Matti Ahde

Matti Ahde putosi Veikkauksen pääjohtajan pallilta suoraan suomalaisten pamppujen roskakoriin käpälöintiepäilyjen takia. Jaana Rinne läpikäy Matti Ahteen kanssa tarinan köyhän pojan noususta ja tuhosta. Mutta pitäkää varanne, hän ei ole luovuttanut. Ja ennen kaikkea: hän tietää kuinka hurmata.

Matti Pellonpään boheemi enkeli katselee katosta, kun eliitti lounastaa ravintola Elitessä. Looshit vallanneesta keski-ikäisestä miesporukasta irtoaa supinaa ja naurahduksia. Mustaan pooloon, casual-pikkutakkiin ja suoriin housuihin sonnustautunut Matti Ahde seisoo salissa. Hullunkurisen perheen pää ja Vuoden Puheenaihe näyttää hyvältä. Grammaakaan ylimääräistä rasvaa ei lillu vyötäröllä. Miten se on mahdollista... Vuoden mittaisen tönimisen ja mokailun jälkeen Ahteen luulisi laativan testamenttia nurkkapöydässä. Missä piilee vallattoman miehen valta? Entä salaisuus? Michel Montingnac -dieetissä? Työväenliikkeessä? Jumalassa? Oopperan aitiossa? Yksi risti kahdessa?

Oletkohan sä piru vai enkeli.... Saanko kokeilla löytyisikö sun päästä pienet sarven nystyrät?

”Kyllä mää aika normaali henkilö olen. Mulla on paljon hyviä ystäviä. Ehkä sun tuttavapiirissä on enemmän sellaisia, jotka eivät tykkää.”

En mä kuulu mihinkään klikkeihin. Mä haluan tsekata sut itse!

”En mää ole mitenkään yli-innokas olemaan julkisuudessa, en ole ollut sitä koskaan. Julkisuus kuului osana poliittisen eläimen ammattiin ja muihinkin harrasteisiin, joiden parissa mää olen työskennellyt. Mutta sinun juttujasi mää olen lukenut ja pitänyt niistä. Ei mulla ole mitään vaikeuksia puhua mistä me sitten aletaankin puhua.”

Puhutaan vallasta. Mun mielestä sun stoori on stoori vallasta ja sen menettämisestä.

”No olenhan mää vallan kanssa ollut tekemisissä, varsinkin sen vallan kanssa, jota poliittiseksi vallankäytöksi kutsutaan.”

Sä olit jo nuorena hyvännäköinen kundi. Hyvä ulkonäkö on valuuttaa. Oliko siitä etua kitaraa rämpyttävälle oululaiskundille?

”Ei kai. Kun mää olin kuusitoistavuotias, mulla oli kiire päästä koulusta, koska mää olin seitsemänlapsisen perheen vanhin ja meidän isä oli häipynyt. Mää elätin meidän perhettä. Olin töissä vapaa-ajat... Perheen ainoa kassavirta tuli mun työtehtävien kautta. Jäkälänpoiminnasta, pöllinparkkaamisesta, perunannostosta. Auton apumiehenä mää olin monena kesänä. Siihen saakka kun menin Työväen Akatemiaan, kaikki aika meni perheen pystyssä pitämiseen.”

Se oli sun silloinen valta. Oli varmaan aika hevi juttu olla faijana?

”Se oli enemmänkin fyysisesti ahdistavaa, kun suurimmat asunnot olivat kolmenkymmenen neliön yksiöitä!”

Eiks ollut valtava vastuu pitää systereitä ja broideja hengissä?

”Ei, en mä sitä noin kokenut. Vaan niin, että mää tiesin kuinka monesta asiasta jouduin kieltäytymään. Kaverit saivat pyörät, sukset ja luistimet, pääsivät matseihin ja elokuviin. Niille tuli lehtiä, niillä oli televisio, meillä ei ollut näistä mitään.”

Sä pakenit musiikkiin?

”Mulla oli kymppi laulussa. Mää lauloin seurakunnan poikakuorossa.”

Mitä arvoja sun mutsi välitti sulle?

