Pinokkiossa ovela kettu nimeltä Rehti Repo houkuttelee joukon lapsia huvipuistoon, jossa hauskanpidolle ei tule koskaan loppua, mutta josta pääsee pois vain orjaksi myytynä aasina. Paikan nimi oli Huvitusten Saari. Ja melkein 100 000 helsinkiläistä elää siellä. Paitsi, että se paikka tunnetaan nykyisin Pidennettynä Nuoruutena. Tai Nuorena Aikuisuutena. Tarjolla on elämyksiä, kuluttamista ja itsensä etsintää. Ja saarelta pääsee pois vain perustamalla perheen tai vakiintumalla työelämään. Siihen useat ilosukupolven lapsikuninkaat eivät ole vielä valmiita.
He maksavat huveista paljonkin, vaikka saattavat elää taloudellisesti jossakin viikkorahan ja keskiluokkaisuuden välimaastossa. Yhtä hyvin he voivat olla hyvin tienaavia ammattilaisia, joiden lystit ovat suurten ikäpolvien mielestä lapsellisia. Ilosukupolvi käyttää omaan hauskaan enemmän rahaa ja aikaa kuin yksikään sitä edeltänyt sukupolvi. Siitäkin huolimatta, että tutkija Terhi-Anna Wilskan mukaan 1950 – 70-luvulla suhteellinen tulotaso on ollut muuhun väestöön verrattuna parempi kuin tämän päivän nuorilla aikuisilla.
Kolmenkympin rajapyykkiä käyvät ikinuoret ostavat neljänneksen Suomessa myydyistä peleistä, kuuluvat siihen ääniteteollisuutta yllä pitävään kuluttajaryhmään, joka ostaa ainakin yhden levyn kuukaudessa ja ovat ravintolaliiton tutkimusjohtaja Heikki Lankisen mukaan ravintoloiden tärkein asiakasryhmä. Ja on syytä puhua lapsikuninkaista – se leikki-ikäinen sisäinen lapsi, joka ei suostu irrottamaan otettaan Play-stationin ohjaimesta edes orastavan keski-iän edessä, on nimittäin leimallisesti miespuolinen.
Kaupunkilaiset naiset luopuvat prinsessaleikeistään, sillä ihmissuhdemarkkinoilla on ylitarjontaa koulutetuista naisista ja peli hyvistä tai edes riittävän hyvistä miespuolisista vakikumppaneista on kovaa. Niin kovaa, että siitä on leikki kaukana.
Kymmenen matkaa vuodessa
Antti on yli kolmekymmentä, hänellä on oma yritys, kohtuullinen toimeentulo ja asunto kantakaupungissa. Asioita, joita se sukupolvi johon Antinkin vanhemmat kuuluivat olisi arvostanut hänen ikäisenään. Mutta Antti panostaa itsensä viihdyttämiseen sellaisen määrän aikaa ja rahaa, että 1970-luvun nuoret aikuiset pitäisivät sitä pöyristyttävänä.
Antti esittelee kannettavan tietokoneen litteältä näytöltä animoituja kuvasarjoja viime aikaisista matkoistaan ja löydetyistä elämyksistä. Thaimaassa suoritettu padi-sukelluskurssi, liitovarjoilua Euroopassa, lumilautailua ja wake-boardingia.
“Mä olen viimeisen kalenterivuoden aikana tehnyt kymmenen matkaa”, Antti sanoo. Hän arvioi matkojen vieneen ainakin puolet tuloista, reilusi toistakymmentätuhatta euroa. Seuraavaksi vuorossa on pyöräretki Ahvenanmaalle, kotitoimiston puulattian nurkassa odottaa jo valmiina vedenpitävä varustesäkki.
Ennen matkailuinnostusta Antilla oli kausi, jolloin tietokonepeleihin saattoi vierähtää helposti tunteja. Tietokoneiden kanssa kasvaneen ja alalla työskentelevän Antin nettiroolipelisessiot venähtivät helposti kuusituntisiksi. Välillä taas on kunnostettu purjevenettä tai muutettu asumaan kesäksi tyttöystävän kanssa Berliiniin.
“Mä olen tehnyt tosi paljon töitä sen eteen että tämä kaikki olisi mahdollista. Tämä on se miten mä haluan aikuisuuttani elää”, Antti sanoo.
Tilastot osoittavat ilosukupolven kaaren. Helsingin kaupungin tilastopalvelun yliaktuaari Pekka Vuori näyttää Aleksanterinkadulla sijaitsevassa työhuoneessaan tietokoneen näytöllä kulkevia tilastokäyriä. Nuorten naissynnyttäjien määrä on romahtanut ja yli kolmekymppisten ensisynnyttäjien määrä noussut. Nuorista aikuisista 70 prosenttia on naimattomia ja liitot solmitaan kolmenkymmenen hujakoilla. Työelämään siirrytään entistä myöhemmällä iällä.
“Nuoruuden pidentyminen on tilastollinen tosiasia”, Pekka Vuori sanoo.
“Asiaa voi ajatella niin, että 1970-luvun sukupolveen verrattuna tämän päivän nuorilla aikuisilla on ainakin viisi vuotta enemmän peliaikaa.”
Ikuista nuoruutta haetaan ja podetaan erityisesti pääkaupunkiseudulla.
“Nuoruuttaan pitkittävät hakeutuvat Helsinkiin”, Vuori toteaa.
Elämänjano – keskiluokan normi
Nuoria aikuisia tutkinut sosiologi Kaisa Ketokivi toteaa yhteiskunnan individualisoituneen niin vahvasti, että kaikkien on löydettävä “oma juttunsa”.
”Perheen perustaminen ei houkuttele alle kolmikymppisiä pidentyneen nuoruuden kulttuurissa, koska individualistisesta elämänorientaatiosta on tullut normi. Yllättäen vanhemmuuteen ryhtymistä tarkastellaan myös syntymättömän lapsen parhaan näkökulmasta”, Ketokivi sanoo.
