Koraani puhuu paljon kärsivällisyydestä. Se on piirre, jota kaikilta profeetoilta vaadittiin. Heidän täytyi olla hyvin kärsivällisiä profeetan tehtävässään ja jatkaa ihmisten kutsumista islamiin, vaikka he kohtasivat yhä uudestaan epäuskovien kielteisyyden ja aggression heidän viestiään kohtaan. Muhammad (rh) orpoutui jo lapsena, hän näki vaimonsa, useiden lastensa ja monien seuraajiensa kuolevan, mutta se ei horjuttanut hänen uskoaan ja luottamustaan Allahiin.
Niin meidänkin tulee ymmärtää kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta, että Allah on Viisas ja Oikeudenmukainen.
`Abdullah kertoi:
Kuulin Profeetan (rauha hänelle) puhuvan yhdestä profeetasta, jota ihmiset olivat hakaneet ja haavoittaneet ja tämä pyyhki verta kasvoiltaan sanoen: 'Oi, Herra! Anna anteeksi minun kansalleni, sillä he eivät tiedä.'"
(Bukhari, vol 9, kirja 84, hadith 63)
Muhammad (rh) oli yhtä hyväntahtoinen kuin tämäkin profeetta.
Jos joku on kärsivällinen ja anteeksiantavainen, niin on hän totisesti menetellyt oikein.
(Koraani 42:43)
Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin, Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin, nämä ovat jumalaapelkääväisiä.
(Koraani 2:177)
Te jotka uskotte, etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten kanssa.
(Koraani 2:153)
Totisesti Me koettelemme teitä pelolla, nälällä, omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellä. Kuitenkin, Muhammed, vie kärsivällisille riemullinen sanoma.
(Koraani 2:155)
Te jotka uskotte, olkaa kärsivällisiä, kilvoitelkaa keskenänne kärsivällisyydessä, olkaa lujia ja pelätkää Jumalaa, jotta tulisitte onnellisiksi!
(Koraani 3:200)