Go west, go!

Hän on tehnyt 171-minuuttisen dokumentin Fidel Castrosta. Hän erottaa seetrit kumipuista ja on hankkinut itselleen jo kolmannen kuubalaisen tyttöystävän. Walter de Campin raportti Kuubasta. Hemma bra, borta best, tällainen on Folke West!

En varmasti ole huppelissa", sanoi Kreivitär.

"Varmasti olet", sanoin minä.

"Minäkö? Minä en ole huppelissa."

Kreivitär oli hetkeä aikaisemmin ollut vieriä alas Plaza-hotellin rappusia, kolmannen ja toisen kerroksen välillä. Hän ei oikeasti ollut kreivitär vaan upporikas suomalais-sveitsiläinen taidemaalari Ilse Ackermann. Hän asui Havannassa Plaza-hotellin pienessä huoneessa, kun taas minulla, jumalan hylkäämällä senttarilla, oli samassa kerroksessa sviitti. Käytössäni oli suuri olohuone vanhanaikaisine sohvakalustoineen ja ruokailupöytineen, suuri makuuhuone yli kaksi metriä leveine sänkyineen ja suuri kylpyhuone erikoismuotoiltuine kylpyammeineen. Noin viisi metriä korkeiden huoneiden avarista ikkunoista avautui näköala paitsi hienoon Capitolin kupoliin myös vastapäisen rakennuksen huoneeseen, jossa kuubalainen konttorirotta takoi aamusta iltaan kirjoituskonetta.

Seurueeseemme kuului myös kaksi noin kuusikymppistä suomalaismiestä, Talouspäällikkö ja Eightfingers. Eightfingersin vasemmasta kädestä puuttui osa nimetöntä ja pikkusormea. Hän oli Bangkokissa asuessaan työntänyt kätensä sirkkeliin ja kun pikkusormen pää oli pudonnut maahan, "thaimaalainen koira söi sen", Eightfingers kertoi.

Kreivitär, Talouspäällikkö ja Eightfingers olivat Folke Westin kamuja, ja me kaikki aioimme liittyä Havannan filmifestivaalien katsojakuntaan. Folke Westin ja hänen pitkäaikaisen kuvaaja/ohjaajansa Jarmo Gustafssonin monivuotinen hevityö, lähes kolmetuntinen, tv:lle tarkoitettu dokumenttifilmi Nuori Fidel (Joven Fidel) näytettiin festivaalien ohjelmistossa. Ideana oli tulla Havannaan ja katsoa se.

Homma lähti kuitenkin liikkeelle aika kosteasti. (Huom! Minä en juonut pisaraakaan vaan keskityin sosiologiseen havainnointiin.) Päivästä ja yöstä toiseen Talouspäällikkö, Eightfingers ja heidän tulostaan riemastunut Folke nielivät suunnattomat määrät rommia ja olutta ja kuksivat kuubalaisten tyttöjen kanssa. He onnistuivat nukkumaan vain kolme neljä tuntia yössä. Talouspäällikkö ehti avata matkalaukkunsa ja vaihtaa paidan vasta kahden yön jälkeen. Viidentenä päivänä vetosin pressin oikeuteen saada tietää kaikki yksityiskohdat. Vaadin heitä selvittämään, kuinka monta kertaa he olivat neljän ja puolen vuorokauden kuluessa yhteenlaskien panneet. Tulos oli 31 varvia. Sulatelkaa sitä.