”Äiti on istunut lestadiolaisseuroissa koko lapsuutensa. Hän on hyvin uskonnollinen. Kun me asuttiin Hintassa, mää käytin suurimman osan ajasta seurakuntakodin piireissä. Olin partiossa, kirkon nuorisokerhoissa ja urheilukerhoissa.”

Mun faijan ateismi uhkaa tarttua... Toisaalta mä nautin jumalanpalveluksen show’sta missä tahansa Euroopan makeista kirkoista. Miten sun uskontokäsitys on muuttunut pikkuskidistä?

”Ei siinä ole tapahtunut muutoksia. Mää pohdin aika paljon niitä kysymyksiä. Missään muualla ei pääse omissa ajatuksissaan niin pitkälle kuin kirkossa. En mää mene kirkkoon kuuntelemaan saarnaa, vaan mielettömän hienoon paikkaan.... Kirkko, joka ikinen kirkko on tilana ainutlaatuinen. Jos jotain kontakteja korkeammalle on olemassa, niin kirkossa niihin on mahdollisuus saada yhteys.”

Tiedän. Rooman Pietarinkirkossa musta meinasi tulla kauneususkovainen! Kauneus huumaa.

”Totta! Siitähän määkin puhuin. Missään ihminen ei ole niin itsenäinen kuin kirkossa. Rakennuksina ne ovat täydellisiä, ja niissä on paljon taidetta.”

Siinä taiteessa näkyy vallan julmuus. Mutta miten me kirkkoihin eksyttiin? Komea kundi ei siis päässyt pätemään ulkonäöllään?

”No en. Mää olin hirveän arka ja ujo. Kun piti laulaa koulun päätösjuhlassa, siitä ei meinannut tulla mitään. Mää olen ollut tosi huono esiintyjä.”

Ujosta pikkukundista on vuosien varrella kehittynyt suvereeni median pyörittäjä, ja vastentahtoisesti, Ahteen perhe -nimisen melodraaman tähti. Mistä se pikkukundi haaveili?

”Oikeudenmukaisuudesta. Me seitsemän lasta ei pudottu samalle viivalle kuin muut. Ei päästy edes kouluun, koska se oli silloin maksullinen. Sieltä tulee pohjia...Kun mää löysin itseni ammattiliitosta mää tajusin, että se johtui vaikuttamisenhalusta. Ettei tarvitsisi käyttää koulunkenkiä...Mää olin tosissani, halusin kirkasotsaisena muuttaa maailmaa. En mää haaveillut eduskuntaan menosta. Yhteiskuntaan voi vaikuttaa niin monesta eri paikasta.”

Sun tarina on kuin satu. Sähköasentajasta Veikkauksen pääjohtajaksi ja kovan metelin kautta unohdukseen. Käpälöintikeisiä ennen sulla oli käytössä valtaa ja briljantteja suhteita. Mitä jäi jäljelle? Jumalan johdatusta, niin kuin Ahteen perheessä on tapana sanoa. Nyt sä yrität SDP:n listoilta takaisin vallankahvaan, eduskuntaan. Pokkaa löytyy.

”Mää olen aina ollut kiinnostunut asioista, en asemasta. Mutta jotta voi asioihin vaikuttaa, täytyy olla vallan lähellä. Asioiden edistäminen tapahtuu vallan kautta, mutta varsinaiset vaikuttajat eivät synny asemasta. Mää olen aina ollut taistelija. Kun joku asia on tullut tärkeäksi, mää kerta kaikkiaan kamppailen sen puolesta.”

Toivottavasti se ei ole oululainen golfkenttä.... Olet ohjannut vastahakoistenkin stadilaisten fyrkat siihen hemmetin Oopperataloon?

”Vaikka se onkin kallista, niin kai sivistysvaltio tarvitsee yhden tuon taidemuodon täydet mittasuhteet täyttävän tilan?”

Mutta mihin me tarvitaan Musiikkitaloa?

”Tämä maa tarvitsee yhden nykyaikaiset akustiset vaatimukset täyttävän konserttisalin. Sellaista ei Helsingissä jollain järkevällä etäisyydellä ole...”

Scheisse! Eikö Finlandia-talo riitä?