Se tarkoittaa sitä, että nuoret aikuiset mittaavat omaa elämäntilannettaan sen mukaan, kuinka hyvät olosuhteet he voisivat tarjota syntymättömälle lapselleen. Ja rima nostetaan epärealistisen korkealle.
“Ne arvot, joita nuoret kaupunkilaiset liittävät perheeseen ovat aika perinteisiä ja tietyssä mielessä vaikeita saavuttaa. Ja toisaalta perheen perustaminen voidaan kokea myös tietynlaisena kapinana. Hyvänä syynä pudottautua työelämästä hetkeksi.”
Jarkko on nuori aikuinen kaupunkilainen. Hän asuu Helsingin keskikaupungissa, elää vakisuhteessa ja tekee pätkätöitä. Hänen ilosukupolvelle tunnusomainen hupinsa on hevimusiikki. Kysyttäessä lapsen hankkimiseen liittyvistä perusedellytyksistä, Jarkko luettelee hyvän taloudellisen tilanteen, sen että molemmilla olisi vakituinen työpaikka ja että parisuhde olisi kunnossa. Eikä siinä kaikki.
“Ja parasta olisi, että on häilätty, nähty ja matkusteltu ennen lapsen hankkimista. Ettei ota sen jälkeen pattiin, että jäi jotakin tekemättä. Ja se on iso kysymys, että onko valmis kasvattamaan lapsen? Kyllä sen helposti pystyy duunaamaan, mutta miten siitä saa ihmisen?”
Aikuisuuden ja lapsuuden rajapyykkinä onkin useammin perheen perustaminen kuin työelämään siirtyminen. Ja ristiriita on kova; toisaalta nuoruudesta ja vapaudesta ei haluta luopua ja toisaalta “oikean” elämän puuttumisen aiheuttama haamusärky on kovaa. Tosin ilosukupolveen kuuluu myös paljon henkilöitä, joilla on lapsia ja vakisuhde – ja takanaan ehkä jo ero.
Vaikka ilosukupolvelta puuttuvat poliittiset ja moraaliset massaliikkeet kuten vaikka taistolaisuus, moni asia politisoituu. Esimerkiksi ruoka ja kuluttaminen. Mutta vain niiltä osin kuin se sattuu huvittamaan; eettisten valintojen marketista on mahdollista poimia ostoskoriin ne tuotteet, jotka sopivat sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja fiilikseen.
Hauskaa ilosukupolvi joutuu pitämään usein verenmaku suussa. Putoamisen pelko on kova ja menestyminen pakollista. Ja kaikkein menestyneimpiä ovat uuteen kaupunkilaiseen luovaan luokkaan kuuluvat henkilöt. Mainostoimistoissa, tuotantoyhtiöissä ja muissa mediaseksikkäissä työpaikoissa työskentelevät.
“Huomionarvoista 20–30 vuotiaiden kaupunkilaisten suhteen on se, että kaikesta ilottelusta huolimatta ei olla huolettomia. Elämä koetaan kyllä pelinä, johon kuuluu itsensä löytäminen, mutta lopulta ollaan hyvinkin päämäärätietoisia. Ja on pakko ollakin jos haluaa pärjätä”, Ketokivi toteaa.
“Rush hour of life”
Kolmekymppinen Niko ruokkii sisäistä lastaan pelaamalla. Eikä hän ole ainoa. Pelien kanssa viettävät aikaa yhtä paljon nuorten aikuisten miesten kanssa vain kouluikäiset pojat. Ja toisin kuin kouluikäiset pojat, aikuiset lapset käyttävät hupiinsa paljon rahaa. He ostavat pelikonsoleita, pelejä ja käyttävät niin aikaa kuin rahaa verkkopelaamiseen.
Niko pelaa tosin pelejä, joiden kohderyhmän muut aikuiset asuvat Aasiassa; söpöjen mielikuvitusolentojen hassuja seikkailuja turvallisissa mielikuvitusmaailmoissa.
“Mitä lapsellisempi peli, sen helpompi unohtaa arkipäivän rasitteet. Pelit tarjoavat lohdullista ja infantiilia hupia.” Niko sanoo. Aikuinen mies jolla on oma Pokémon-kokoelma ja ansiotyö.
Lapsikuninkaita on karkeasti ottaen kolmea haaraa: Nikon kaltaisia viihdeviikareita, jotka käyttävät vapaa-aikansa peleihin ja elokuviin. Ihmisiä, jotka japanilaiskollegoidensa, otakuiden tapaan katoavat digitaaliseen lumemaailmaan todellisuuden painetta ja ahtaita rajoja. Toinen ryhmä on elämyksenetsijät; reppumatkoja ja äärimmäisyyslajeja harjoittavat ihmiset. Ja kolmantena bilettäjät, trendien ja juhlien perässä kiertävät yöeläjät. Ja tietenkin kaikkien kolmen edellisen sekoituksia.
Kauppakorkeakoulun markkinoinnin tutkija Anu Valtonen on väittelemässä tohtoriksi siitä, miten suhde vapaa-aikaan on muuttunut. Eikä kukaan ota vapaa-aikaansa niin tosissaan kuin ilosukupolvi.
“Kolmissakymmenissä koetaan nykyisin elämän ruuhka-aika, niin sanottu Rush Hour of Life. Silloin on koettava kaikki: pärjättävä töissä, perustettava perhe, saatava lapsia ja ehdittävä harrastamaan.”
Vapaa-ajasta on tullut velvollisuus. Vaikka työpaikkailmoituksissa ei vielä suoraan vaadita hakijoilta seksikkäitä harrastuksia niin työpaikkahaastatteluissa “mitä harrastat?” on ensimmäinen tai toinen kysymys.
“Ja aika harva vastaa: ‘En mitään, haluan nukkua vapaa-aikanani’, Valtonen sanoo. ”Vaikka aika moni haluaisi niin tehdäkin.”
