Erkki Tuomioja

Katajanokalla sataa. Ulkoministeriö kylpee loskassa. Vain taksien ovet läimähtelevät, kun poliitikot etenevät vetistä maata väistellen kohti seuraavaa palaveria. Ministeriöstä ei pääse ulos ilman avainta. Aulan vahtimestarit ovat isoja kavereita, joiden naurunremakat katkaisevat tiistai-iltapäivän rutiinin. Vierailijankortti sujahtaa käsilaukkuun. Erkki Tuomiojan huone sijaitsee toisessa kerroksessa. Odotustilan valoisia värejä täydentää muutama maalaus ja kaapillinen lahjoja.

Kun tummaan pukuun pukeutunut ulkoministeri ja maratoonari riisuu silmälasinsa, hän tuo paksuine hiuksineen mieleen keskieurooppalaisen intellektuellin. Katse on älykkään utelias, mutta lempeä.

Odotustilassa bongasin Albert Edelfeltin taulun. Siinä naisella on pitkä minkkiturkki. Käykö sinulla vieraita, jotka voisivat suuttua kuvasta?

"Jos joku kysyisi, mitä tauluja tuolla on, en osaisi vastata edes siihen. Suurin piirtein tiedän, mitä työhuoneen seinillä roikkuu."

Tää on tuttu mesta. Kävin täällä Halosen ulkoministerikaudella. Mikä täällä on Tuomiojaa?

"Jokunen taulu on muuttunut. Ja työpöydän lamppu on palautettu Moskovan lähetystöstä, johon se oli ajautunut. Se on alkuperäinen ulkoministerin lamppu 1930-luvulta, pala historiaa. Sen valossa on solmittu hyökkäämättömyyssopimus vuonna 1932."

Hyökkäilystä tulee mieleen, kuinka kovasti jengi on ärsyyntynyt sun kannanotoistasi viimeisen vuoden aikana. Attac-jäsenyys, kivenheittäjien ymmärtäminen, Israel-lausunto. Mediassa puhutaan ulostuloista, ihan kuin olisit homo, jonka pitäisi pysyä kaapissa mielipiteineen. Kuka keksii näitä?

"Ulostulo-ilmaisu kuuluu enemmän mediaslangiin kuin poliittiseen slangiin. Minulla on sellainen fiilis, että se tulee toimituspuolelta."

Saatko ulkoministerinä sanottua kaiken minkä haluat?

"Hommassa on mukana aika paljon diplomatiaa, mutta ei se ole enää yhtä rajoittavaa kuin ennen. En koe arvostelua oleellisena, koska kysymyksessä on isot asiat. Niistä pitää puhua avoimesti. Minä vain vastaan kysymyksiin! Annan haastattelun kysyttäessä, en kieltäydy."

Sakari Tuomiojan ja Vappu Wuolijoen poikana sulla taitaa olla diplomatia ja politiikka verissä. Pyrit SDP:n puheenjohtajaksi. Ovatko nuoret innostuneet politiikasta?

"Kansainvälinen politiikka ja maailmantilanne kiinnostaa ihmisiä, ja nimenomaan nuoria. Lukiolaisetkin kuuntelevat tunnin keskusteluja tarkkaavaisesti ja tekevät tiukkoja kysymyksiä. Jos puhuttaisiin sisäpolitiikkaa, niitä ei voisi kiinnostaa vähempää. Jos puhuisi sisäpolitiikkaa, pitäisi aloittaa alkeista, kertoa, mikä on hallituksen ja opposition välinen ero."

Kuinka paljon terrori-isku lisäsi kiinnostusta kansainvälisiin kuvioihin?

"Syyskuun 11. päivä muutti aika paljon. Monet nuoret miettivät tulevaisuutta."

Pelätään?

"Niin. Sen huomaa vaikka siitä, ettei lentokentällä tarvitse nykyään aamuisin jonottaa."

Pelkokin on parempi kuin kyynisyys. Mutta sitä on liikkeellä. Oletko lukenut Jyrki Lehtolan kolumneja?

"Kuka niitä enää viitsii lukea? Ehkä hän on ammentanut itsensä jo tyhjiin."

Seuraatko politiikkaa teeveestä?

"Katson vain uutiset, jos satun olemaan kotona. En juurikaan katso poliittisia ohjelmia, enkä varsinkaan vaalikeskusteluja. Niistä tulee vain huonolle tuulelle. Kun olin töissä kaupungintalolla, aina maanantaisin johtajien aamukahvilla näkyi punaisia naamoja ja puhistiin, että kuulitko, mitä taas sanottiin Ylen aikaisessa? Sanoin, että älkää kuunnelko Ylen aikaista. Niin on mukavampi elää. Ainoita ohjelmia, joita kannattaa parin kuukauden välein seurata, ovat mainoskatkot. Mainokset kertovat ajasta."