”Se on ihan hirveä. Se on kongressitila, ja silti siellä joudutaan pitämään konsertteja. Se on kuin musiikkia esitettäisiin kintaassa. Tästä me ei saada riitaa aikaiseksi. Ei riitä että meillä on kivaa Suomessa. Meidän pitää jotenkin viedä omia juttujamme maailmalle. Musiikki on mennyt hyvin, ja sen takia sitä täytyy vaalia.”

Eiks oopperassa pyöriminen ole aika vierasta duunarijengille? Eiks sulle ole näytetty keskisormea?

”Mää ajattelin, että vasemmistolaisuudesta on siinä hommassa etua. Samoin oululaisuudesta. Eiväthän oululaiset voi tulla oopperaan! Sehän maksaa seitsemänsataa miljoonaa markkaa! Ooppera ja baletti ovat maailman kalleimpia taidemuotoja!”

Okei, mä käyn baletissa. Mutta mä haluaisin, että ne kadulla hiphoppaavat kundit heiluis Kansallisbaletin käytävillä. Oopperassa hengailee aika paljon vallankäyttäjiä, mutta kerro miten sä raahaat tavallisen jengin oopperaan?

”Mä itse käyn Kokoteatterissa, Kom-teatterissa, on tärkeätä että niitä tuetaan. Itse olen monikuluttaja, mutta rakkauteni on klassisen puolella.”

Taidat olla friikki!

”Ihan hullu! Hukannut kaikki rahat oopperaan sekä levyihin.”

Todella merkillistä. Eiks sulla ole edes siellä irronnut vallan helman alla istumisesta mitään kicksejä?

”Mä en voi sietää edustamista! Muodollisuudet ovat kiusallisia, mutta joillekin ne ovat ihan tähtihetkiä. Se mikä vallassa on tärkeää... Kun mää tulin 1970 eduskuntaan, ensimmäiset säädettävät lait olivat peruskoululaki ja kansanterveyslaki. Äitini ei ollut käynyt koskaan lääkärissä ja luulin, että se viedään ensimmäisen kerran terveyskeskukseen jalat edellä. Kun mää painoin oppikouluäänestyksessä nappia, multa valui kyyneleet silmistä. Koskiensuojelulaki sykähdytti. Sitä vastustivat kaikki, ja voimalaitosmiehet uhkasivat henkeä, mutta kuitenkin ne tehtiin.”

Valta viihtyy löylyissä. Mistä niissä kuuluisissa saunailloissa puhutaan? Ei varmaankaan naisten liksojen nostamisesta miesten liksojen tasolle?

”70- ja 80-luvuilla naiset eivät vielä olleet päättävissä tehtävissä! On valtavan tärkeää, että kiireiset herrat edes joskus ennättäisivät puhumaan toistensa kanssa. Poliittinen toiminta on sellaista, että kun menee omaan ministeriöönsä, joutuu oman juttunsa oravanpyörään eikä ehdi juttelemaan kenenkään kanssa. Tämä koskee kaikkia asioita, ei pelkästään politiikkaa.”

Sulle on tapahtunut megalomaaninen vallanmenetys, Veikkauksen fudut. Millaisia fiiliksiä se herätti?

”Vallan menettäminen ei tuntunut miltään. Siitä, mitä tapahtui ja miten tapahtui, jäi ikuinen vamma.”

Jos mitään ei tapahtunut, sähän olisit voinut vetää ne mimmit oikeuteen seksuaalisesta häirinnästä tai kunnianloukkauksesta?

”Mää jouduin ottamaan yhteyttä eniten arvostamiini juristeihin ja kysellä millaisen elämänohjeen he antaisivat sellaisessa tilanteessa, jossa ei ollut semmoista juridista mahdollisuutta, että olisin voinut asettaa kyseenalaiseksi hallituksen erottamisen. Sitä vastaan ei voinut rimpuilla. Kun mää olen jälkeenpäin sitä miettinyt, tunnen olleeni huomattavan naiivi, en olisi ikinä kuvitellut tällaisia mittasuhteita. Tunnen itseni tarpeeksi hyvin ja tiedän miten käyttäydyn. En mää mikään pulmunen ole, mutta en ole myöskään törkimys. En koskaan käyttäydy huonosti ihmisiä kohtaan.”