Nuorten aikuisten elämästä on muodostunut suuri minäprojekti, jossa vapaa-ajan käyttäytymisen pitää tukea työelämään pääsyä. Vastarinta on vaikeaa; pakollisen yksilöllisyyden aikana jokaisen henkilökohtaiset moraaliset valinnat ovat juuri sitä – henkilökohtaisia. Ilosukupolven leikkihuoneesta sammuttaakin todennäköisesti valon uusi iloton sukupolvi. Se, joka ottaa asuntolainaa ja perustaa perheen jo parikymppisenä.
Oon kolmekymppinen
| 50-luku | 70-luku | 2000-luku | |
|---|---|---|---|
| Trauma | Sota | Tsekkoslovakian miehitys | 9/11 |
| Missio | Suomen jälleenrakentaminen | Vasemmistolainen oikeudenmukaisuus | Minän etsintä |
| Päihde | Cocktailit | Punkku | Siideri |
| Alkoholiton | Piimä | Vissy | Vesi |
| Työ | Fyysistä | Ammattiliittojen sopimaa | Pätkää |
| Eliitti | Opiskelijat | Poliittiset aktivistit | Luovat kaupunkilaiset |
| Tulevaisuus | Varma | Yleisesti päätettävä | Huolestuttava |
| Asunto | Alivuokralla | Uudessa kerrostalossa | Kallis |
47 kommenttia
Pablo0
19.7.2004 23:34
Jessus mitä puppua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Samukai
20.7.2004 00:30
Onhan se puppua ja koskee niiin kipeästi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
stidi
20.7.2004 10:05
Turha kieltää, ettenkö tunnistanut itseäni artikkelistanne.
Hieman kuitenkin ihmetyttää tällaiset PSX-sukupolveksi leimaantumiset, sillä eiköhän suurin osa kyseisestä ikäryhmästä ole tuttuja turvallisia taviksia, joille elämykseksi riittää pussikaljan aikaansaamat kurkoilut.
Yleismaailmallisia ilmiöitä on toki olemassa ja osa niistä näkyy myös suomalaisten arvoissa ja asenteissa, sekä mm. kulutuskäyttäytymisessä.
Hyvästä kirjoituksesta huolimatta, olisin odottanut Citylta hieman enemmän muutakin kuin sterotyyppistä tulkintaa ja toistoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Davido22
20.7.2004 10:08
ei muuten ole puppua. Kävelette laput silmillä, jos ette huomaa tätä ilmiötä varsinkaan pk-seudulla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nick_Name
20.7.2004 10:09
Pitää aika suurin osin paikkansa, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi työelämässä pitäisi menestyä. Otan mielummin iisin työn ja vähän palkkaa, ei tarvitse pitää stressi-lomia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Merilehma
20.7.2004 12:36
Artikkelissa annettiin ymmärtää, että naiset tappelevat tosissaan kunnollisista ja kelvollisista miehistä.
Missä se näkyy?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Valitusta
20.7.2004 12:50
[LAINAUS]Pablo0 kirjoitti 19.07.2004 klo 23:34:
Jessus mitä puppua.[/LAINAUS]
Et kai vain ole yksi niistä, joiden pitää periaatteesta mollata CITYn juttuja?
Itse olin melko tyytyväinen artikkeliin. Näen sitä koko ajan ympärilläni, joka on kaikin puolin sen kohderyhmä (kaverit, tutut, työpaikan jengi, tutut harrastuksissa) jotka ovat juuri tässä "jatko-ajalla" olevassa iässä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
llv
20.7.2004 13:31
Täähän kertoo City-lehden kohderyhmästä:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kuningasmutsi
20.7.2004 15:52
Itse bongaan jutusta monia tuskallisen tuttuja huomioita, kun "aikuistuminen" ei huvita. Kuitenkin sillä erotuksella, että kolmenkympin pyykin kohdalla vanhin lapsi on neljävuotias ja toinen tulossa. En tosissaan ymmärrä tätä lapsentekokammoa ja sitä itselle rakennettua illuusiota, että oma maailma ja vapaus loppuu lapsiin. Että ennen ei voi lapsia hankkia, ennenkuin on maailma nähty ja kaikki tehty. Extreme-kokemusten perässä juoksijat jänistävät tuntemattoman edessä. Individualistit sortuvat stereotypioihin, isän ja äidin mallia katsotaankin yhtäkkiä menneiltä vuosikymmeniltä.
Miksmme voisi tehdä vanhemmuuttakin omalla tavallamme? Lapsi kulkee mukana ulkomaille, osaa kolmivuotiaana istua kauniisti ravintolassa, nauttii pestosta siinä kuin nakeistakin. Nelivuotias kokkaa lasagnea äidin kanssa illalla tulevia vieraita varten ja kantaa varovasti astioita pöytään. Illalla lapsi leikkii olkkarin lattialla äiskän pelatessa samalla kavereiden kanssa roolipelejä. Tuttavapiirin sateenkaarisedät ja -tädit kelpaavat satujen lukijaksi yhtä lailla, isä nauttii osaltaan muutamasta kuukaudesta vanhempain- tai hoitovapaata eikä äidin ura kärsi kohtuuttomasti. Shoppailureissuilla vauva kurkkii vaatteeseen sointuvasta kantoliinasta tai selkärinkasta, jonka kantaminen huoltaa niin äidin kuin isänkin
kroppaa kun hallikuntoilu jää vähemmälle. Lapsettomat pariskunnat ihailevat fiksua lasta joka on oppinut kommunikoimaan ja olemaan sosiaalinen. Puistossa piknikillä vanhemmat korkkaavat viinipullon ja lapsilla on omat mehunsa, siinä sivussa opitaan yhden lasillisen sivistynyt alkoholinkäyttömalli. Muutamia vähävaraisemmista ja lapsiystävällisistä kavereista on hyvissä ajoin värvätty lastenhoitorenkaaseen, josta kiva ja tuttu babysitteri löytyy vaikka parin päivän varoitusajalla. Ja lapsenlapseen hullantuneet isovanhemmat ottavat mielellään vaikka yökylään, kun syntymästä saakka mukana kuljetettu eikä mihinkään sänkyyn unohdettu lapsi on saanut sen luokan perusturvallisuuden, että äidin puntissa ei ole pakko roikkua koko aikaa.
