Juokse, poika juokse

8. huhtikuuta. Pikajuoksija Ville Vakkurin kohtalonpäivä. Vakkuri on päiväunilla tyttöystävänsä asunnolla Oulun keskustassa. Ylimääräinen lepo on tarpeen, sillä vasen takareisi on revähtänyt jo neljännen kerran vuoden aikana. Hormonikuurikin on poikki, jotta jalka tervehtyisi nopeasti. Ennuste on hyvä: lihakseen ei ole ehtinyt muodostua arpikudosta.

Kesken unien Vakkurin kännykkä soittaa Ring-Ringiä. Jo äänestä Vakkuri tietää, että linjalla ei ole kukaan tuttu, ystävien numeroille hän on varannut eri soittoäänen. Puhelu on antidopingtoimikunnasta. Vakkuria pyydetään välittömästi yllätystestiin Linnanmaan urheiluhalliin.

Vakkuri ei pelästy, vaikka Lahden hiihdot ovat hyvässä muistissa. Erityisesti oman idolin, Jari Isometsän, käry oli ollut järkytys. Lahden dopingkatastrofin harjalla isäkin oli kysynyt ykskantaan, käyttääkö poika kiellettyjä aineita. En tietenkään, oli vastaus. Isän ilmeestä kuitenkin näki, että epäilys jäi. Niin tai näin, urheilussa jokainen on puhdas kunnes toisin todistetaan, ja vaikka Vakkuri testiä on pelännytkin, nyt on aihetta jonkin sortin huolettomuuteen. Viimeinen rasti harjoitusvihkoon – merkki kuurin päättymisestä – on piirretty päivämäärän 30. maaliskuuta kohdalle, jolloin hän sai kasvuhormonia pakaraan vaasalaisessa hotelli Valloniassa.

Varmuuden vuoksi Vakkuri soittaa vielä valmentajalleen Esko Olkkoselle. No panic. Kolmen viikon tauko on riittävä.

Luottavaisena Vakkuri pissaa purkkiin vain tunnin kuluttua testipyynnöstä. Se on Vakkurin viides testi dopingin käytön aloittamisen jälkeen.

Purkkiin lorisee koko Vakkurin ura.

Ei metriäkään

Ville Vakkuri hikoilee. Oululaisravintolan chilihärkä puskee läpi 19-vuotiaan pikajuoksijan vaalealta otsalta. Välillä hän pyyhkii kulmakarvojaan ja nostaa lautaselleen lisää riisiä, enemmän härkää. Leveä leuka jauhaa kiihkeästi kiinalaista ruokaa.

Vakkurin viimeisimmästä, maaliskuun lopussa otetusta nandrolon-napista on 74 päivää. Vaikka hän on harjoitellut kuntosalilla miltei joka päivä, seuraukset ovat nähtävissä. Penkkipunnerruksen tulos on tippunut 110 kilosta 95 kiloon, paino pudonnut 83 kilosta 77 kiloon.

"Lihasmassa on kadonnut, rasvaa on tullut tilalle", Vakkuri myöntää.

Hän näyttää vaaleansinisessä solmiossaan ja hyvin istuvassa tummansinisessä paidassaan mormonipojalta. Ja Vakkurilla on nyt toden totta sanoma, kuumasta sprintteristä on tullut antidopingin apostoli. Ei ehkä ihan omasta tahdostaan, sillä kohtalon kovalla kädellä on tapana ohjata ihmisiä kohti elämän täyskäännöstä.

Vakkurin käännöspiste osui perjantaihin neljänteen päivään toukokuuta, kun käräjäoikeudesta soitettiin kesken Oulu-hallissa pidettyjen harjoitusten. Linnanmaan testin tulokset olivat valmiit. Vakkuria pyydettiin oikeustalolle kuittaamaan tiedonanto antidopingtoimikunnalta.

"Arvasin heti, että olin narahtanut Linnanmaan testissä."

Vakkurin näytteestä löytyi nandrolon-nimistä synteettistä anabolista steroidia, joka lisää lihasmassaa ja nopeuttaa palautumista rasituksesta. Vakkurin nandrolontaso oli 8,5, kun normaali taso on 0,2 ja kielletty raja-arvo 2.