Katsoisit Sopranosia. Siinä on yhteiskunnallista sanomaa.

"Yhtä sarjaa seurasin, englantilaista Frostia. Mutta sehän perustui aika pitkälle päänäyttelijään."

Kuinka kiireinen ylipäätään olet? Haluaisitko enemmän aikaa?

"Yritän eliminoida kaiken turhan päivistä pois. Jos joku ehdottaa päivällistä, lähden mieluummin lounaalle. Pitkät lounaat ovat historiaa. Iltatilaisuudetkin ovat lyhyitä. Ainoa, mihin en koskaan totu, ovat lattari-illalliset. Kutsussa lukee kahdeksalta, ja ensimmäiset ihmiset tulevat paikalle aikaisintaan yhdeksältä. Kymmeneltä voi päästä pöytään, ja siinä istutaan ainakin puoleenyöhön."

Kuka tapaamistasi tyypeistä on ideologisesti tai muuten vaikuttanut suhun?

"Tapasin Manuel Castellsin ensimmäisen kerran Berkeleyssä. Sitten olen muun muassa saunottanut hänet Suomessa. Viimeksi olimme hänen kotonaan ja seminaarissa Barcelonassa. Hän on innostunut, ehkä vähän yli-innostunutkin siitä, miten Suomessa on onnistuttu yhdistämään toimiva tietoyhteiskunta, huipputeknologian käyttö ja pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamalli." 

Tätä verkostoyhteiskunnan "Karl Marxiahan" pidetään ajan kovimpana yhteiskunnallisena ajattelijana. Verkostoituminen on hienoa, mutta Nokiasta on tullut aika hevi leima pienen Suomen otsaan.

"Kiinassa tai useimmissa Kaukoidän maissa Suomesta tunnetaan vain Nokia. Sitäkään ei välttämättä pidetä suomalaisena vaan japanilaisena."

Onkohan Nokian maasta lähdöllä pelottelukin silkkaa klisettä?

"Huomattavasti liioiteltua se on. Suomesta lähtee pois firmoja, mutta muista kuin verotuksellisista syistä. Markkinoiden tai omistuksen painopiste on jossain muualla. Kaikkea voidaan jälkeenpäin perustella Suomen verotuksella. Se on johtajien populismia. Nokia on tietysti vakavampi keissi, mutta Merita, vai mikä se nykyään on Nordea, eihän sekään ole enää suomalaispankki."

Mitä väliä kuka sen omistaa, kun asiakas joutuu maksamaan sairaita palvelumaksuja?

"Pankinjohtajissakin on ollut "rehellisiä  ihmisiä", jotka ovat ajatelleet perinteistä pankin vakautta. Pankkimaailmahan on aikaisemmin ollut konservatiivinen ja varovainen. Tämä asenne lensi kasinotalouden kanssa yli laidan, ja siitä maksettiin iso lasku. Vanhan ajan pankinjohtajat omasivat perinteisiä pankkiirihyveitä, säästämiseen, vakaaseen taloudenpitoon ja kansanvalistukseen liittyviä. Kansallisosakepankki oli suomalaiskansallisen aatteen ilmentymä. Paasikivi kirjoitti 1920-luvun päiväkirjassaan miten SYP:läiset ajattelevat vain liiketaloudellista voittoa, eivätkä ymmärrä, että pankkien vastuulla on Suomen talouselämän kehittäminen. Tällainen on täysin vierasta nykyiselle pankkimaailmalle!"

Tosiaan. Toihan kuulostaa hyvältä. Itse kukin olisi tarvinnut hyviä neuvoja 80-luvun lopussa.

"Aleksia oli mahdotonta kävellä päästä päähän, joka toisesta ovesta vedettiin sisään, ja tarjottiin lainaa. Vakuuksista ei väliä."

Kun me istutaan tässä huoneessa, on pakko puhua vallasta. Aina puhutaan vallan turmiollisuudesta, mutta entä toisinpäin. Missä todellinen valta on? Onko ulkoministerillä vaikutusvaltaa?

"Valta ei ole koskaan täydellistä, ehkä onneksi. Maailmalla havaitsee, että valta liikkuu aina jossain muualla. Sitä on liukunut markkinavoimille, eikä se ole kenellekään missään demokraattisessa vastuussa. Eniten valtaa tässä työssä on siinä, että saa sanomansa lävitse. Ei välttämättä aina siinä muodossa, kun itse on ajatellut, vaan jonkun toisen toimittamana. Yksi Murphyn laeista on, että jos on jotain sanonut, on aina joku toinen, joka tietää paremmin, mitä olen tarkoittanut."

Vaikuttaa voi monella tavalla. Muutenkin kuin äänestämällä. Olet Attacin jäsen. Mutta pystyykö Attac muutoksiin?

