3 tapaa suhtautua ilmastonmuutokseen: Profeetat, velhot ja ne, jotka eivät välitä paskaakaan

Ihminen on ajautunut tiukkaan rakoon ilmastonmuutoksen kanssa. Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka tiedostaa maailman tuhoutuvan, jos asialle ei tehdä jotain ja olemme viimeinen, joka ehtii tekemään sille jotain. Tilanne on samaan aikaan inhimillisen lohdullinen ja karun lohduton.

Freakonomics-podcast nostaa esiin merkittävän jakolinjan ihmisten suhtautumisessa ilmastonmuutokseen. Ajatuksen, jonka on esittänyt kirjailija Charles C. Mann kirjassaan The Wizard and the Prophet.

Kirjan mukaan ihmisten suhtautuminen jakautuu periaatteessa kahteen kategoriaan: on ihmisiä, jotka uskovat teknologian ja ihmisen älykkyyden ratkaisevan ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet, kun toinen puoli taas ajattelee, että ei missään tapauksessa kannata painaa kaasua teknologisten ratkaisujen löytymiseksi, jos niitä ei vielä ole löytynyt. Heille ratkaisu on rajoittaa kuluttamista rankasti ja ottaa niukka askeettisuus hyveeksi nykyisen hedonistisen runsaudenpulan tilalle.

Nämä kaksi ihmistyyppiä nimetään profeetaksi ja velhoksi. Profeetat ovat mainituista jälkimmäisiä. Himmaajia, jotka näkevät tarkasti tulevaisuuden kauhut, mutta eivät välttämättä osaa tarjota niihin toimivia ratkaisuja.

Velhot ovat puolestaan pellepelottomia, jotka eivät välttämättä tajua uhkan todellista vakavuutta, vaan painavat eteenpäin lähes maagisten ratkaisujen löytymisen toivossa. Vaikka molemmat ihmistyypit tunnustavat ilmastonmuutoksen, voi olla vaikea löytää sen ratkaisemiseksi yhteisiä keinoja.

Luulisi ettei kukaan enää tosissaan kiistä ilmastonmuutosta tai kiellä, että jotain pitäisi tehdä. Se on kuitenkin toiveajattelua. Profeettojen ja velhojen rinnalla on muutakin porukkaa.

Denialisti vai fatalisti?

Ilmastodenialisteiksi kutsutaan ihmisiä, jotka kiistävät ilmastonmuutoksen olemassaolon tai ihmisen sen syypäänä. Heitäkin löytyy, mutta ilmastonmuutoksen aktiivinen kieltäminen vaikuttaa enemmän poikkeukselta, retoriselta vastarannan kiiskeydeltä, jota harjoitetaan enemmän tai vähemmän trollauksen vuoksi. Jos puolestaan kyse on puhtaasta tietämättömyydestä, asian voi mahdollisesti korjata tiedolla.

Ilmastonmuutoksen kieltäjiä pahempia ovat ne, jotka ovat välinpitämättömiä sen suhteen.

Suhtautuminen ilmastonmuutokseen voi olla kuin takapenkin pahiksilla. Näitä takapenkin poikia löytyy paljon Trumpin Amerikasta. Ei kyse ole siitä, etteivätkö dieselin ja saastuttavien terästehtaiden katkuisesta elämästä nauttivat tyypit tajuaisi, että meno johtaa maailmanloppuun.

Päinvastoin, he tietävät, että se on tulossa, mutta aikovat mennä sinne aseet paukkuen ja “‘Murica Fuck Yeah!” huutaen. He ovat kiusanneet koko ikänsä pienempiään ja nyt pääsevät unelmaansa eläessään rankaisemaan samalla kaiken maailman hippejä.

Suomessa saman ilmiön hieman sivistyneempi muoto on “miksi meidän pitäisi tehdä mitään, koska Kiina on isompi”. Muutos on ollut iso ja tulee olemaan vielä isompi, joten on ymmärrettävää, että uudet vaatimukset tuntuvat kivuliailta. Yhtäkkiä olemmekin ajassa, missä jauhelihamainokset, äkkilähdöt etelään ja autoilu saavat äänekästä kritiikkiä kohdakseen. Monelle se tuntuu hyökkäykseltä elämäntapaa kohtaan. Sellaisen edessä on helppoa olla uhmakas, vaikka muutos on pakollinen.

Lue myös: Maapallo vaatii huomiota, mutta hallitus hivuttelee – avohakkuut osoittavat hallituksen ymmärtämättömyyden ongelman suhteen