Ja tämä tarina on tosi. Kun kerran on oppinut järjestämänä maailman oman mielensä mukaan, miksi ei tekisi sitä myös vanhempana. Hiukan on välillä mummoja heikottanut, mutta jälkikasvun vanhetessa on ääni kellossa muuttunut, kun lapsi on kotonaan missä tahansa tilanteessa. Pieni lapsi tarvitsee valtavasti syliä sekä riittävästi ruokaa ja lepoa. Mutta hänelle on ihan sama, missä se tapahtuu. Ja kun on päivisin ollut ohjelmaa, eipä ole uniongelmia öisin. Äidin ja isin vakiura, omakotitalo, farmariauto ja rotukoira eivät ole lapsen toivomuslistan kärjessä. ¨
Joten kolmikymppiset, uskalletaan tässkin olla oman tiemme kulkijoita. Miksi meidän tarvitsisi kasvattaa omat lapsemme kotitalon nurkassa hernesopalla itsemme tyyliin. Useimman lapsen kanssa se on vain omasta asenteesta kiinni. Omaa nuoruutta voi loistavasti venyttää hankkimalla lapsia, silloin ei tarvitse käydä tylsäksi koskaan. Ja lisäksi kaksivuotiaan kanssa konttaa paljon ketterämmin kolme- kuin neljäkymppisenä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Virne_
20.7.2004 15:54
Se ei näykään paljoa, koska naiset tahtovat surkutella että kaikki hyvät miehet ovat jo varattuja, mutta sitten kuitenkaan niihin hyviin sinkkuihin ei jakseta tutustua kunnolla.
Kunhan naiset oppivat tuntemaan sinut itsesi, niin johan on ongelmia lähinnä selvitä tilanteesta useampia loukkaamatta. Kyse on siitä kuinka paljon annat itsestäsi ulospäin. Miehet jotka ovat kiinnostavia ja mukavia, mutta eivät pidä itseään muita parempina eivätkä pidä meteliä itsestään huomataan kyllä loppujen lopuksi. Ne jotka ovat liian paljon esillä eivät näitä kunnollisia ja kelvollisia miehiä naisille välttämättä ole...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hehee
20.7.2004 16:13
"Nuorten naissynnyttäjien määrä on romahtanut"
Onks niitä muitakin synnyttäjiä kuin naissynnyttäjiä?
Sus siukkeri sentään. Mä olen hyvin tavis kolmekymppinen ämmä, 100% aikuinen, enkä ole tommosia koskaan nähnyt. Lapsen voin laittaa harkintaan sinä päivänä, kun toi saatanan moralisointi naisten lisääntymisen tiimoilta loppuu. Lapsen hankinta on mun asiani, eikä kerro mun aikuisuudestani mitään.
Vähän jäi kaivelemaan, että miten niin tämä yksi esimerkkihenkilö on ansainnut "kovalla työllä" ne 10 vuosittaista ulkomaanmatkaa? Ei siinä paljon ehdi töitä tehdä, jos 10-20 viikkoa vuodesta on jossain lomailemassa. Mä olen aloittanut työelämässä 18-vuotiaana. Vapaa-ajalla kasvatan punajuuria. Kaikilla ikäisilläni kavereilla on lapsia. Että semmosta.
Mistä hevonperseestä te näitä aiheita oikein revitte???
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_Heidi_
20.7.2004 20:48
Upea kirjoitus Kuningasmutsi! Oikein rohkaisevaa, kiitokset!
Täytyi oikein useaan otteeseen lukea läpi ja ihastella, että löytyy muitakin samoin ajattelevia. Itsellä tällaisena 25-v. lapsettomana sinkkuna, kun tuntuu eteen tulevan vain noita artikkelin kuvailemia ihmisiä. Enkä nyt tarkoita että olisi mitään muuta "oikeampaa" tapaa elää kuin se, minkä omakseen tuntee. Mihinkään arvoasteikkoonhan ei erilaisia elämäntyylejä kait kukaan voi kokonaisuudessaan laittaa. Ja miksi pitäisi? Nauttikaamme kukin elämästään täysillä.
Olisin kyllä toivonut artikkelilta hieman laajempaa kuvaa...ei monenkaan elämä ole myöskään pelkkää pelaamista vaikka siihen kuluisi runsaasti rahaa tai aikaa. Samoin monen himomatkustajan elämässä on muitakin asioita kuin tulevien matkojen suunnittelu ja reissussa oleminen. Kuten lasten vanhemmillakin sisältöä on muutakin.
No, ehkä lähden etsimään sitä kunnollista lapsirakasta miestä...itseni luulen jo riittävän hyvin tuntevani, vaikka uusia puolia varmasti löytyy jatkossakin.
Mukavaa kesää kaikille :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
sikarealisti
20.7.2004 22:18
Hyvä artikkeli, pääsi jotenkin asian ytimeen. Ei lisääntymisen lykkääntyminen ole muuten naisista vaan jätkistä kiinni, vaikka tytöt hermostuu jos asiasta puhutaan. Kun naisen kohdalle osuu jäbä jossa on sitä jotakin (esim. DI:n paperit) ynnä se haluaa myös lapsia niin naisilla vaihtuu matkalehti sisustuslehteen ja heti. Tosin monet jätkät ovat (melkein) ikuisia lapsikuninkaita. Kun 80-luvulla opetettiin pojille sukupuolivalistusta, niin opettaja selitti sormi pystyssä, kuinka "jos käy huonosti niin saa taudin, jos käy erittäin huonosti saa SEN taudin ja jos käy todella todella huonosti niin saa LAPSEN ja sitten, voih, on elämä pilalla". Nyt nämä jätkät ovat 30+ ja haluavat ajaa prätkällä, käydä YK-joukoissa tai bilettää. Lapset tehdään sitten viiskymppisinä sihteerin kanssa kun iskee se vaihde päälle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
minttupieni
21.7.2004 00:20
Todella hyvä artikkeli, oon pohtinut aivan samoja asioita!!
