Testissä: elektrolymfahoito (osa 3)

Siinä, missä ensimmäinen elektrolymfahoitokerta menee puhtaaseen ihmettelyyn, pääsee seuraavilla kerroilla jo kunnon treenin makuun.

Minulle kerrotaan hoitolassa, että laitteen namiskoita säätäessä olisi hyvä pyrkiä pystyasentoon, sillä silloin tehot alkavat kunnolla jyllätä kropassa. Itse en millään pysty vääntämään nappuloita erityisen kovalle ainakaan sisäreisissä. Peppu- ja vatsalihakset saan sentään välillä väännettyä jopa yli "kello kahdentoista".

Elektrodit rytyyttävät kehoa noin neljän sekunnin sykäyksissä lihasryhmä kerrallaan (tai riippuen siitä, mihin ne on asetettu). Yhtäjaksoista värinää ei kyllä jaksaisikaan - on mukava, kun lihakset saavat välillä hetken hengähtää. Kropan sätkintää on huvittavaa seurata "vierestä", kun ei itse aktiivisesti tee mitään liikkeiden eteen.

Huomaan, että hoidossa toteutuu samanlainen ilmiö kuin vaikkapa saliharjoittelussa. Toisella kerralla olo on energinen ja kaiken pystyy tekemään täysillä, mutta kolmannella kerralla tulee jo takapakkia, eikä pääsekään yhtä korkeisiin tehoihin kuin aiemmin. Samalla nälkä kasvaa syödessä ja tuntuu, että tehoja tekee mieli nostaa eksponentiaalisesti joka kerta.

Alan ymmärtää, miksei elektrolymfahoitoon saa mennä, jos on raskaana tai on vaikka sydämentahdistin. Sähköimpulssit nytkäyttelevät kehoa kuin Manaajassa konsanaan, ja hoito on rankimmillaan melko uuvuttava. Nappuloita voi onneksi aina säädellä oman jaksamisen mukaan - mutta on hyvä muistaa, että jos vetelee matalimmilla tehoilla koko hoitojakson, on turha odottaa suuria tuloksia. Siksi nappulat tekeekin mieli kiskaista kaakkoon, vaikka ainakaan oma kroppani ei moista kyllä kestä.

Kolmannen hoitokerran aikana kuulen, kun hoitajat juttelevat huoneen ulkopuolella keskenään asiakkaasta, jonka yhteenlasketut vartalonympärysmitat olivat kutistuneet 36 senttimetriä. Tunnen kateutta ja olen varma, ettei minun vyötäröltäni lähde sentin senttiä. (Pianhan se selviää.)

Minulle kerrotaan hoitolassa, että hoito tehostuu, jos sen jälkeen nauttii jotakin proteiinipitoista puolen tunnin sisällä hoidosta. Silloin proteiini menee lihaksiin ja on kropalle hyödyksi. Minua myös kannustetaan sulkemaan silmät ja hengittämään syvään sekä alku- että loppurentoutuksen aikana, jotta keho ottaa hoidon vastaan tehokkaammin.

Hoito kiihdyttää aineenvaihduntaa, joten hoidon jälkeen tulee juoda runsaasti vettä. Huomaan, että minulle tulee joka kerta hoidon aikana kova pissahätä - ja nälkäkin alkaa kurnia. Hoitaja varoittelee, että hoidon jälkeen saattaa huimata tai tulla paha olo, johtuen kiihtyneestä aineenvaihdunnasta ja siitä, kun kuona-aineet poistuvat kovaa vauhtia kehosta. Itse en tunne kertaakaan huonovointisuutta tai huimausta, mutta välillä hoidon jälkeen tuntuu heikolta, samaan tapaan kuin salitreenin jälkeen. Lihaksissa on rasittunut olo, mutta mieli on virkeä.

Seuraavassa kirjoituksessa selviää, millaiset ovat hoidon tulokset.

Lue myös:
Testissä: elektrolymfahoito (osa 1)
Testissä: elektrolymfahoito (osa 2)

Juttusarjassa testataan elektrolymfahoitoa helsinkiläisessä Royal Wellness Spassa. Hoitola on ainoa elektrolymfaa tarjoava paikka Helsingissä.