Viisi päivää myöhemmin Vakkuri astuu julkisuuteen ja kertoo avoimesti dopingaineiden käytöstä.

Esko Olkkonen myöntää ainoastaan, että valmentautumisessa on käytetty lisäravinteiteita. Hänen mukaansa Vakkurin korkea nandrolontaso on selitettävissä juuri lisäravinteiden käytöllä.

Toukokuun neljännen jälkeen Vakkuri ei ole juossut metriäkään, eikä ole tavannut valmentajaansa.

Edessä on todennäköisesti kahden vuoden kilpailukielto.

Eka kerta

Joskus maaliskuussa 1999, noin puoli vuotta yhteistyön alkamisesta, Esko Olkkonen kysyy 17-vuotiaalta valmennettavaltaan, onko tällä hieman ylimääräistä rahaa. Samalla Olkkonen avaa keskustelun kielletyistä aineista. Yhteinen sävel löytyy nopeasti: huvikseen voi juosta puhtaanakin, maailman huipulla ei.

"Itse asiassa en ollut uskaltanut kysyä asiaa Eskolta, vaikka kielletyt aineet mielessä pyörivätkin."

Vakkuri antaa Olkkoselle 300 markkaa seuran avustustililtä kilometrikorvauksia vastaan otettuja varoja. Seuraavana aamuna Vakkuri nielee ensimmäisen testosteroni pillerinsä Olkkosen pikkuruisessa Daihatsussa.

Siirtyminen dopingaineisiin oli jo toinen äärimmäisen kunnianhimon nimissä tehty yhteinen suuri ratkaisu. Vain hieman aiemmin Olkkonen ja Vakkuri olivat päättäneet, että urheilulukio keskeytetään, jotta täyspäiväistä harjoittelua ei häiritse mikään.

"Taustalla oli toki, että menestys lukiossa ei ollut kehuttava. En ollut hyvä kielissä. Heikot arvosanat masensivat ", Vakkuri täsmentää.

Ensimmäisten viikkojen aikana Vakkuri ei huomaa suurta muutosta entiseen, mutta kesällä löytyy uusi vaihde. Edellisvuoden henkilökohtainen ennätys sadalla metrillä paranee huikeat kolme kymmenystä 10,82:sta 10,52:een. Tyypillisen kuurin aikana Vakkuri syö viitisen pilleriä vuorokaudessa: nandrolonia, testosteronia, stanozololia. Vakkurin pakaraan piikitetään kasvuhormonia kolmesti viikossa. Lisäksi Vakkuri nauttii aineenvaihduntaa kiihdyttäviä lääkkeitä, kiellettyjä nekin.

Vakkurin nopea kehitys ja lihasmassan kasvu ei jää huomiotta. Yleisurheilupiireissä alkavat velloa huhut Vakkurin dopingin käytöstä. Maajoukkueen pikajuoksuvalmentaja Petteri Jousteen väitetään vaativan, että Vakkurille on järjestettävä pikaisesti yllätystesti. Sellainen järjestyy, mutta Vakkuri ei jää kiinni.

Syntyy pelon ilmapiiri. Vakkuri alkaa vältellä liiton leirejä, sillä niillä on suurin riski joutua testatuksi. Äärimmäisenä varotoimenpiteenä harjoitukset siirretään hiljaisimpaan vuorokaudenaikaan, sillä testaajatkin nukkuvat. Ei ole epätavallista, että Vakkurin harjoitukset päättyvät puoli yhdeltä yöllä ja alkavat taas kello kuusi aamulla.

Vakkuri harjoittelee kuin kone. Kuurit nostavat jaksamisen aivan uudelle tasolle. Vakkuri tuntee olevansa aggressiivisempi, itsevarmempi.

"En pelännyt ketään. Oli aivan sama, kuka tuli kanssani viivalle. Lähdin aina voittamaan", Vakkuri kertoo.

Palautuminen on nopeaa. Vaikka Vakkuri vetää itsensä aamuharjoituksessa maitohapoille, on hän illlalla kuin uusi mies.