Nautinto on kuningas. Kaikella toiminnalla tähdätään siihen. Mutta toisin kuin ennen, nyt ei kestetä sitä arkea siinä välissä vaan nautintoa pitää olla 24/7. Juhlimista viikosta toiseen. Matkustelua. Hienoja vaatteita. Lainaa ja lainaa. Kiinnostaisi tietää mitä tapahtuu kun tulee aika maksaa lainat pois??Elämäntyylistä joutuu tinkimään, sillä muuten ei todellakaan ole varaa!
Pääkaupunkiseudun ilmiö todellakin. Täällä "landempana" tehdään viikot töitä/opiskellaan ja juhlitaan 1-2 kertaa viikossa. Se riittää. Lomilla reissataan jos saadaan rahaa säästettyä. Mutta mikä parasta; velkaa ei tarvitse ottaa vaan koko ajan pysyy elintaso kohdallaan. Mistään ei ole varsinaisesti tarvinnut tinkiä, kun pitää työstään/opiskeluistaan.
Perheenperustamisesta sen verran että yhä useampi haluaa "katsella" vielä kun on tarjontaa. Koska naisetkin viihtyvät nykyisin sinkkuna yhä kauemmin ja ovat entistä aggressiivisempia osoittamaan kiinnostustaan, ei miehen enää "tarvitse" mennä naimisiin parikymppisenä, kun seuraa riittää jatkuvasti ilmankin. Myös vapaa-ajan lisääntymisen myötä ihmiset hengailevat vielä aikuisiälläkin paljon kavereiden kanssa. Myös kaupungistuminen vaikuttaa tähän. Ennen hommattiin akka ettei tarvitse elää yksin. Nyt elämänkumppania ei tarvita kun on sinkkukavereita kenen kanssa aikaa voi viettää.
Olihan 60-lukukin mikä oli..Ehkä ne pehmeät arvot tosiaan tulevat vielä joskus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
minttupieni
21.7.2004 00:41
Sen verran piti vielä lisätä että onko siinä sitten toisaalta loppujen lopuksi mitään pahaa että nuoruus venyy?Kuka siitä kärsii?
Luulisi että lapsille olisi vain parempi kun vanhemmat olisivat matkustaneet ja kokeneet ennen lapsen syntymää, niin perhe-elämä riittää extremeksi sitten kun on sen aikaa. Mutta ehkä kysymys kuuluu että riittääkö sittenkään? Kun vaipanvaihdoista ja lapsen yöitkuista saadaan tarpeeksi kaivataan sitä elämäntapaa mitä on harrastanut kolmekymppiseksi asti. Vai voisiko käydä niin että baareiluun, matkusteluun ja vapauteen voi kyllästyä?
En tiedä. Nautitaan sitten. Kunhan ei toisten kustannuksella nautita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nuoriaikuinen
21.7.2004 08:11
Että piti Citynkin saarnata!
Olisin odottanut etenkin City-lehdeltä hieman todenmukaisempaa näkökulmaa juttuun Kuningaslapset. Myönnettäköön, että nuoret aikuiset haluavat elää iloisempaa elämää kuin burnoutista kärsivät, ahdistuksen takia alkoholisoituneet vanhempansa, mutta että ”huvitusten havittelu” olisi ainoa / tärkein syy pidentyneeseen nuoruuteen, hyi!
Fakta on, ettei maassamme pärjää ilman koulutusta, vaikka ahkera ja hyvä ihminen olisikin. Kun koko koulutusputken on käynyt läpi, alkaa ikämittarissa olla jo 25–30 v. Siinä iässä vertailun kohteena oleva ”asiallinen viisikymppisten sukupolvi” oli luonut uraansa yhdessä firmassa jo lähes 10 vuotta (vrt. nykyisen alipalkatut hanttihommat, joita opiskelijat voivat tehdä vapaa-aikansa puitteissa putoamatta opintotuelta).
Toiseksi saarnaaminen perheen perustamisen myöhästymisestä saa allekirjoittaneen näkemään punaista. Ehdotus valtion päättäjille ja moralisoijille: yrittäkääpä pätkätyöläisenä ylihinnoitellussa kaupungissa tehdä suunnitelmia edes seuraavaksi viideksi vuodeksi, onnea matkaan!
Tosi asia on, että nuoria aikuisia pompotetaan kuin kumipalloja, meidän odotetaan maksavan suurten ikäpolvien tekemät miljardivelat ja samalla kielletään kaikki ilo elämästä. Onko ihme, että osa uppoutuu viihdykkeiden epätodelliseen maailmaan ja että ne onnelliset, jotka ovat maailmaa nähneet haluavat pois tästä tehokkuutta ihailevasta ja inhimillisyyden unohtavasta maasta? Ne loput, joilla ei näihin ole mahdollisuutta tekevät kuin vanhempansa: upottavat päänsä maailmaa pehmentäviin päihteisiin.
Nostan hattua niille nuorille aikuisille, jotka tässä maassa selviävät yhteiskunnan vaatimuksista edes jossain määrin ehjin nahoin ja/tai selvin päin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ikuinenlapsi
21.7.2004 14:34
Joopa joo.. Kyllä me ollaan sitten avuttomia ja surkeita, me nuoret aikuiset..
Kaikki on aina yhteiskunnan syytä..
Kaikki on meidän vanhempien, ja heidän tarjoamien lepsujen kasvatusmenetelmien syytä..