Mä käyttäydyn. Olen melko varmasti syyllistynyt myös seksuaaliseen häirintään... Näitä mimmejä oli kuulemma kuusitoista! Seksuaalinen häirintä scene lakeineen on aika uusi juttu. Tuliko sulle yllätyksenä, ettei kissoja saa enää edes nipistää pakarasta?

”Seksuaalisella häirinnällä on määritellyt muodot. Mitä se on, miten se käy ilmi. Veikkauksen kokoisessa yhteisössä on henkilöstöpäällikkö, juristi, ammattiosasto. Kehenkään ei oltu otettu yhteyttä. Yhtäkkiä alkoi kuulua huhuja, joita eräs toimittaja pyöritti puolitoista vuotta. Mun kannalta tässä prosessissa on kysymys yhdestä henkilöstä, joka on ollut Veikkauksella töissä. Pirkko K.Koskinen lausui, että kirjeitä oli kolme viiva neljä. Kolme ja puoli, aika epämääräistä siis. Juristit sanoivat, että jos haluaa panna muutama satatuhatta markkaa tai miljoonan oikeusprosessiin, voi ajaa viiden kuuden vuoden aikana kaikkien oikeusasteiden läpi kunnianloukkauksen. Heidän suosituksensa oli, ettei kannata, koska olemassa on vain sana vastaan sanaa.”

Jos mun flirttailut punnittaisiin oikeudessa, taitaisin saada aikamoisen kakun. Mitä sä diggaat käpälöintisanasta?

”En kuulu sen harrastajiin! Anteeksipyytäminen ei tuota mulle mitään ongelmia. Mutta kun olisin tietänyt kelle ja mistä asiasta. Ei ollut mitään prosessia.”

Vaikka jotain olisikin ollut, miksi sen myöntäminen on niin kuolemanvakavaa? Kaiken kieltäminen on epäilyttävää.

”Reilu tapa olisi ollut puhua asiasta. Kun sain tietää ketkä he ovat, tein kaikkeni, että asia olisi voitu tavata ja puhumalla selvittää, että missä, että jos se on totta....ei koskaan suostuttu...”

Miksi pyysit Sibelius-Akatemian lehden kolumnistin kanssasi juttelemaan, kun hän kirjoitti sun ahdistelukeisistä?

”Tapasin lehden päätoimittaja Pekka Vapaavuoren jossain yhteydessä ja sanoin, että mää voisin vaikka soittaa kyseiselle toimittajalle ja kertoa, mikä oma kokemukseni asiasta oli. Hän lupasi järjestää sopivan tilaisuuden. Ei siinä ollut mukana moitteita eikä syytöksiä. En mää esittänyt oikaisua, koska jutussa ei ollut mitään väärää. Tosiasia oli, että juttuni sai juuri sellaisen julkisuuden kuin hän kirjoitti.”

Miten se kimma reagoi?

”Mun mielestä positiivisesti. Mää vaan kerroin hänelle, minkälainen prosessi se meille oli. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä. ”

Onks sun kundin Jussin huumekokeilut jotenkin tän Veikkaus-rumban seurausta?

”Tätä polkua en halua alkaa arvioimaan. Annetaan sen olla, mutta totta kai tämä vaikuttaa kaikkiin. Tottahan toki. ”

Mun mielestä media jeesustelee ja moralisoi aika rankasti nuorten huumekokeiluja. Joka toinenhan on pössytellyt tai puuhaillut jotain pientä nuoruuden hulluina hetkinä. Kuningas alkoholi on kuitenkin meidän isoin ongelma.

”Meille se oli järkytys, kun mää en ole ikinä polttanut edes tupakkia. Jussi on 22-vuotias nuori mies, eli hän kantaa itse itsestään vastuuta.... mutta kyllähän se tekee kipeää vanhemmille.”

Kyllä sitä Jumalaa on teidän huushollissa tarvittukin...

”Hilkan uskonasioissa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Tätäkin juttua mediassa on turhaan paisuteltu. Hilkalla on aina ollut risti kaulassa! Niin kauan kuin mää olen hänet tuntenut!”

File: Matti Ahde

Ikä: 57
Pituus: 180 cm
Paino: 80 kg
Lapset: kolme lasta
Auto: Saab
Tuoksu: Boss
Kello: Grovana
Juoma: Punaviini