Samaan aikaan filmifestivaalit olivat pyörähtäneet käyntiin. Me kävimme joka päivä hortoilemassa Havannan hienoimman vanhanaikaisen hotellin Nationalin tiloissa ja puutarhassa valtameren rannalla. National oli festivaalien keskus, jossa oli paitsi hyödytöntä – kaikki informaatio oli espanjaksi – myös ihana oleilla. Suomalaisia lukuun ottamatta kansainvälinen filmijengi oli selvinpäin ja hyvässä hapessa. Tunnelma oli kultturelli, aurinko paistoi ja meri kimalsi. Ja naiset olivat täälläkin pukeutuneet järjettömän seksikkäästi. He olivat saaneet kimmokkeen Havannan naisilta, jotka käyttävät viulunkielenkireitä, noin sentin pakaroiden alapuolelle yltäviä hameita. Siis olipa peppu miten iso tahansa. "Etelässä raskaana oleville naisille kertyy ravintoa takapuoleen", Kreivitär selitti.

Folke toki puuhaili yhtä sun toista filminsä markkinoimiseksi, mutta hän olisi pystynyt parempaankin, jos vain olisi leikannut rommin käytön puoleen. Kun Westin ja Gustafssonin filmin kolmas ja viimeinen esitys lähestyi, päätin ryhtyä toimeen. Aloitteestani Folkelle järjestyi mahdollisuus pitää lehdistötilaisuus National-hotellissa. Siis voitteko kuvitella, minun, jolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Kun Talouspäällikkö oli raahannut Suomesta filmiä esitteleviä lentolehtisiä – jotka makasivat käyttämättöminä – minä ryhdyin jakamaan niitä Nationalin puutarhassa. Siis käsitättekö! Joka kerta lehtisen antaessani sanoin: "Por favor! Joven Fidel. Presentacion hoy hora una." (Olkaa hyvä. Nuori Fidel. Lehdistötilaisuus tänään kello yksi.) Kreivitär istui hotellin puutarhassa viinilasin ääressä pukeutuneena isänsä vanhoihin ikkunaverhoihin ja tekstasi lehtisiin tilaisuuden tarkan sijaintipaikan.

llalla lähdettiin sitten vihdoin ja viimein katsomaan filmiä. Se näytettiin laitakaupungilla noin 30-paikkaisessa salissa. Massiiviset 171 minuuttia kestävä dokumenttifilmi käsittelee Fidel Castron nuoruutta hänen syntymästään elokuun 13. päivänä 1926 heinäkuun 7. päivään 1955, jolloin hän lensi maanpakoon Meksikoon. Katsoin koko rainan läpi, kävin vain kolmannen tunnin alkaessa nopeasti kusella.

Vanhat, haudan partaalta löydetyt veteraanit kertovat filmissä mm. hyökkäyksestä Moncadan kasarmeille. Kuka oli ensimmäisessä ja kuka toisessa autossa. Lisäksi haastatellaan kuubalaisia historioitsijoita. Folke West itse ei esiinny kuvassa eikä ole äänessä.

Näytökseen saapui joukko vallankumousveteraaneja, jotka ryhtyivät esityksen jälkeen kippaamaan rommia Folken järjestämillä kokkareilla. Joukossa oli myös vallankumouslaiva Granman kapteeni. Granma oli se 20-metrinen huvijahti, jolla Fidel ja Che Guevara kumppaneineen purjehtivat marraskuussa 1956 Meksikosta takaisin Kuubaan tekemään vallankumousta. Törmätä sen purtilon kapuun yhtäkkiä jossain fucking kokkareilla on vähän enemmän kuin Marika Fingerroosin bongaaminen. Yli kahdeksankymppinen kippari – Faustinus Perez – piti filmistä niin paljon, että lupautui haastateltavaksi Westin ja Gustafssonin jatko-osaan Fidel Meksikossa – jos se tehdään.

Kun filmifestivaalien kuumeisimmat päivät olivat ohitse, Folke vähensi rommin käytön lähes olemattomiin ja ryhtyi ankaraan työntekoon. Siis siinä vaiheessa, kun kaikki oli myöhäistä. Me menimme tekemään haastattelua Havannan yliopiston portaille. Se oli Folken mielestä erinomainen paikka tehdä haastattelu, koska Fidel opiskeli aikoinaan siinä yliopistossa. Minusta se oli erinomainen paikka tehdä haastattelu, koska näkisin miten lyhyissä hameissa havannalaiset opiskelijatytöt opiskelevat. Oli kuitenkin sunnuntai eikä missään ollut ketään. Vain yksinäinen vartija ilmestyi tyhjästä ja ajoi meidät tiehemme – koska oli sunnuntai.