Siis, suuret ikäluokat ovat surkeasti epäonnistuneet tehtävässään, ja voivat nyt itkeä itsensä ikuiseen uneen eläkkeellä kitkuttaessaan.
Arvatkaapa vain, onko helppoa olla koko ajan yksilöllinen ja kuinka vaikeaa on aina löytää housujen kanssa yhteen sopivat kengät...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mailianne
21.7.2004 18:15
"Myönnettäköön, että nuoret aikuiset haluavat elää iloisempaa elämää kuin burnoutista kärsivät, ahdistuksen takia alkoholisoituneet vanhempansa, mutta että ”huvitusten havittelu” olisi ainoa / tärkein syy pidentyneeseen nuoruuteen, hyi! "
Alkoholismi on kasvanut 2000-luvulla.Tiedoksi. Ehkä syynä sitten se että murheita paetaan pulloon tai ehkä se että baarielämässä viihdytään muutenkin. Kun pari kertaa viikossa lähtee "yksille" ja ne venyykin sitten kolmeen kossupulloon ja sammumiseen niin vika on jossain muualla kuin työpaineissa. Kannattaa myös muistaa että lopullisen päätöksen jokainen tekee elämästään itse, ei aina tarvitse tehdä asioita vain koska muutkin tekevät, jos kukaan ei kuitenkaan varsinaisesti pakota niin tekemään. Moni ihminen yllättyisi siitä, miten erilaisuutta kyllä suvaitaan ja sitä rohkeutta että uskaltaa tehdä itse omat ratkaisunsa, jopa arvostetaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hna
22.7.2004 09:21
Voi voi ja ei oo mun syy.
Onhan se kiva mällätä rahaa, olla kuin Lintsillä joka päivä. Kuinka tyhmää onkaan , jos on usein kuivaa eikä kaikki nappaa. Ja kuka tarvitsee poliittisia aatteita, äänestämässä käyvät kuitenkin ne Muut. Miks Mun pitäisi?!
Tasa-arvoa on se, että naiset pystyy vetämään viinaa samallalailla kuin äijät. Mutta sillä ei ole niin väliä maksetaanko niille samasta työstä samaa palkkaa.
Mutt hei. Eletään niin kuin eletään, kukin missäkin pellossa. Kyllä yhteiskunnan verkko ottaa vastaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Niklas79
22.7.2004 13:13
Nappiinhan tuo osuu. Rahat menee hauskaan ja aika sitä pitäessä. Enkä todellakaan ole ainut kaveripiiristäni, joilla menee samaa rataa.
Mainio artikkeli, herättää vähän miettimään omaakin menoa. Ei se varmastikaan muutu, mutta ainakin sain oman viisiminuuttiseni miettimistä. Kiitos.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
truth_hurts
22.7.2004 14:37
Voi pyhä yksinkertaisuus!
Eihän tämäKÄÄN artikkeli perustu siihen että KAIKKI kyseiseen ikäluokkaan kuuluvat on JUST tämmösiä. Näitä kyllä löytyy ja moni varmaan tunnistaa OSAN em asioista itsessään. Mikä ihmisiä niin riipii ettei nähdä metsää puilta vaan heti ollaan väen vängällä huutelemassa että "mä en ainakaan ole tuollainen"!
Vastaa kommenttiinKaikkitietävyys kunniaan, sillä päästäänkin sitten jo helv**** pitkälle.
Vastaa kommenttiin
violetgirl
23.7.2004 12:36
Nostan hattua niille nuorille aikuisille, jotka tässä maassa selviävät yhteiskunnan vaatimuksista edes jossain määrin ehjin nahoin ja/tai selvin päin.[/LAINAUS]
Asiaa! Toi artikkeli antoi tosiaan yksipuolisen kuvan 30-vuotiaasta huvittelijasta. Oli kuitenkin 8+:n arvoinen juttu.
Opiskelu on aikaavievää ja silloin on KÖYHÄ. Ei siinä mitään, mutta tollaisiin "huvitteluihin" ei yllä koskaan. Jopa kahvilassakäynti on kallista, joten se riittää opiskelijalle huvitteluksi oikein hyvin ainakin kukkaroa ajatellen. Samoiten pussikalja ja parin drinkin baari-ilta. Sittehän sitä repäistää ja eletään kuin viimeistä päivää, kun on vihdoin ja viimein koulutusta vastaavaa työtä, josta saa palkkaa! Ennen noista hanttihommista riittää vain vuokran, laskujen yms. maksamiseen ja hernekeittoon. Jos näin kärjistetään.
Sitten, kun on kolmikymppisenä varaa, kummasti sitä voi lipsahtaa suhteellisuudentaju ja rahaa saattaa palaa järjettömästi. Kun kerran vihdoinkin! En pidä sitä pahana, jos se on vain hetkellinen vaihe, joka ei jää päälle!
Mun mielestä tuntuu, että saan päinvastoin kuulla, kuinka tyypit menee naimisiin ja perustaa perhettä yllättävän nopeesti. Seurustellaan ja hups vuoden päästä on yhteinen asunto, sormukset vaihdettu ja maha pullottaa. Mihin on siis kiire?
Mun mielestä lapset on ihania, mutta naisena haluan ensin kunnon vakituisen työpaikan, jottei tipahda hups pois lasten takia opiskelu+työelämästä.
Rahankäytöstä vielä sen verran: sitä voi palaa paljon, vaikka käyttääkin järkevästi. Suomessa kaikki on vaan nii-in kallista. Eikä ne huvittelupaikat pysyisi pystyssä, jollei siellä kukaan kävis! Eikä sen kaiken tarvitse olla yltiömäistä roskaamista ja moskaamista. Voi myös ajatella ymäristöä ja kohdentaa kuluttamisen aineettomaan esim. leffalippuun (mikä on opiskelijalle tosi luksusta).