Kasvuhormoni piikitetään aina eri puolille pakaraa, jotta kovettumia ei syntyisi. Jälkiä jää silti. Koska iho ei pysy mukana lihasmassan kasvussa, Vakkurin pakaran yläosiin syntyy ihon venymisestä raskausarpia.

Välillä Vakkuri nukkuu kuin lapsi, välillä uni ei tule lainkaan. Vaikeinta on kuitenkin hermojen kanssa.

"Pinna oli koko ajan kireällä. Jos jokin meni hiemankin pieleen, olisi tehnyt mieli paiskoa aitoja pitkin urheiluhallia, muttei voinut, kun paikalla oli muita", Vakkuri kertoo.

Born to run

Ville Vakkuri on viisilapsisen perheen kuopus. Hänen vanhempansa ovat nyt eläkeläisiä. Isä toimi vanginvartijana, äiti työskenteli Valtionrautateiden palveluksessa. Kun Vakkurin tosipyrky huipulle alkoi, vanhempien säästöille oli käyttöä. Viimeisen kahden vuoden aikana vanhemmat ovat tukeneet häntä kymmenillä tuhansilla markoilla. Liitolta ja seuralta herui yhteensä 60 000 markkaa vuodessa. Raha riitti kotimaan leireihin ja yhteen vuotuiseen ulkomaanleiriin.

Sponsoririntamalla oli hiljaista loppuun asti. Ainoa sponsori oli lämmitysvoiteita ja -teippejä valmistava Gramer, jonka tuki oli välineitä, ei rahaa. Pelkästään dopingaineisiin Vakkuri laskee käyttäneensä kahden vuoden aikana kymmeniä tuhansia markkoja.

Doping ei tee kenestäkään huippu-urheilijaa, mutta ratkaisevat lisäprosentit se saattaa suorituskykyyn tuoda. On selvää, että Vakkuri on poikkeuksellinen lahjakkuus. Yhdeksänvuotiaana hän pinkoi 200 metriä miltei 31 sekuntiin, kymmenvuotiaana 60 metrin Suomen ikäkausiennätyksen 8,50 ja 15-vuotiaana 100 metriä aikaan 11,60.

Vakkuri, kuten useimmat huippulahjakkaat urheilijat, ei ollut natiaisena yhden lajin pauloissa. 12-vuotiaaksi asti Vakkurin päälaji oli jääkiekko, jota hän pelasi Oulun Kärpissä. Vakkuri oli joukkueensa nopein luistelija, mutta jossain kiikasti.

"Joukkuelaji ei kiehtonut minua tarpeeksi. Siinä häiritsi se, että ei voinut itse päättää kaikesta, oli muitakin. Siksi valitsin yleisurheilun."

Vakkurin luontaisesta nopeudesta ja lihassolutyypistä kertoo jotain se, että Vakkurin Cooperin testin ennätys on keskinkertainen 2950 metriä. Huippusprinttereillä ei ole kestävyyttä.

Viimeinen kesä

Vakkuria on pidetty erinomaisena lähtijänä, jonka vahvimmat vaiheet satasella ovat ensimmäiset ja viimeiset 30 metriä. Vaikka matka juostaan maksimitehoilla ja korkeintaan yhdellä hengenvedolla, juoksun keskiosassa tavoitellaan rentoutta. Optimaalinen rullausvaihde on jäänyt Vakkurilta löytymättä. Siitä huolimatta hän nousi viime kesänä hetkeksi kaikkien aikojen nopeimmaksi suomalaiseksi.

Vakkuri juoksi 100 metrillä Suomen ennätykseksi 10,35. Oma ennätys parani kertaheitolla 0,17 sekuntia. Satasen huipulla jokainen sekunnin kymmenys on valovuosi.

Vakkuri oli ollut ennen juoksua niin varma itsestään, että uhosi ennakkoon oululaisessa paikallislehdessä tekevänsä Suomen ennätyksen.

"En usko, että ulkomaiset opit ovat parempia. Täällä tehdään laadukkaampia harjoitteita", Vakkuri kommentoi juoksun jälkeen nopeaa tuloskehitystään.

