Juontajat

Viime syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista 15-24-vuotiaista miehistä ja 40 prosenttia naisista haluaisivat olla “julkisuuden henkilöitä”. Väylät omaan 15-minuuttiseen ovat moninaisempia kuin koskaan kiitos tosi-tv:n, lukuisten missi-, malli-, kykyjenetsintä- ja laulukilpailujen ansiosta.

Kun kamera hetkeksi pysähtyy studion oven takana kärkkyvän wannaben kohdalle, kuluu vain nanosekunti ennen kuin hän saa henkäistyä: “Juontohommat kiinnostaa”. Ja tietysti teevee kans.

Juontaja on yksi halutuimmista ammateista, mutta samalla varsin aliarvostettu. Helpolta näyttävä juontaminen mielletään työksi, jota kuka tahansa voi tehdä.

“Siinä missä ensiapukurssin käynyt ei koskaan kutsuisi itseään lääkäriksi, sekunniksikin julkisuuteen päässyt tyyppi voi suvereenisti kutsua itseään juontajaksi”, sanoo Yle X:n aamujuontaja Mikko Peltola.

Bileet nollasta

Juontaminen on helppoa kuin hengittäminen. Juontotehtävissä toimiva saa oman TV-ohjelman. Juontajasta tulee julkkis. Julkkis saa paljon rahaa.

Väärin, väärin, väärin. Juontotöitä 30 vuotta tehnyt Speaker´s Cornerin kouluttaja Ismo Jokinen kumoaa juontajan ammattiin liittyvät uskomukset yksi kerrallaan.

“Minua riepoo joka kerran kun kuulen jonkun vastavalitun missin tai vastaavan tyypin sanovan, että hän on ’valmis juontohommiin’. Ei juontajan työ ei ole vain jotain, jonka kaikki automaattisesti muka osaisivat. Se vaatii koulutusta ja käytännön harjoittelua, esiintymis- ja organisointikykyä, tilannetajua, hyvää makua, tilanneherkkyyttä ja korkeaa työmoraalia.”

“Ylipäätään juontaja on ammatti muiden joukossa. En minä mene sanomaan, että olen valmis putkimiehen hommiin, koska en ole tehnyt niitä päivääkään”, Jokinen pauhaa.

Juontajien raskasta sarjaa ovat ammattilaiset, jotka osallistuvat aktiivisesti ohjelman suunnitteluun, aikataulutukseen, jopa oheispalveluista huolehtimiseen. Jokinen kertoo olleensa lukuisia kertoja palavereissa, joissa hän neuvoo järjestäjää vessojen määrissä tai cateringin järjestelyssä.

“Juontajan todellista ammattitaitoa on se, että hän pystyy tekemään bileet nollasta; usein järjestäjä lähtee siitä ajatuksesta, että homma on hanskassa, kun juontaja on varattu.”

Kokopäivätoimisia juontajia on Suomessa vain muutama. Useimmat juontajat tekevät keikkojen ohella muita, usein show businekseen liittyviä, töitä.

Ammattitaidon aliarvostus näkyy usein palkkiotarjouksissa.

“Pienempien järjestäjien – monesti tutun tutun tuttujen – on vaikea käsittää, että jos lähden koko päiväksi johonkin tapahtumaan juontamaan, teen ennakkovalmistelut ja ajan paikan päälle, se on minulle työtä. Jos en saa juontamisesta rahaa, niin en saa sitä mistään, koska juontaminen on ammattini. Osallistun mielelläni talkoisiin, joissa rakennetaan vaikka laituri, mutta ilmaista juontoa en tee”, kärjistää eräs alan ammattilainen.

“Mmä mihinkä Poriin…”

Joltain muulta saralta hankittu julkisuus edistää juontokeikkojen saamista, mutta Jokinen kehottaa myös hankkimaan alan koulutusta.

Aloittelijan pitää tehdä keikkoja (puoli-)ilmaiseksi – mutta tällöin ei puhutakaan Ruisrokin päälavasta.

“Kylä- tai asukasyhdistyksen grilli-ilta on ihan relevantti paikka aloittelijalle. Siinä oppii järjestelykykyä ja näkee miten reagoi yleisön edessä”, Jokinen sanoo.

Kaikki mulle tänne heti nyt-sukupolvelle eivät välttämättä pienet tapahtumat riitä. Juontajan työ pitäisi päästä aloittamaan suoraan huipulta. Juontajapalveluja välittävän ohjelmatoimisto Spiikin omistaja Karita Aaltonen kertoo viime syksyn haastattelukierroksesta, jossa toimisto etsi uusia kasvoja talliinsa.