Onneksi meistä on moneksi=)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
torx
23.7.2004 14:56
Hauskanpito ilman rahaa/viinaa on teeskentelyä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
4wt
23.7.2004 17:59
[LAINAUS]Niklas79 kirjoitti 22.07.2004 klo 13:13:
Nappiinhan tuo osuu. Rahat menee hauskaan ja aika sitä pitäessä. Enkä todellakaan ole ainut kaveripiiristäni, joilla menee samaa rataa.
Toisaalta mitäpä pahaakaan siinä on jos pitää hauskaa. Olisiko parempi käyttää ne rahat johonkin ei-kivaan?Eiköhän se niin ole että sitä raataa töissä ja sitten on kiva käyttää ne rahat johonkin kivaaan.t
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mr_fish
24.7.2004 20:11
Joo tosi monella kolmikymppisellä suomalaisella on varmasti pirunmoinen trauma 9/11 :stä... Asiaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
bmfjdha
25.7.2004 08:55
Hyvä kuningasmutsi!
Itse ajattelin samalla tavalla nuorena ja olin 23 kun ensimmäinen lapseni syntyi, 27 kun sain toisen. Serkkujen, mummojen ja tuttavien avustuksella saimme silloin tällöin vapataa lastenhoidosta tai jollei se järjestenyt, muksut kulkivat mukana. Olen lasteni kanssa kiertänyt ympäri Eurooppaa ilman vaikeuksia. Nyt kun vanhin on jo 17 tunnen itseni tosi onnekkaaksi kun katselen epätoivon kynnyksellä lapsentekopartneria etsiviä 35+ naisia. Uskaltakaa ihmiset - ei lapset teitä rajoita, itse te omat rajanne rakennatte.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Heppu765
25.7.2004 20:45
Hei kamoon hei. Ei kai kolmikymppisistä kuin pieni osa ole oikeasti niin tyhmiä että käyttävät suurimman osan rahoistaan biletykseen? Eihän?
Ei ainakaan asuntojen nykyhinnoilla ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pallere
25.7.2004 23:42
Hyvä artikkeli. Tunnistan itseni: 22-vuotias insinööriopiskelija, tulevaisuus varmaan jossakin ylemmän keskiluokan puolella ja käynnissä minuuden etsintä mistä vain sellaisen voisi löytää. Seikkailemalla. Perheen siemenen voisin perustaa, jos samanlaisen seikkailijan kumppaniksi löytäisin - mutta lapsia en vielä vuosiin ole hankkimassa.
Käytännössä tämä on viemässä minua kovaa vauhtia ulkomaille vuosiksi opiskelemaan, katsomaan jos siellä tuntisin olevani jotenkin erikoinen tullessani kaukaa pohjolasta, ja hankkimaan virallinen englanninkielinen pätevyys, jos vaikka etsintä työllistymisen jälkeenkin jatkuisi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
mainosukko
26.7.2004 12:26
Huoh. Kyllähän tuo näyttää niin olevan, että kun media terpeeksi ruokkii lasten päätä, niin alkavat uskoa. Mainonta suunnitellaan lisäämään kulutusta. Parhaiten tuo näyttää uppoavan 20-30 vuotiaisiin lapsosiin, jotka kehuvat medialukutaitoaan ja ostavat sitten viimeistä päivää. Setä täällä tekee juuri niitä mainoksia, mitä nämä lapsiaikuiset pitävät "omana juttunaan".
Vastaa kommenttiinMoralisointi on turhaa. Raivokas kulutus ylläpitää teollista tuotantoa ja takaa hyvinvointia. Sen jakautumisesta ei nyt kannata debatoida, mutta ainakin niin kauan kuin tämä meno jatkuu, niin minä voin taata perheelleni suht mukavat oltavat ja pitää Audin vuosimallin kohdallaan. Että kiitoksia vaan teille, oi kypsymättömät vekarat; pankaa haisemaan. Lasten teollakaan ei niin kiirettä: meikä sen joutuu kuitenkin välillisesti maksamaan. Hommatkaahan ne vaikka noin kymmenen vuoden kuluttua. Ajattelin nimittäin viidentoista vuoden kuluttua eläköityä vaikkapa Toscanaan. Oliivipuun alle on ilo kuolla hyvän viinin säestyksellä.
Vastaa kommenttiin
1800
26.7.2004 16:13
Jep, ne bailaa kenellä on millä bailata. Kun oma palkka on otsikossa mainitun verran, ja siitä vähennetään verot + perusselviytymisen kulut (asunto, sähkö, ruoka, bussilippu ja vaatteet) niin siitä ei jää liikaa. Ja kun nyt puhutaan että tulevaisuuden yhteiskunta ( = yritykset ) on palveluyhteiskunta, niin pitää muistaa että on myös oltava varaa ostaa niitä palveluja tai se yhteiskunta ei vaan toimi. Ei tässä maassa ole niin montaa miljonääriä että niiden kulutuksen varassa pelkästään se ei tule toimimaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Zebu
26.7.2004 23:43
Niin pitkään kuin juhlimista ei kustanneta lainalla, homma on okei. Se on kulutus mikä pitää pyörät pyörimässä, ei mikään savikypärän satasten piilottelu patjan sisään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Venla-x
28.7.2004 18:58
Ne juhlii joilla on varaa...
Vastaa kommenttiinitse olenkin vasta 20-kymppinen.
Matkustaisin ja harrastaisin enemmän jos voisin.
200e opintotuella ei paljon juhlita!
Joskus tuntuu oudolta kun keskustelee ihmisten kanssa jotka pelaa tunteja, käy leffassa joka viikko, harrastaa paria urheilu lajia viikossa...jne, ja vielä sisustaa kotia- minulla ei ole edes kotia mitä laittaa!