Ennätys ei ollut kuitenkaan lähelläkään sitä, mitä Vakkuri ja Olkkonen tavoittelivat. "Eihän sitä ole perustuslakiin kirjattu, että suomalainen ei saisi juosta alle kymmenen sekunnin", Olkkonen lausui lehtihaastattelussa.

"Olisin viime kesänä pystynyt juoksemaan alle 10,20:n, jos kaikki olisi osunut kohdalleen", Vakkuri sanoo. Moinen aika olisi vienyt Vakkurin Euroopan huipun tuntumaan.

Olympialaisiin asti Vakkurin näytöt eivät riittäneet. Viimeinen näytön paikka oli Kalevan kisoissa elokuussa, mutta vasen takareisi paukahti 50 metrin kohdalla. Vakkuri juoksi maaliin asti, sai pronssia, mutta olympiapassi oli menetetty. Yllättäen kisakoneeseen nousi kokenut helsinkiläinen sprintteri Tommi Hartonen, joka oli jo aiemmin petrannut Vakkurin Suomen ennätystä aikaan 10,27.

Euforian kesä oli auttamattomasti ohi. Syyskuussa nuorten MM-kisoissa Vakkuri karsiutui jo toisissa alkuerissä keskinkertaisella ajalla.

"Viime syksyyn asti uskoin, että minusta tulee maailman nopein mies, sitten alkoivat ongelmat."

Ongelmilla Vakkuri viittaa valmentajansa alkoholinkäyttöön, joka Vakkurin mukaan riistäytyi käsistä.

"Tätä ei yksin jaksa. Jos jokin asia on huonosti, se kaivertaa koko ajan. Valmentajan on oltava alituisesti mukana ja rinnalla."

Puhuminen Olkkosesta ei ole helppoa Vakkurille. Ilme muuttu etäiseksi, silmissä läikkyy. Isää, edes sitä toista, ei ole koskaan helppoa menettää.

"Esko oli niin dominoiva, karismaattinen valmentaja. Minun ei koskaan pitänyt vaivata päätäni harjoitteilla, Esko mietti aina kaiken valmiiksi. Kun Esko tuli valmentajakseni, fiilis muuttui kertaheitolla. Se oli hienoa aikaa. Mutta sitä, että Esko halusi minun ottavan kaiken syyn niskoilleni dopingin käytöstä, en voi antaa anteeksi. "

Entä tämän jälkeen?

Vaikka Vakkuri putosi korkealta, elämä on edessä. Joulukuussa Vakkuri oivalsi, että elämässä on muutakin kuin urheilu. Oululaisesta Mona Lisa-ravintolasta löytyi tyttöystävä. Vaikka isä oli nimenomaan van-nottanut, että dopingiin ei sitten sorruta, suhteet omiin vanhempiin ovat taas kunnossa. Kemian perusteiden opinnot ammattikoulussa ovat hyvässä vauhdissa ja työharjoittelu Eka Chemicalsin tehtailla maistuu. Heinäkuun alussa Vakkuri lähtee asepalvelukseen Kainuun prikaatiin. Mikä Vakkurille tärkeintä, asioidenhoitaja Harri Elosen kanssa tehty antidopingille omistettu internetsivusto on juuri aukeamassa.

Huonomminkin voisi olla.

Mutta: juokseeko tämä poika vielä?

"Todennäköisesti en. Kun on kerran kokenut sen, mitä dopingaineet saavat aikaan, usko hyviin tuloksiin ilman niitä katoaa. Olen niin voitontahtoinen, että en voi juosta 11 sekunnin ajoista ja keskinkertaisista sijoituksista. Juuri tästä syystä dopingin tieltä ei ole koskaan paluuta. Yhdenkin kuurin jälkeen jää koukkuun."

Ville Vakkurin dopingin vastaiset internet-sivut aukeavat kesäkuun aikana osoitteessa www.stopdoping.com

Sivuilla voi esittää kysymyksiä Ville Vakkurille.

Valmentaja Esko Olkkonen ei halunnut antaa lausuntoa tätä artikkelia varten.

File: Ville Vakkuri

Ikä: 19 vuotta
Pituus: 181 cm
Paino: 77 kg
Koti: OKT Oulussa
Kello: Trackpech
Juoma: Omenamehu
Tuoksu: Activist