“Siellä tuli tällaista, että ’en mä kyllä mihinkään Poriin lähde, mutta jos on jotain esim festivaalitapahtumaa täällä Helsingissä niin sitten mulle voi soittaa’.”

Jos haluaa julkkikseksi, onko juontotyö siihen hyvä oikotie?

“Itse asiassa paras juontaja voi olla sellainen, jota yleisö ei jälkeenpäin edes muista. Mieleen jää vain hyvä tunnelma ja ohjelman sujuva eteneminen”, sanoo Jokinen.

Vaatteet pois tai juonna

Radio Suomipopin iltapäiväjuontaja Jaajo Linnonmaasta tuli juontaja yhdessä yössä, kun hän sai Filmiteollisuudelta tehtäväkseen hankkia legendaariseen Räsypokka-ohjelmaan kilpailijat.

“Kun saavuin ystävieni kera ohjelman pilottijakson kuvauksiin sain kuulla, että joko pelaan tai juonnan. Kun ei ollut silloin - eikä tänäänkään - kroppa kesäkunnossa, valitsin juontamisen.”

Telkkariin pääsyä ja sen mukana seurannutta julkisuutta enemmän Linnonmaa oli otettu ajatuksesta, että hänen tekemästään Hymypoika-käsikirjoituksesta oli päätetty tehdä elokuva.

Räsypokan jälkeen Linnonmaa juonsi, jos mahdollista, vielä trashimpaa Poreallas-talkshowta.

“Se hävetti vielä tovi sitten, mutta nykyään sillekin jo jaksaa nauraa.”

Näiden ohjelmien jälkeen Linnonmaa kiersi Suomea MTV3:n Pulssin juontajana. Pulssi oli uskomattoman sekava makasiiniohjelma, johon oli ahdettu kaikkea ravintolahaastatteluista mobiilideitteihin.

“Mutta isolla kanavalla kumminkin.”

Linnonmaa kohelsi myös kolmosen VIP-seikkailussa, josta tuottaja Juha Vuorinen bongasi hänet Suomipopin iltapäiväjuontajaksi, oikeisiin töihin.

“Treenasin radiojuontamista istuen autossa radio päällä ja kuuntelin mikä kappale siellä soi. Sitten kappaleen lopussa laitoin musiikin pois päältä ja juonsin itsekseni mikä biisi oli kyseessä, paljonko kello on, mikä radiokanava ja kerroin vielä itselleni jonkun tarinan.”

Hypersosiaalinen Linnonmaa pitää juontajan työn parhaana puolena erilaisiin ihmisiin tutustumista. Palkoillekin pääsee – jos haluaa.

“Normaalin ravintolajuonnon taksa liikkuu 300–600 euron välissä, ja festareista voi päivien mukaan pyytää jonkun nelinumeroisen summan.”

Linnonmaa tekee keikkoja myös “melkein ilmaiseksi, jos porukkaa on paljon ja tarjoilu kunnossa.” “En tee juontokeikkoja palkan perusteella, vaan sen mukaan, kuinka mukavasta tapahtumasta on kysymys. Toisaalta ymmärrän, että joillekin juontajille palkka merkitsee enemmän kuin tapahtuman sisältö, jos muuta työtä ei ole. En mene messuille kertomaan kuinka hyvä joku puhelinliittymä on.”

Radiojuontaja Linnonmaa on jo kohonnut kauas chatti- ja trash-ohjelmien juontojen yläpuolelle. Kannattaako juontajan urasta haaveilla?

“Tervetuloa vaan tänne hikiseen studiokoppiin ikivihreiden pariin, kuudeksi tunniksi kerrallaan, kun ulkona on kesän kaunein päivä ja kaverisi ovat lomalla.

Tunnettu tunnettu

Sini Helmi on tunnettu siitä, että hän on tunnettu. Kenkäkaupan myymälävastaavana päivisin työskentelevä Helmi tekee toista työtä juontajana: “Sini on vastuuntuntoinen, näyttävä, ammattitaitoinen ja ahkera esiintyjä, jolta ei mene sormi suuhun vaikeassakaan tilanteessa”, kertovat hänen ohjelmatoimistonsa kotisivut.

Helmi on tyylipuhdas esimerkki julkkisjuontajasta: hän tuli julkisuuteen Pets-tyttöduon laulajana, jonka jälkeen hän esiintyi mallina ja yhä enenevässä määrin juontajana. Nyt hän tekee kahdesta kymmeneen juontokeikkaa kuukaudessa, pääasiallisesti yritystilaisuuksia ja ravintolakiertueita. Helmi on esim. yksi Sedu Koskisen luottojuontajista.