Me kävimme istumaan katu-ojaan yliopiston portaiden lähettyville ja aloitin: Olemme tässä jonkun ammutun opiskelijaradikaalin muistomerkkiä ympäröivien puiden katveessa katuojassa ja tuolla lähistöllä vanhat puut koristavat yliopiston seinuksia. Hortonomi West, mitä puita nämä ovat?

"Tässä meillä on Fraxinusta ja tuolla yliopistorakennuksen luona kasvaa komeita seetriä ja fiikuksia."

Folke Westin kasvitietämys on hämmentävän hyvä, tai sitten hän kusettaa. Filmifestivaalien päätösgaalassa me istuimme hänen mukaansa 1920-luvulla Intiasta tuotujen kumipuiden alla ja kun kävimme Kuuban kirjailijaliiton talon puutarhassa, siellä oli – hänen mukaansa – Ficus Bengalensin -puita, joiden oksille oli ripustettu hirvensarvisaniaisia kookospähkinöistä tehtyihin koreihin.

Kerro nyt, jotta emme vajoaisi totaalisesti politiikan syövereihin, missä Fidel asui opiskelijavuosinaan.

"Fidel asui erityyppisissä kämpissä. Hän oli aluksi saanut isältään tuen opiskeluilleen ja kun hän pääsi yliopistoon, hän sai isältään lahjaksi auton. Mutta sitten kun Fidel radikalisoitui ja alkoi ottaa osaa politiikkaan, suhde isään huononi ja hän joutui pärjäämään omilla rahoillaan. Hän asui hyvin spartalaisessa opiskelija-asunnossa 23. kadulla. Kun Fidel meni vielä naimisiin, hän joutui myymään kirjoituspöydän ja panttaamaan tavaroita pysyäkseen hengissä."

"Yliopistolla oli gangsterijengejä ja sellaiset radikaalit elementit kuin Fidel Castro ja Alfredo Guevara olivat hengenvaarassa. Fidel joutui hankkimaan revolverin suojellakseen itseään. Hänellä oli se mukanaan yliopistolla opiskellessaan."

Minkälainen revolveri se oli?

"Browning. Siinä oli kymmenen luotia. Yliopisto oli autonominen alue eikä poliisilla ollut asiaa kuin portaisiin saakka. Opiskelijat olivat portailla ja heittivät kiviä ja poliisit vastasivat vesitykeillä. Tilanne Havannassa 40-luvun lopulla muistutti Pariisin ylioppilasmellakoita 60-luvulla. Mielenosoitukset olivat poliittista korruptiota vastaan."

Oliko nuori Fidel kova pokailemaan mimmejä?

"Ei, Fidel oli outo siinä mielessä. Fidel on ehkä ainut kuubalainen, joka ei tanssinut nuorenakaan. Häntä ei nähty diskoissa. Hän otti osaa poliittiseen yliopistoelämään erittäin aktiivisesti. Ei ole ainuttakaan kuvaa hänestä ja hänen vaimostaan bailaamassa. Fidel oli hyvin, hyvin vakava luonteeltaan. Hän ei myöskään juonut kuin joskus jonkun kaljan tai rommipaukun. Kun Movimiento-liike perustettiin, yhtenä vaatimuksena sen tapahtumissa oli täysraittius."

Miten voi luottaa ihmiseen, joka ei tanssi latinalaisessa Amerikassa?

