Kaupungin parhaat tapaat ravintola Night Vaakunassa torstaina 17.10. Musiikista vastaa Mother Funkers. Gaalan juontaa Anu Walli.
Graffari
Tuomo Longi on sprayannut graffitteja lähes kymmenen vuotta. Sinä aikana hänestä on kehittynyt Porin paras graffari ja seutukunnan merkittävin graffitti-kulttuurin edistäjä.
Yksi osoitus Longin osaamisesta on veronmaksajien silmissä kyseenalaisella taiteen saralla saavutettu salonkikelpoisuus. Longin graffitti-taidetta on esitelty viime vuonna 3h+k -galleriassa ja häneltä apulaisineen tilattiin Isokarhu-kauppakeskuksen seinässä oleva valtava seinägraffitti. Longi on myös pyydetty tekemään West Side Story -kesäteatterikappaleen lavasteet sekä edesmenneen Jungle Jane -yöravintolan kuvapinnat.
Graafista suunittelua Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa opiskelevan Longin seuraava haaste on masinoida Poriin ensi kesäksi International Meeting of Style -graffittitapahtuma.
Longin johtaman työryhmän graffitti nähtävänä mm. Isokarhun takaseinässä.
Uutisankka
Porin Delta Areenalle odotettiin ensi kesäksi jymypaukkua. AC/DC:n megakonsertilla piti tukkia uuden konserttipuiston käyttämättömyyttä ilkkuvien suut.
Kaiken piti olla selvää. Hard rockin superbändin ennakkomaksut - 20 prosenttia keikkapalkkiosta eli joitakin kymmeniä tuhansia euroja - oli maksettu ja seuraavaksi oli määrä aloittaa markkinointikampanja sekä lipunmyynti.
Sitten tuli iso mutta. Pori Jazz huomasi tulleensa kusetetuksi.
George Youngina esiintynyt huijariagentti onnistui höynäyttää kokenutta festivalikoneistoa ulkonäkönsä, asiantuntemuksensä ja röyhkeytensä turvin.
“George Young” muistutti ulkonäöltään erehdyttävästi oikeaa George Youngia. Hän myös liikkui muiden pop- ja rock-agenttien keskuudessa kuin kala vedessä.
Pori Jazz ei ollut ainoa taho, joka tuli huijatuksi. Huijarin avukseen palkkaamia työntekijöitä, lentoyhtiötä, hotelleja, matkatoimistoja, levyfirmoja, bändejä ja lukuisia yksityisiä ihmisiä vedettiin retkuun yhtä lailla kuin Pori Jazziakin.
Tarina on niin uskomaton, että huijaria pitää hieman myös ihailla. Nyt hänen jälkiään tutkivat poliisit Englannissa, Tanskassa ja Suomessa.
Break dance -tanssija
Porilainen Dmitrii Pukki on vasta 18-vuotias, mutta paikallisella tasolla jo melkoinen tekijä break dance -tanssijana. Hän toimii opettajana kolmelle pikkubreikkariryhmälle Tanssikoulu Liisa Nojosella ja antaa tunteja lisäksi kerran viikossa Tampereella. Seuraavaksi opetustyöt saattavat alkaa Kokemäellä.
“Opettaminen on kivaa, mutta tanssijana koen kuitenkin olevani parhaimmillani. Siitä myös tykkään eniten,” venäläinen Pukki vakuuttaa sujuvalla suomen kielellä.
Pukki muutti Poriin viisi vuotta sitten Pietarista. Kotimaassaan hän oli harrastanut seitsemän vuotta yleisurheilua. Break dance vei kuitenkin nuorukaisen, kun hän meni ensimmäistä kertaa Porista käymään Pietarissa.
“Vanhat kaverit olivat aloittaneet tanssimisen ja minäkin innostuin heti. Porissa meillä oli aluksi kuuden venäläisen breikkiryhmä. Sen hajottua halusin suomalaisten kanssa samoihin tanssiporukoihin”, Pukki valottaa taustaansa.
Dmitrii Pukki esiintyy Kaupungin paras -juhlissa Night Vaakunassa 17.10.
Hääsviitti
Vastapainoa ketjuhotellien hääsviittien kilpavarustelulle tarjoaa Ahlaisissa sijaitseva Kissantassu. Siellä kliinisestä tunnelmasta ei ole tietoakaan.
Kissantassun hääsviittiin on oma sisäänkäynti vanhan, upeaksi remontoidun huvilamaisen puutalon päädyssä. Hääsviitin helmi on katto. Kun valot sammuvat, muodostavat fosforipisteet tähtitaivaan huoneen tummansiniseen kattoon.
Aamupala tuodaan portaille pärekorissa. Aidon maalaismaiseman takaavat takapihan vuohet ja muut kotieläimet. Hääyö ei pääty aamuun, vaan vanhanaikaiset polkupyörät ja piknik-kori kuuluvat hääparin peruspakettiin.