“Aluksi mulla oli vain hirveän voimakas polte esiintyä. Sitten kun ymmärsin, miten julkisuuskoneisto toimii, aloin nauttia siitäkin”, ATK-merkonomin koulutuksen hankkinut Helmi sanoo.

Julkisuudessa oleminen tarkoittaa Helmelle parhaisiin bileisiin pääsemistä ja uusia työtilaisuuksia.

“Julkisuudesta ei ole ollut mulle mitään haittaa, päinvastoin. Siellä on vähän pakkokin olla, että pysyy nimi työnantajien mielessä.”

Helmi sanoo, ettei lähtisi mihin tahansa lisäjulkisuuden toivossa, kuten tietyt, hänen pissaliisoiksi nimeämänsä wannabet. Rajanveto saa Helmen mietteliääksi.

“Oonhan mä tehnyt aika rohkeitakin juttuja… mutta en lähtisi mihinkään nakulehtiin. Teen vain juttuja, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Maalaisjärjen mukaan!”

Helmi on mukana Turhin Julkkis-äänestyksissä – mitä hän ajattelee siitä?

“En ole niissä paljon pisteitä saanut, joten on niitä mua turhempiakin.”

Työhullu Helmi on tehnyt aina myös tavallisia töitä. Niinpä hän pääsee valikoimaan, mihin juontoihin lähtee.

“Mihinkään markettikeikoille tai torijuontoihin mua ei enää saisi. Mutta jostain piti aloittaa.”

Helmeä ei hämää juontaja-tittelin aliarvostus.

“Mieluummin juontaja kuin malli, hehheh. Tiedän itse mitä osaan, ei mun tarvitse mitään hävetä.”

Mieluiten Helmi juontaa tapahtumia, joissa hän saa itse kirjoittaa spiikit ja osallistua muihinkin järjestelyihin, kuten muotinäytösten koreografioiden luomiseen. Juontajan uransa tähän mennessä mieleenpainuvimpana hetkenä Helmi pitää Teuvo Lomanin 25-vuotistaiteilijajuhlan juontamista.

Helmi ei usko tekevänsä juontotöitä enää kymmenen vuoden päästä.

“Jossain vaiheessa vetäydyn näistä hommista. Alalle tulee jatkuvasti uusia kasvoja.”

Totta. Jono juontajaksi ei lyhene koskaan.

Kohukerhon (Martina Aitolehto, Marika Fingerroos ja Porno-Saija Ketola) juontokiertueella toukokuussa 2005. “Vuoden kohutuin kerho on täällä. Kuvankauniit kohukissat tulevat ja vievät kaupungin kerrallaan kohumaailmaansa!”.

Kaikenkarvaiset juontajamme

Juontaja joukossamme – tunnista merkit.

• TV-juontaja
  Juontajien aatelia. Oma talkshow on juontajan märkä uni, josta ylöspäin ei enää pääse. Runsaasti muita alalajeja kuten visailujuontaja tai tosi-tv-juontaja. “Telkkarissa pärjäävät tyypit ovat ihmisiä, jotka eivät sorru liialliseen itsekritiikkiin”, sanoo eräs asiantuntija.
• Radiojuontaja
  Kykenee puhumaan kellonajoista käsittämättömän monin eri tavoin. Ei pysty olemaan sanomatta “ja seuraavaksi” 30 sekuntia kauempaa. Ei pysty ylipäätään olemaan hiljaa 30 sekuntia kauempaa.
• Tapahtumajuontaja
  Malli tai muu julkkis, josta yleisö on kiinnostuneempi kuin hänen juontamastaan tapahtumasta.
• Tuote-esittelijä
  Kaunotar, joka myy mitä vain traktoreista sipulileikkuriin. Vaanii messuilla, tavarataloissa ja maatalousnäyttelyssä.
• Tavaratalojen mainosjuontaja
  Kasvoton tyrkyttäjä, jota kukaan ei ole ikinä nähnyt. Päästetäänkö heitä koskaan pois tavaratalon takahuoneesta? Ovatko he sukua elokuvien möreä-ääniselle mainosspiikkerille? Onko hän ihminen ollenkaan?
• Festarijuontaja
  Nuoren polven (ja Pedro Hietasen) unelmajuonto: bäkkärillä voi juoda niin paljon kuin huvittaa, kunhan vain kykenee karjahtamaan “Onks teil hyvä meininki?” tunnin välein.
• Asiakastilaisuuden juontaja
  Luottojulkkis, joka käyttäytyy korrektisti ja on miellyttävä vielä silloinkin, kun firman väki alkaa olla konttauskunnossa.
• Ravintolajuontaja
  Ihminen, jota ei käy kateeksi, kun hän puoli kahdelta yöllä koittaa saada haastateltua Miss Farkkuperse-osakilpailuvoittajaa yleisön mylviessä “näytä tissit!”.
• Chattijuontaja
  Juontajien paariaa. Voi katsella camp -hengessä, kun palaa baarista viiden maissa aamulla.
• Karaokejuontaja
  Joku, jonka pitäisi hankkia elämä.