"Se on outo juttu. Meidän haastateltavammekaan eivät muistaneet yhtään tilaisuutta, jossa Fidel olisi tanssinut. Hän oli Kuuban paras koululaisurheilija vuosina 1945–46. Hän oli erittäin hyvä juoksija, erikoismatkana 800 metriä, ja erinomainen koripalloilija."

Minkä ihmeen takia sinä halusit lähes pakkomielteenomaisesti ryhtyä tekemään dokumenttifilmiä Fidel Castron nuoruudesta?

"Fidelistä on tehty tavattoman paljon kirjoja ja dokumenttifilmejä. Viimeksi Oliver Stonen filmi sai paljon julkisuutta. Mutta niissä loikataan yli lapsuus ja nuoruus, joka on mielestäni se mielenkiintoinen aika. Mikä hänestä teki niin radikaalin, että hän olisi ollut valmis uhraamaan henkensä 26.7.1953, kun he hyökkäsivät Moncadan parakeille? Hän oli autossa numero 2."

Onko sinulla hämärintäkään aavistusta siitä, puhuvatko veteraanit filmissä totta vai ovatko he syöttäneet teille täyttä tuubaa?

"Eivät he syötä tuubaa eikä siihen olisi aihettakaan. Tässä filmissä puhutaan ajasta, jolloin Fidel omankin tunnustuksensa mukaan oli niin sanotusti epäpoliittinen. Hän ei ollut vielä sosialisti. Ei siinä ole mitään peittämistä. Me haastattelimme 27 ihmistä ja tarinat tulivat monelta eri taholta. Nämä vanhat veteraanit puhuvat yksinkertaisesti totta."

Fidel Castro lienee katsonut filminne ja hyväksynyt sen, koska istut vapaana miehenä tässä katuojassa?

"Sellainen vaihe oli, jolloin me emme tienneet pääseekö Joven Fidel festivaaleille? Se oli tuskallinen odotus minulle henkilökohtaisesti. Sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta filmi olikin festivaaleilla. Se viittaa siihen, että vanha herra oli antanut hyväksynnän sille. Hän suhtautuu erittäin kriittisesti siihen, mitä saadaan esittää Kuuban maaperällä. Oliver Stonen filmiä ei ole esitetty Kuubassa."

"Jos se ei olisi päässyt festivaaleille, minun olisi ollut mahdotonta jatkaa filmien tekoa Kuubassa. Meillähän on suurena toiveena jatkaa siitä, mihin tämä filmi loppuu, 8. heinäkuuta 1955, kun Fidel lähtee maanpakoon Meksikoon ja tapaa Che Guevaran. Se filmi loppuisi Granma-laivan reissuun, kun Fidel kumppaneineen tulee Meksikosta Kuubaan tekemään sosialistista vallankumousta. The rest is history. Siihen minulla ei ole mitään mielenkiintoa. Se on kerrottu niin moneen kertaan."

Sinä sanoit tässä eräänä yönä, että nyt ei ainoastaan Fidel Castro ole vakava, vaan on alkanut myös vakavan Westin kausi. Mitä se tarkoittaa?

"Vakava West yrittää paneutua yhä syvällisemmin asioihin ja kaivaa esiin faktaa ja tietoa. Täällä me olemme käyneet läpi museot ja arkistot ympäri maata. Olemme olleet ainakin 30–40 paikassa kaivamassa tietoa esiin. Se ei ole ollut helppoa. Lupien saaminen on yksi ongelma ja saada sitten vielä henkilökunta paikan päällä auttamaan. Sen jälkeen kun byrokratian ensimmäisen muurin yli onnistuu kiipeämään, on tavallaan yksi heikäläisistä. Olet compañero. Nämä ovat erittäin solidaarisia keskenään. Jos riitaantuu yhden kanssa, silloin on ongelmia kaikkien kanssa."

On olemassa kuitenkin koko joukko suomalaisia, jotka eivät pysty mieltämään sinua yhdeksi Suomen vakavimmista persoonista. Onko heidän kuitenkin uskottava, että olet nyt 100-prosenttisen vakava?

