Taikaelämää

Apua mikä kysymys. Saako tästä edes puhua? Puhun silti. Manifestointiteema jatkuu: ajatuksia ansaitsemisesta, rahaan liittyvistä tunteista ja uskomuksista sekä eettisestä kuluttamisesta.

Ajattelin viikko sitten virkkaamista. Yhtäkkiä minulla oli sylissäni kaksi kassillista villalankoja. Ajatukset muuttuvat todeksi yhä nopeampaa tahtia. Miten manifestointi oikeasti onnistuu? Pohdintaa rakkaimmasta teemastani: mielen esteistä unelmien tiellä. Niin ja tarinoita ihmeistä.

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun luulet jo käyneesi itsesi kanssa suurimmat, syvimmät kysymykset läpi? Tunnet olosi voimaantuneeksi ja onnelliseksi. Ehkä ajattelet, että tämä oli jo tässä, henkinen kasvu siis. Ja kas, sitten – lainaan kirjailijakollega Anna Taipaleen ihanaa mieli- ja kielikuvaa – möröt tulevatkin mellastamaan bileisiin. Minun elämäni partyissa on tänä vuonna käynyt useitakin... Tässä jaksossa kerron, miten juhlat ovat sujuneet (vaihtelevasti).

Viimeiset vuodet elämässäni ovat olleet tasapainon etsimistä uupumuksen jälkeen. Ensin oli pakko opetella lepäämistä, sen jälkeen sopivassa määrin itsensä rasittamista. Ja vanhoihin kaavoihin on edelleen niin helppo palata... Mistä tunnistaa, milloin on oikea hetki haastaa itseään? Milloin taas on syytä päästää irti?

Minulta kysyttiin taannoin, että eiks oo noloo kun hyvinvointivalmentaja uupuu. No tavallaan joo, sitä minäkin pelkäsin. Mutta toisaalta – millainen elämä pitäisi elää, että se ei olisi nolo? Mitä kaikkea meiltä jää oppimatta, jos yritetään hiipiä elämän läpi varpaisillaan kokematta mitään? Kysyn vain...

Jakso, jota en ollut suunnitellut, mutta joka vain välttämättä halusi tulla julki. Tähän mennessä toinen jakso, jota nauhoittaessani meinasin purskahtaa itkuun... Konkreettinen esimerkki siitä, mitä taikaelämällä (muun muassa) tarkoitan: ruusunpunaisten lasien riisumista, elämän erilaisten tilanteiden hyväksymistä ja vaalimista sellaisina kuin ne ovat sekä avointa, rehellistä kohtaamista toisen ihmisen/sielun kanssa.

40-vuotissynttärini herättivät monia ajatuksia. Millaiseksi kuvittelin aikuiselämän joskus nuorempana – ja mitä elämästäni on tullut? Millaista elämän "kuuluisi" olla? Ja kuinka vaikea on ottaa vastaan elämän suomia nautintoja? (Vinkki: Erittäin.)

Vahvinta on uskaltaa tunnustaa, että ei ehkä sittenkään ole niin vahva kuin on esittänyt. Haavoittuvuuden ja riittämättömyyden tunne voi nousta esiin mitä moninaisimmissa tilanteissa. Uskallatko olla keskeneräinen, heikko ja epävarma? Uskallatko pelätä?

Rehellisyyden nimissä on helppo kaataa toisen niskaan mitä tahansa. Mutta onko tunteiden vapaa ilmaiseminen rehellisyyttä? Tässä jaksossa tutkiskellaan pinnallisempia tunteita ja sitä, mitä niiden takaa löytyy.

Yhteys omaan sisimpään syntyy olemisen tilassa. Kun välillä malttaa (edes hetkeksi) pysähtyä paikalleen, saat kaikki tarvittavat vastaukset. Mutta mikä on sinun viestisi maailmalle? Ja milloin on aika sanoa se ääneen?