Lähitienoo jokimaisemineen ja viljavainioineen tarjoaa hyvän pohjan ikimuistoiseen päivään heti häiden jälkeenkin.
Kissantassu
(puh. 5486394)
Ahlaistentie 668
Bändi
Kukaan tuskin väittää, että levikkiään alati lihottava 7 Päivää olisi Suomen korkeatasoisimpia printtimedioita. Paras musiikkikaan ei aina löydy levymyyntitilastojen kärkipäästä.
Post-rockia soittava porilainen Circle-yhtye on musiikkitaiteellisesti päätään pidempi monia suomalaisia listamenestyjiä. Vaihtoehtoinen tyylisuunta näkyy kaupallisena menestymättömyytenä. Siinä piilee hitti- ja kulttibändin ero.
Circle nautti laajaa arvostusta maan rajojen ulkopuolella. Yhtenä osoituksena siitä on pääsy levyttämään BBC:n suositun radio-dj:n John Peelin kanssa. Aiemmin tähän ovat yltäneet suomalaisbändeistä vain Aavikko sekä porilainen (!) Deep Turtle.
Circle on kriitikoiden lempilapsi. Näin siitä huolimatta, että yhtye sylkee arvosteltavaa muita kovemmalla tahdilla. Tänä vuonna Circle julkaisee kolme levyä.
Yksi Circlen kulttisuosion salaisuuksista on sen pitkä ikä. Kymmenen toimintavuoden aikana kohdeyleisölle on ehtinyt muodostua selkeä kuva yhtyeen taiteellisesta linjasta.
Circle on myös yhtye, joka ei piilottele juuriaan. Se on tehnyt Pori-nimisen levyn ja tunnetaan laajasti nimenomaan porilaisena bändinä.
Circlen dynamo on Jussi Lehtisalo. Porilaisten underground-rokkareiden sympaattinen isähahmo on yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen. Circlen muut vakiosoittajat ovat Mika Rättö, Jyrki Laiho, Tomi Leppänen ja Janne Westerlund.
www.verkkotieto.fi/~jl1/cirdisco.html
Asiakaspalvelu
Kuka muistaa saaneensa Porin pääkirjastossa töykeää kohtelua ja huonoa palvelua?
Harvassa yhteiskunnan palvelussa saa niin yksilöllistä ja inhimillistä palvelua kuin kirjastossa. Kirjasto on nykyään paljon muutakin kuin kirjojen lainauspaikka. Uudet haasteet ja lisääntyneet työt eivät ole näkyneet ilmapiirissä. Kaoottisuudesta tai asiakkaan luukulta luukulle -juoksuttamisesta ei ole tietoakaan. Kirjaston väki auttaa, etsii, hakee, opastaa, tiedottaa ja jopa joustaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja tunnelmahan kirjastossa on aivan omansa. Henkilökunnan hillitty perusvire säteilee asiakkaisiin. Kirjastossa räävittöminkin kauhukakara rauhoittuu.
Porin pääkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto, Gallen-Kallelankatu 12
Ilmiö
Pori on tullut tunnetuksi urheilukaupunkina jääkiekon, voimailulajien - lähinnä nyrkkeilyn ja painonnoston - ja muiden macho-lajien kautta. Kuka olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että pehmeiden arvojen naispesäpallo saisi Porissa aikaan suoranaisen huuman?
Pesäkarhujen Suomen mestaruudessa on enemmän ulottuvuuksia kuin pelkästään kansalliseen sarjavoittoon johtanut urheilusuoritus.
Pesäkarhujen menestys herätti kaupungissa ilmiön, jollaista ei ole Porissa urheilun keinoin saavutettu sitten FC Jazzin 1990-luvun menestysvuosien. Katsojia Pesäkarhujen peleissä kävi parhaimmillaan lähes 3 000 - enemmän kuin yhdessäkään miesten pesäpallofinaalissa.
Pesäkarhut oli syyskuussa kaupungin ykkösaihe niin paikallisten medioiden urheilupalstoilla kuin kaupunkilaisten kuppilakeskusteluissa. Lukkari Tuuli Virtasen keskisormen näytöt ja kärkietenijä Leena-Maaria Lammisen takareisivammat käytiin moneen kertaan läpi torilla ja kauppahallin käytävillä. Pelinjohtaja Jussi “Nalle” Viljasesta tuli porilaisille sitä, mitä jääkiekkomaajoukkueen entinen päävalmentaja Curt Lindström oli suomalaisille MM-keväänä 1995.