Juontajat kertovat

Juontajan työssä tapaa uusia ihmisiä. Siis jos kukaan tulee paikalle.

“Olin yhden helsinkiläis-ravintolan tiistaiklubin avajaisia juontamassa. Paikalle oli siunaantunut yhteentoista mennessä joku parisenkymmentä juhlijaa, mutta ravintolan omistaja halusi toiveikkaana odottaa vielä ihmisten saapumista. Yhden aikaan yöllä kun porukkaa oli jäljellä viisi ihmistä, ravintoloitsija menetti uskonsa väen saapumisen suhteen ja sanoi että “jaahas, käyppä laittaa porukka liikkeelle” tai jotain muuta vastaavaa epärealistisen positiivista. Siinä sitten huutelin niille viidelle tyypille aikani, kunnes homma alkoi tuntua niin typerältä että katsoin fiksummaksi luopua mikistä. Kuvittelisin että tunne olisi aikalailla sama jos itse menisit vanhempiesi olohuoneeseen juttelemaan megafonin kanssa. Laitoin mikrofonin pois, suunniteltujen arpajaisten sijaan ratkaistiin kivi-saksi-paperilla kuka sai jonkun levypaketin. Sitten kysyin, että pyydetäänkö josko dj voisi soittaa jotain musaa vai lähdetäänkö me kotiin jo. Voittopuolisesti lähdimme koteihimme.”
Lauri Saarilehto, Radio Nova

“Olin juontamassa Messilän Juhannusfestareita. 36 000 ihmistä odottaa ruotsalaista bändiä. Kun olen kävelemässä lavalle spiikkaamaan bändin sisään, stage manageri tulee kuiskaamaan, että bändi on myöhästynyt koneesta, ja nyt pitäisi paikata bändiä puolitoista tuntia. Monelle kymmenen minuuttiakin on painajainen, mutta improvisoin lavalle kävellessäni seuraavaa: kuulutin, että bändi tulee lavalle vain, jos kaikki hakeutuvat omien kavereidensa viereen. Kaverit löytyisivät niin, että kaikki kirjoittavat lapulle kadonneen Repan tai Tepan nimen, ja minä kuulutan sitten näitä lavalta. Jengi oli aivan innoissaan “frendipalstaksi” nimeämästäni juonnosta. Kun bändi lopulta saapui, lavalle heiteltiin pulloja, koska yleisö halusi vain jatkaa frendipalstaa.”
Taru Valkeapää, toimitusjohtaja, Speaker´s Corner

“Minut oli kutsuttu erääseen kauppakeskukseen juontamaan muotinäytöstä. Tapahtumaa oli mainostettu näyttävästi kuvillani, melkein itseni kokoisilla julisteilla. Kun tulin paikalle, kävikin ilmi, että minun olisi pitänyt toimia näytöksessä alusvaatemallina. Ensimmäinen sisääntulo olisi ollut pelkissä stringeissä jättikokoista villakoiraa taluttaen. Kieltäydyin kunniasta, joten järjestäjät haalivat minulle sitten jostain tavallisia vaatteita. Myös ratsastusvaatteita löytyi, mutta niistä oli vain lasten kokoja. Spiikkasin sitten tämän osuuden jostain lavan nurkasta.”
Marko Björs, juontaja, malli, ratsastusvalmentaja

“Olen ollut juontamassa Provinssirockia monena kesänä Juuson kanssa. Lavalle pitää kävellä bäkkärialueelta yleisön läpi. Siinä tulee morjestettua aika monta luokkaretkellistä ihmisiä. Tässä ei sinänsä ole mitään ikävää, mutta jutustelu vie uskomattoman paljon aikaa, kestää noin 20 minuuttia ennen kuin pääsee lavalle sanomaan “onks kivaa, kun lavalle tulee seuraavaksi Kotiteollisuus”, ja sitten taas vaellus yleisön läpi varsinaiselle takatilalle. Siellä ehtii olla taas yhdet 20 minuuttia, ja sitten pitääkin lähteä takaisin. Kymmentuntinen ramppaaminen päättyy neljän maissa aamuyöllä, jolloin huomataan, ettei takseja saa mistään. Juontajille ei järkätä tämän tyyppisiä erityispalveluja - eikä kaikille artisteillekaan. Kerran olimme keskellä yötä kyydin puutteessa, kun Timo Rautiainen sattui paikalle. Hän meni keskelle tietä seisomaan, pysäytti jonkun keikkabussin ja ilmoitti, että me tullaan nyt kyytiin.”
Peltsi, aamujuontaja, Yle X

