Akateemisesti kunnianhimoisen nuoren aikuisen kalenteri on täynnä. Pitäisi käydä luennoilla, tehdä läksyt ja opiskella itsenäisesti, deittailla, juhlia, pitää yhteyttä vanhempiin ja ystäviin, urheilla, verkostoitua, käydä töissä (mielellään kahdessa – sellaisessa, josta saa rahaa ja sellaisessa, joka näyttää hyvältä cv:ssa), valmistaa halpoja aterioita ja nukkua. Älkää käsittäkö väärin, en valita. Maailmassa vain on virhe siinä, että vuorokaudessa on säälittävät 24 tuntia.
Opiskelijaelämän avuksi voi ottaa nootropiinit, älylääkkeet, joiden väitetään piristävän, parantavan muistia ja tehostavan oppimiskykyä. Ainakin Ivy Leaguen yliopistojen opiskelijat uskovat, että ADHD-lääkkeitä väärinkäyttämällä huippulahjakkaista ylisuorittajista tulee vieläkin lahjakkaampia ja vieläkin tehokkaampia. Gradun kimppuun kemian voimalla!
Mutta hetkinen. Jollei omasta elämästään selviä ilman älylääkkeitä, olisi syytä tehdä tilannekatsaus. Onko tämä minulle sopiva työ, opiskeluala tai elämäntyyli, jos tarvitsen sitä ylläpitääkseni älylääkkeitä? Vain luuseri ei pysty koh-taamaan sitä tosiseikkaa, että älli ei riitä unelma-ammattiin, jos opiskelun avuksi tarvitaan lääkkeet. Mutta, kiitos kemian, kyseessä on älykäs ja menestynyt luuseri.