poistu (ei sen kuulukaan), mutta pysyy hiljaisena?

Epäonnistuminen, kritiikki, naurunalaisuus. Siinä todennäköinen top 3 - lista asioista, joita ihminen pelkää.

Me liiketoimintaihmiset varsinkin tuppaamme olemaan sitä mieltä, että nämä ihmisen perustunteet pitäisi pystyä poistamaan tai ainakin ne pitäisi pystyä tehokkaasti halutessaan sivuuttamaan.
Tämä näkemys johtuu siitä, että me olemme yleensä sitä mieltä, että enemmän liikevaihtoa ja kovempi voittomarginaali piilee näiden takana. Mitä enemmän ryssit, saat huutoa ja sulle nauretaan, sitä kovempi viivanalus. Voi ollakin.

Ei silti voi olla ajattelematta minkälaiseen asemaan sitä itsensä tulee asettaneeksi - yleensä tiedostamattaan - kun ajattelee, ettei viitsisi kuunnella kritiikkiä, tulla naurunalaiseksi tai epäonnistua. Sehän on vähän niin kun Jumalasta seuraava. Ylöspäin.

Mietitääs; miljoonat ihmiset (vähintään) kiroavat Jumalan joka päivä koska eteen tuli paha paikka. Sanotaan, että "miten Jumala voi antaa tällaista tapahtua?" ja "jos Hän on olemassa, hän osoittaa sen kovin erikoisesti". Tunnin päästä asia kylläkin annetaan Hänelle anteeksi todeten, että "tutkimattomat ovat Hänen tiensä".

Eli paskaa ja kirouksia sataa kaikkivaltiaan niskaan eikä kukaan sitä oikeastaan mitenkään edes ihmettele. Sitä vartenhan hänet on keksitty, vai?

Tämä mielessä tuntuu yhtäkkiä oudolta pelätä pientä kritiikkiä ihmiseltä, joka antaa jatkuvasti turpaan sellaiselle, joka ihmisen omasta mielestä kuitenkin tavallaan vastaa kaikesta. Jos niin tykkää ajatella siis.

Mahtoiko tämän sekavan sepustuksen pointti avautua riittävästi? Mene ja tiedä, mutta kiroa se Jumala jos ei auennut.
Minä nimittäin pelkään kritiikkiä.