“Olin vetämässä olutfestareita jossain eno-enonkoski-taivalkoski akselilla. Baarin oli tarkoitus järjestää majoitus (yleensä hotelli). Keikan jälkeen minut vietiin baarin omaan pommisuojaan, missä ei ollut mitään muuta kuin parisänky likaisilla lakanoilla. Pisteenä iin päälle samassa sängyssä nukkui illan deejii, joka vielä kaiken kukkuraksi rupesi hipelöimään yöllä. Ei muuta kun reipas potku kylkeen niin kyllä se siitä tokeni.”
Karita Aaltonen, ohjelmatoimisto Spiikki

“Olin juontamassa Jasper Pääkkösen kanssa ravintola-iltaa Kotkassa. Saatiin yleisö aika villiksi, erityisesti naiset. Päätimme vetää illan päätteeksi parhaan temppumme: muodostetaan kaksi joukkuetta, ja se joukkue joka “rakentaa” vaatteistaan pisimmän ketjun, on voittaja. Onnistuimme hyvin: Iloisessa humalassa olleet joukkueet innostuivat riisumaan kaikki vaatteet yltään. Oli noloa juontaa ilkialastomien ihmisten keskellä.”
Christian Sandström, näyttelijä

“Perheemme 9-vuotias harrastaa jääkiekkoa Sipoon Wolfin F-junioreissa. Sain kerran kunnian toimia harjoitusottelun kuuluttajana. Heti kärkeen on syytä mainita, että Wolfin juniorit eivät suinkaan pelaa pelejään jäähallin valojen loisteessa. Sipoon “sudet” liukuvat pelinsä enimmäkseen ulkojäällä. Näin ollen myöskään kuuluttamon tilat eivät aivan vastaa Hartwall Areenan varustelutasoa.
Ajattelin kuitenkin pistää menemään suurella tunteella. Niinpä hoidin tarvittavat pelaajaesittelyt ja maalikuulutukset kuin viimeistä päivää. Vastustaja jäi pahasti alakynteen ja sain kuuluttaa maalintekijöiksi vain omia poikia.
Muutaman makean hehkutuksen jälkeen kuuluttamoon tultiin toteamaan tiukkaan sävyyn, että vähempikin riittää. Omasta mielestäni olin päässyt vasta lämpimäksi, mutta viestin tuojan mielestä homma ampui pahasti yli. Ei muuten mitään, mutta negatiivinen palaute tuli omista joukoista. Vieläpä valmentajalta.”
Aki “Pelimies” Linnanahde, Radio City

“Kerran tulin tukka märkänä studiolle ja laitoin luurit korvaani. Jostain syystä kun lähdin juontamaan TikTakin Kyyneleitä sain luureistani molempiin korviin huikean sähköiskun, joka paiskasi mut perseelleen lattialle. Kaikki studiossa olleet räjähtivät nauruun ja minä tarjoilin heille koko kirjavan kirosana-arkistoni unohtaen, että oltiin suorassa lähetyksessä.”
Jaajo Linnonmaa, Radio Suomipop

“Minun piti juontaa erään firman asiakaspäivänä kaksi tilaisuutta. Käytännössä tilaisuuksia olikin neljä, ja jouduin raahaamaan itse kaiken mukana tarvittavan rekvisiitan liikkeestä toiseen, koska järjestäjä itse ei ollut paikalla. Iltatilaisuus oli ravintolassa, jonka briiffi kuului näin: kättele kaikki ravintolaan tulevat asiakkaat ovella, tee välijuonnot, vedä tuotteeseen liittyvä kilpailu ja toimi myös kilpailussa esitanssijana. Ja lopussa tietysti: laita jotain pientä päällesi. Mikä muuten varmistaa sen, että otan kaapista peittävimmän mahdollisen villapaidan. Mietin mahtaako ohjeistus päättyä siihen, että minun pitää ajaa ravintolan asiakkaat kotiin ja peitellä heidät sänkyihinsä.”
Kristiina Komulainen, radiojuontaja, NRJ