Helsingin demarit aloittivat valtuuston syyskauden polkemalla jalkaa ja kiukuttelemalla. Pahanlaatuinen kiukkeli iski, kun valtuusto alkoi käsitellä uutta kaupungin kehityskuvaa, joka antaa suuntaviivat kehitykselle ja erityisesti kaavoitukselle.
Demarien “mutkumähaluuuuun” -asenne on aika sööttiä ja ymmärrettävää. Vuosikymmenet Helsingin kaavoitusta on johdettu Hakaniemestä. Demareitten kaupunkisuunnitelun dogman voisi tiivistää kolmeen sanaan: enemmän, rumempaa, heikkolaatuisempaa.
Demarit antoivat meille lähiöt metsien keskelle, raukoille rajoille. He pakottivat ihmiset sopeutumaan asumiskokeiluihin korpikuusessa ja kiittämään itseään siitä äänestyskopeissa. Hei! Hoidettiinhan me teille katto pään päälle.
Demarit antoivat meille Merihaan ja Itä-Pasilan, jotta myös keskustassa asuvat ihmiset pääsisivät osalliseksi demarien käsityksestä inhimillisestä ja viihtyisästä asumisesta. Hei! Mehän onnistuimme molemmissa kohteessa ylittämään jopa itsemme.
Demarit antoivat meille pöhöttyneen ja mielikuvituksettoman kaavan Kamppiin sekä sekavan ja mielikuvituksettoman Töölönlahdelle. Hei! Älkää nyt valittako. On tämä ainakin tehokasta.
Ja edelleenkin heillä olisi enemmän, rumempaa ja heikkolaatuisempaa tarjottavaa. Harmittavasti äänestäjät eivät osanneet enää viime vaaleissa riittävästi arvostaa Helsingin demarien todellista ydinosaamista.
Harmittavasti demarit onnistuivat silti pitämään kaupunkisuunnittelun ytimen itsellään. Silti kiitos haihattelevien vihreiden, Munkkisaaren kaava torpedoitiin. Kerrosneliömäärä laski merkittävästi. Uudet tuulet puhaltavat. Eivätkä ne puhalla hetkeäkään liian aikaisin.
Pyyhi Arto jo kavereidesi kanssa kyyneleet. Onhan teillä monia suunnitelmia valmiina vuosiksi eteenpäin ja niitä ei pysäytä mikään. Tai ehkä sittenkin.
Kirjoittaja on helsinkiläinen creative planner.