"Ennen julkisuuskuvani ei ollut paras mahdollinen johtuen iltapäivälehdistöstä, joka oli enemmän kiinnostunut henkilökohtaisesta elämästäni…"

Sinun henkilökohtainen elämäsi on edelleenkin aivan spektaakkelimaista. Olet juuri hankkinut itsellesi tyttöystävän numero 3, jota luonnehdit "ehkä lopulliseksi ratkaisuksi".

"Jos on poikamies ja oleskelee täällä Kuubassa, ei voi välttyä siltä että tapaa naisia. Enhän minä ole munkki. Tarvitaan muusia, tarvitaan inspiraatiota, ja mukavilta naisilta virikkeitä saa yhtä paljon kuin hyvistä kirjoista. Kiinnostumiseni tähän uuteen daamiin heijastaa uutta vakavaa Westiä."

Folken tyttöystäväruletti

Epäonnistuttuaan vaimonsa ja Santiago de Cuban Tropicana-baletin tanssijan kesyttämisessä Folke West on yli kaksi vuotta seurustellut Varaderon lomakeskuksen Tropicanan tanssijan Lene Marbelin kanssa. Lene on ainakin toistaiseksi hyvin tottelevaisen tuntuinen. Eurooppalaisessa – vältän tietoisesti käyttämästä sanaa "valkoisessa" – pöytäseurassa istuessaan hän painaa kuuliaisesti päänsä alas eikä puhu, ellei häntä puhutella.

Lene on Folken tyttöystävä numero 1. Hänellä on joka viikko kaksi perättäistä vapaapäivää Tropicanasta, jolloin hän matkustaa linja-autolla Havannaan Folkensa luokse. Tähän faktaan perustuu Folken tyttöystäväruletin suunnittelu.

Leneä seuraaviksi kahdeksi päiväksi Folken luokse matkustaa maalta Artemisasta linja-autolla pikku-Elisabeth, tyttöystävä numero 2. Elisabeth vaikuttaa aivan kuin olkimajasta tulleelta, mutta hänessä on jo havaittavissa orastavaa äksyilyä. Hän tilaa Folken laskuun ruokaa ja jättää sen sitten mielenosoituksellisesti syömättä.

Viikon kolme muuta päivää Folke varaa tuoreelle löydölleen, havannalaiselle Yacimalle, tyttöystävälle numero 3. Yacima on selvästi itsenäisempi ja iloisempi, englantiakin jonkin verran puhuva citytyttö, jonka kuuliaisuudesta ja kesyttämisestä ei voi olla puhettakaan.

Folke myöntää, että hänen alkuasukasfetissinsä saa hänet etsimään Kuubasta mahdollisimman afrikkalaisen tuntuisia naisia. Etenkin Lene ja Elisabeth viittaavat Folken mukaan "Länsi-Afrikkaan, Senegaliin, Gambiaan... sieltä tulee pieni leuka ja ulospäin suuntautuvat yläetuhampaat."

Kaikki Folken tytöt ovat hyvin seksuaalisia. "Minun on rakasteltava heidän kanssaan kolme kertaa yössä: kerran ennen nukkumaanmenoa, kerran yöllä herätessä ja kerran aamulla herättyä. Minä olen se osapuoli, joka joskus joutuu vetoamaan päänsärkyyn."

Oikolukija

Kansanedustaja Anni Sinnemäki esiluki artikkelin

"Omituista porukkaa, miten sekä kirjoittajan että päähenkilön nimessä voi esiintyä tuplavee!? Mielestäni tämä West voisi ottaa oppia Walterin ja nuoren Fidelin raittiudesta. Ei elokuvan markkinoinnista muuten tule mitään. Ja taas se nähdään, että jos ihmiset ovat jostain aivan ihme syystä ymmärtäneet jonkun väärin, se on iltapäivälehtien vika!"