Jeesus vs. Buddha

Kirkolla on suuren luokan markkinointiongelma, joka kiteytyy yöpöydille.

Henkisiä arvoja etsivän ihmisen yöpöydällä on muovinen Buddha. Muovibuddhaihminen vaikuttaa pinnalliselta, mutta Shivan muotoinen suitsuketeline viestittää, että hän on oikeasti syvämietteinen ajattelija, joka perustelee elämänvalintansa karmalla ja kasvishampurilaisilla.

Jeesus-figuureja myydään pilailukaupoissa penispastan ja Elvis-kalvosinnappien välissä. Sen tällääminen yöpöydälle kertoo lähinnä campin tajusta. Oikea Jeesus-ihminen on tylsä mummo, jonka puheet hyvyydestä ovat läpinäkyvän itsekästä taivaspaikan varmistelua. Vai kumpi teistä on mielenkiintoisempi Mikko, von Hertzen vai Kuusisto?

Luterilaisuus on latistanut kristillisyyden uskontojen tuulipuvuksi. Jengi etsii itseään Intiasta, vaikka paikallisessa kirkossa on hiljaisempaa kuin yhdessäkään retriitissä.

Mutta kirkossa ei tuoksu suitsuke, ja Jeesuksen hippitaustasta vaietaan. Se ei ole Indiskasta vaatteensa ostavien tiedostajien mielestä kiinnostavaa. Kristillisyydestä on riisuttu kaikki mystiikka, mikä saa esoteeristen kirjakauppojen ovipumput laulamaan.

Välillä kirkko yrittää tulla lähemmäksi kertomalla, että papit ovat ihan tavallisia ihmisiä. Siitä kertoo myös Riisuttu mies -elokuva, jossa papit ovat niin tavallisia, että he juovat taukoamatta viinaa, käyvät vieraissa ja näyttelevät genitaalejaan aina kun siihen on mahdollisuus. Itse odottaisin uskonnollisilta johtajilta hieman parempia käytöstapoja kuin meiltä muilta, mutta toisaalta pappien kännisekoilut tuovat esiin kristinuskon helppokäyttöisyyden. Rukous vain sisään ja kaikki on taas kunnossa. Siinä missä Buddha laittaisi graffitin tekijät pesemään seinät, Jeesus päästää tilanteesta sakoilla.

Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan nuoriso haluaa tuunata uskontonsa omien mielihalujensa mukaan. Uskontosupermarketissa kabbalah-ranneke, parantava muovikristalli ja Buddha-avaimenperä ovat kilohinnaltaan samanarvoisia hyödykkeitä kuin kymmenen käskyä.

Siksi minusta tuntuu, että kirkolla olisi nyt muutakin mietittävää kuin Anitra Ahtolan hääpuvun väri.

Kirjoittaja on tuomitseva moralisti.