Huippu-urheilu on osa viihdeteollisuutta. Viihdeteollisuudessa pelkät sentit, sekunnit, metrit ja maalit eivät riitä menestykseen. Tarvitaan ilmiöitä. Pesäkarhut pystyi luomaan sellaisen. Se on viihdeteollisuuden arvoasteikossa paljon isompi asia kuin pesäpallon naisten Suomen mestaruus.
Pesäkarhujen seuraava kotiottelu on ensi vuoden toukokuussa.
Sana
“Tiäräksää” on sanoista porilaisin.
Muualta Suomesta Poriin muuttanut ei opi tiäräksää-sanan oikeaa käyttöä. Se on syntyperäisten porilaisten yksityisomaisuutta.
Parasta tiäräksää-sanassa on sen rajaton monikäyttöisyys.
Tiäräksää ei tarkoita mitään. Se on tilkesana, jota voi käyttää virkkeen alussa, keskellä tai lopussa.
“Tiäräksää, tultii Lattomere tiähaara kohral, ko pensa loppu” on yhtä oikein kuin “tultii Lattomere tiähaara kohral, ko pensa loppu, tiäräksää.”
Usein tiäräksää toimii myös välimerkkinä, lähinnä pilkkuna tai puolipisteenä. Se erottaa virkkeen lauseet toisistaan.
“Tultii Lattomere tiähaara kohral, tiäräksää, ko pensa loppu.”
Globalisaatio on uhka suomen kielelle, mutta erityisesti murteille. Persoonatonta yleiskieltä ja lainasanoja suosivat nuoret porilaiset eivät hallitse tiäräksää-sanan käyttöä yhtä hyvin kuin edelliset sukupolvet.
Talentti-hautomo
Porin suomalainen yhteislyseo on saanut tänä vuonna osakseen porilaisittain poikkeuksellista menestystä. Koulun oppilaat ovat sijoittuneet maailmanlaajuisissa tiedeolympialaisissa mitalisijoille kaksin kappalein. Markus Ojala nappasi hopeaa tietotekniikkaolympialaisissa Koreassa ja Tuomas Aivelo pronssia biologian olympialaisissa Latviassa.
Suomalaisen koulujärjestelmässä on menossa kastijako. Oppilas- ja opettaja-aineksen sekä resurssien puolesta koulut jakautuvat eliittiin ja keräilyeriin. Suuntauksessa on paljon mätää, mutta Porin suomalainen yhteislyseo on joka tapauksessa jo nyt vankistanut asemiaan kaupungin ykköslukiona. Ei pelkästään siksi, että kaksi sen oppilasta on saavuttanut huippumenestystä kansainvälisissä kilpailuissa, vaan onnistumalla myös jalostamaan koko oppilasainesta keskimääräistä parempaan koulumenestykseen.
Porin suomalainen yhteislyseo, Tasavallankatu 4
Tyylitaju
Tommi Ojala on visualisti, somistaja, kukkasitoja ja kauppias. Ennen kaikkea hän on kuitenkin porilainen tyylin edelläkävijä.
Ojalan kaikkea tekemistä leimaa tyyli. Yksityisihmisenä Ojala on persoonallinen, eikä hän tyydy kukkakauppiaanakaan tavarantoimittajaksi.
Tiiviiksi ahdettuja kukkapuskia ja hörhelörusetteja ei asiakas Atom Egosta saa, vaikka haluaisi. Ojala ohjailee hienovaraisesti asiakkaitaan kohti yksilöllisempiä valintoja.
“Kauppiaana minun pitäisi tietysti myydä mahdollisimman isosti ja paljon. Mutta pistän kyllä vastaan, jos joku haluaa samaan kimppuun kaksi upeaa ja kallista kukkaa toisiaan syömään. Erikoisuudelle pitää antaa tilaa näyttää kauneutensa”, Ojala linjaa.
Ojalan porilaisille suuntaaman yleishyödyllisen tyylivinkin avainsanoja ovat rohkeus ja rahapula.
“Oma tyyli pitää lähteä itsestä, tyylikonsultti ei voi sitä rakentaa. Omaa tyyliä pitää rohkeasti hakea ja muokata. Virheitäkin saa tehdä.”
“Rahapula on rikkaus. Se ruokkii luovuutta”, tyyliniekka evästää.
Tommi Ojala, Atom Ego, Antinkatu 16.
Taiteilija
Kaisu Koivisto on, paitsi Satakunnan ainoa kansainvälisen tason taiteilija, myös yksi maakunnan merkittävimmistä kulttuuripersoonista.
Koivisto kuuluu siihen sarjaan taiteilijoita, jotka antavat teosten puhua puolestaan. Koivistolla työt ovat tunnetumpia kuin naama. Teokset käsittelevät usein ihmisen ja luonnon suhdetta.
“Kaikki eivät tajua, miten riippuvainen ihminen on luonnosta. Jos luonto tuhoutuu, ihmisellä on aika vaikea olla,” Koivisto on sanonut.