"Uskon sen johtavan ihmisiä mukaan myös perinteisempäänkin politiikkaan, mutta ei välttämättä perinteisellä tavalla. Vaikka muutosten impulssit tulisivatkin poliittisen järjestelmän ulkopuolelta, viime kädessä poliittisen järjestelmän täytyy ne demokratiassa toteuttaa."

Globalisaatio mahdollistaa myös kulttuurillista verkostumista. Monikulttuurisen Pariisin kaduilla tämä on vahvaa musiikissa ja vaikkapa ruokakultuurissa.

"Kaikki tämä edellyttää, että sosiaaliset asiat on hoidettu. Kävin kymmenen vuotta sitten, ennen Mandelan presidentiksi tuloa, juuri vapautumisen kynnyksellä olevassa Etelä-Afrikassa, Kapkaupungissa. Päällimmäinen vaikutelma oli, että tämä on upea paikka, monikulttuurinen, että täällä olisi paljon mahdollisuuksia, että täällä voisi syntyä vaikka mitä. En tiedä, onko tätä monikulttuurista potentiaalia pystytty hyödyntämään, mutta se löi heti läpi, ruokakulttuurista lähtien."

Useat Attac-tyypit kuuluvat myös Amnesty Internationaliin. Voidaanko globalisaatiolla turvata ihmisoikeuksia?

"Ihmisoikeuksiin globalisaatio on vaikuttanut positiivisesti. Avoimuus ja tiedonvälityksen reaaliaikaisuus merkitsevät sitä, että ihmisoikeusloukkauksia on miltei mahdoton salata."

Entä aktivistit, kuka turvaa, ettei heidän oikeuksiaan rikota?

"Varautuminen terrorismiin hankaloittaa tietenkin kenen tahansa liikkumista. Lentäminen on hankalaa ja turvatarkastuksia on lisätty. Muutokset tulivat jäädäkseen. On tärkeää, ettei perusvapauksia ja perusoikeuksia, sananvapautta ja vapaata liikkumista muuten rajoiteta, ja ettei pelkkien epäilyjen tai väitteiden perusteella voi ketään vangita tai estää matkustamista."

Mitä mieltä olet maailmanpankin johtajan kakutuksesta?

"En pidä sitä hyväksyttävänä. Ja Maailmanpankki on viimeisten viiden vuoden aikana oleellisesti, mutta ei vielä välttämättä tarpeeksi, muuttanut politiikkaansa."

Se näytti hyvältä teeveessä.

"Ensimmäisellä kerralla sillä voi olla tuollainen vaikutus, mutta kun sen tekee toisen kerran, merkityssisältö muuttuu radikaalisti."

Nyt kaivataan uusia temppuja! Kävit haastattelemassa Akateemisessa kirjakaupassa No Logo -kirjan kirjoittajaa Naomi Kleinia. Mitä brändejä boikotoit?

"Olen huonosti bränditietoinen. Jos tykkään takista, jossa on brändilogo, poistan sen kotona. Ehkä on jotain, joita en vaistonvaraisesti hanki."

Tiedän, että olet kova jätkä juoksemaan. Käytätkö Nikea?

"Nyt kun mainitset, en ole käyttänyt Nikea. Ehkä tämä on kuitenkin enemmän alitajuista."

Mitä lehtiä seuraat?

"On lehtiä, joihin en haluaisi koskea kuin pinseteillä, mutta en viitsi mainita nimiä. Sitten on olemassa paljon mielenkiintoisia pienlehtiä. Tässä täytyy tietysti mainita Ydin-lehti. Jos joutuisin olemaan informaation vuoksi vain yhden lehden varassa, valitsisin Economistin. Vaikka se ei ole vasemmistolainen lehti, se on hyvin toimitettu ja kohtuullisen tasapainoinen."

Helsingin Sanomien suuruus on aikamoinen ongelma.

"Se näkyy kulttuurisivuilla. Helsingin Sanomien arvio on niin ratkaiseva, että vaikka kaikissa muissa lehdissä arvio olisi toisenlainen, Hesarin arvio määrää. Jos minimi objektiivisuutta puuttuu ollaan heikoilla vesillä. Varsinkin esittävä taide, tanssi ja teatteri tuntevat tämän ongelman. Oman spesialiteettini, historian ja yhteiskuntatieteiden arvioimiseen Hesari käyttää sumeilematta asianosaisia. En ymmärrä, miksi Max Jakobson arvioi Juhani Suomen kirjoja. Hän on asianosainen, ja se näkyy arvioissa."

File: Erkki Tuomioja

Pituus: 186
Paino: 78
Parisuhde: Vaimon kanssa
Lapset: Ei
Auto: Mazda
Tuoksu: Lenkkihiki-suihku
Koti: Kerrostalossa Töölössä
Juoma: Schweppes Russchian
Palkka: noin 10 000 EUR