Monipuolisen kuvataiteilijan teoksia on ollut kotimaan lisäksi esillä lukemattomissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä muun muassa Roomassa, Pariisissa, Krakovassa, Reykyavikissa, Tokiossa, Oslossa ja Quebeckissa. Hänen töitään on parinkymmenen museon ja säätiön kokoelmissa.
Koivisto, 40, on tehnyt jo pitkän uran taiteilijana. Erilaiset tunnustuspalkinnot ovat seuranneet Koivistoa tasaisena virtana vuonna 1986 alkaneen uran alusta lähtien.
Seurapiiri-saavutus
Julkisuusarvolla mitattuna Pekka Jalavalla on esittää parempi naimahistoria kuin kenelläkään muulla porilaisella. Jalava oli vuosina 1983-86 naimisissa Anu Saagimin kanssa.
Saagimin nykyinen aviomies on Ristomatti Ratia ja pariskunta kuuluu maan seuratuimpiin julkkiksiin. Jalava puolestaan on poikamies ja työskentelee Porissa kiinteistövälittäjänä.
Jalava, 54, olisi halunnut jo unohtaa nuoruutensa avioliiton, mutta Saagimin syytösten vuoksi hänkin tuli julkisuuteen kertoakseen oman versionsa edesmenneestä suhteesta.
Saagim kuvaili Jalavaa eräässä haastattelussa juopoksi, naisten hakkaajaksi ja rumaksi. Jalava on kiistänyt jyrkästi kaksi ensin mainittua syytöstä.
“Rumaksikaan en itseäni voi sanoa. Vuosien varrella minulla on ollut monta Anuakin kauniimpaa naista kierrossa”, Jalava kuittasi moitteet ulkonäöstä.
Veronmaksaja
Kunta tarvitsee elinvoimaa ollakseen viihtyisä paikka asua. Elinvoimaisuuden keskeisin tekijä on vakavaraisuus. Vakavaraisuus edellyttää tuloja. Kuntien pääasiallinen tulolähde on verotus. Ollakseen viihtyisä paikka asua, kunnassa pitää olla hyviä veronmaksajia.
47-vuotias Timo Nylund on hoitanut tältä osin leiviskänsä paremmin kuin kukaan muu porilainen yksityishenkilö. Timo Nylund on Porin paras veronmaksaja.
Nylund ansaitsi vuonna 2000 5,44 miljoonaa markkaa (n. 915.000 euroa). Summa kootui lähes yksinomaan verottajan kannalta tuottoisista palkkatuloista. Alhaisemman veroprosentin pääomatuloja hänellä oli vain 295 markkaa (50 euroa).
Nylund kartutti Porin kaupungin verokertymää 924.812 markalla (n. 155.500 euroa). Kaikkiaan hän maksoi veroja yhteiskunnalle yli 3,2 miljoonan markan (n. 538.000 euroa) edestä.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Porin suurituloisin henkilö, asianajaja, sijoittaja Jouko Kauppila maksoi vuoden 2000 aikana ansaitsemastaan yli 10 miljoonan markan (1,68 miljoonan euron) tuloista kunnallisveroa vain 35.162 markkaa (n. 5.900 euroa).
Kutupaikka
Aika monen seksifantasia on lempiä aurinringonlaskun aikaan hiekkarannalla vesirajassa. Porissa paras paikka unelman toteuttamiseen on Karhuluodon uimaranta Meri-Porissa.
Karhuluoto on miljöönä kuin Yyterin sannat pienoiskoossa. Juuri minimalismin, suojaisen sijainnin ja huonon tunnettuvuuden vuoksi paikka on kuin tehty romanttisiin puuhiin. Iltaisin työrauha on lähes täydellinen. Satunnaiset koiranjuoksuttajat tuovat tilanteeseen eroottista latausta lisäävää jännitystä.
Karhuluoto Meri-Porissa.
Kioskirakennus
Porilaisen kioskitoiminnan kannalta on irvokasta, että kaupungin tyylikkäin kioskirakennus on ollut käyttämättömänä jo vuosikymmenien ajan.
Viidennessä kaupunginosassa Säveltäjänkadun varrella puistossa sijaitseva kivinen kioski on arvokas ja sympaattinen pikkukiinteistö. Siinä on kuitenkin yksi vika: se ei täytä sisäkioskien aikakautena kokonsa ja tilaratkaisujensa puolesta nykyajan vaatimuksia, eikä siten takaa maksimaalista kaupallista tulosta. On valitettavaa, että se on liike-elämässä aina arvoista tärkein.
Säveltäjänpuisto.
Kiitos lukijat!
Kiitos kaikille lukijoille, jotka kilauttivat kännykkään, kumauttivat kirjeellä tai heittivät sähköpostilla. Moni paras asia olisi jäänyt löytämättä ilman teitä.