On vähemmän ongelmiakin (=
Vastaa kommenttiin
hqo
29.7.2004 14:33
[LAINAUS]1800 kirjoitti 26.07.2004 klo 16:13:
Jep, ne bailaa kenellä on millä bailata. Kun oma palkka on otsikossa mainitun verran, ja siitä vähennetään verot + perusselviytymisen kulut (asunto, sähkö, ruoka, bussilippu ja vaatteet) niin siitä ei jää liikaa. Ja kun nyt puhutaan että tulevaisuuden yhteiskunta ( = yritykset ) on palveluyhteiskunta, niin pitää muistaa että on myös oltava varaa ostaa niitä palveluja tai se yhteiskunta ei vaan toimi. Ei tässä maassa ole niin montaa miljonääriä että niiden kulutuksen varassa pelkästään se ei tule toimimaan.[/LAINAUS]
No kannattaako asua siellä Helsingissä jossa kaikki on kalliimpaa. Mulla on loistoyksiö Savonlinnassa, päälle 300 euroa. Siihen sisältyy vesi, sähkö, netti jne. Puolet halvempi kuin pääkaupunkiseudulla siis :) Bussilippuakaan ei tarvitse kustantaa kun asun keskustassa ja kävelleen/pyörällä pääsee :)
Onko tosiaan Helsingin yöelämä niin ihanaa että sen takia kannattaa tuhlata joka kuukausi tuplaten rahaa mitä menee muualla Suomessa? Epäilen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hgista
29.7.2004 21:08
Lainaus: "Onko tosiaan Helsingin yöelämä niin ihanaa että sen takia kannattaa tuhlata joka kuukausi tuplaten rahaa mitä menee muualla Suomessa? Epäilen."
HKI on ainoa kylä Suomessa, jota voi edes sivulauseessa kutsua kaupungiksi, mutta Helsingin yöelämää en menisi kuitenkaan kehumaan. Jos siitä joutuu maksamaan tuplahinnan, että on oikeasti mahdollisuus valita työpaikkansa, harrastaa muutakin kuin bensa-asemalla kaljoittelua, ostaa ruoakseen HK-blöön ja pottujen sijaan chicken tikka masalaa tai vaikka sushia, niin se on voi voi.
Ei sillä, etteikö Helsinki olisi ylihinnoiteltu kaupunki, mutta eipä tässä maassa juurikaan muita todellisia vaihtoehtoja ole. Jokainen asukoon siellä, missä viihtyy, tehköön, mitä tahtoo ja maksakoon sen hinnan mihin suostuu...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Samukai
30.7.2004 01:59
"HKI on ainoa kylä Suomessa, jota voi edes sivulauseessa kutsua kaupungiksi"
Lause joka on ladattu täyteen uskoa siitä, että elämä jossakin vielä suuremmassa "kaupungissa" olisi parempaa ja täydempää. Eiköhän loppupeleissä kuitenkin ole niin, että se todellinen elämä löytyy ihmissuhteista kaupungin koosta riippumatta. Samanlaisia juntteja ja örveltäjiä pikkusormen asennosta riippumatta me ollaan kaikki.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hgista
30.7.2004 08:15
Lisäys edelliseen / vastaus Samukaille:
Tekemäsi tulkkaus lauseesta "HKI on ainoa kylä Suomessa, jota voi edes sivulauseessa kutsua kaupungiksi" on täysin sinun omasi! Älä laita sanoja toisten suuhun!
Olen ASUNUT (en siis vain käväissyt) lyhyen elämäni aikana muutamassa miljoonakaupungissa, enkä missään nimessä laita pahalle haisevia ja turvattomia kaupunkeja - joissa asian kuin asian hoitamiseen kodin ulkopuolella vierähtää jo etäisyyksien takia tunteja - Helsingin edelle asuinpaikkana. Asia vain nyt on niin, että jos uskaltaa avata silmänsä muullekin maailmalle, niin huomaa kuinka pientä meillä kaikki on. 5 miljoonan ihmisen maahan kun ei metropolia saa tekemälläkään.
Muuten kyllä olen aivan samaa mieltä noista örveltäjistä ja elämän onnen löytämisestä (johon - palatakseni tuohon itse atrikkelin aiheeseen - ei pitkittynyttä nuoruutta ja tekohauskaa tarvita..)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_Skyrider_
30.7.2004 08:50
Elämähän on valintoja, ja ainakaan itselläni ei olisi täysin mahdotonta tehdä esim 10kpl viikon etelän matkoja vuoden aikana... jokaisilla kuuden vapailla ehtisi hyvin :)ja jos joku saa 1800e/kk ni kyllähän siitä pitäisi jäädä viel matkusteluunkin aika reilusti rahaa...ainakin itelläni jäisi ja asun tällä hetkellä tälläsessä 30t "kylässä" keskustassa saunallisessa kolmiossa...
Vastaa kommenttiinvaikka tiedänkin ettei helsingissä tuohon olisi mahdollisuuksia, mutta oikeasta helsinki on kyllä aika kuiva kaupunki jopa suomen mittakaavassa...parempiakin löytyy. Ja miksi pitää kieltää hauskanpito ihmisiltä? miksei elämä voisi olla laiffia :D minun ainakin on :D
Vastaa kommenttiin
Samukai
30.7.2004 23:50
Vastausta hyvälle helsinkiläiselle. Kieltämättä taisin ajattelematta poimia yhden lauseen vastauksestasi, mutta kokonaisuushan ratkaisee. Jatkossa kirjoitit:
" että on oikeasti mahdollisuus valita työpaikkansa, harrastaa muutakin kuin bensa-asemalla kaljoittelua, ostaa ruoakseen HK-blöön ja pottujen sijaan chicken tikka masalaa tai vaikka sushia, niin se on voi voi."
Näinhän sitä helsingin ulkopuolella eletään. Bensikseltä haetaan evästä ja pottuja omasta maasta. Itse en vaan kokemukseni perusteella jaksa uskoa, että se ruokakulttuurikaan ihan tuolla tasolla hgin ulkopuolella on. Paikallisia ruokia siellä sun täällä maistelleena tiedän, että maistuvaa ja erilaista ruokaa löytyy.
Aiheesta kyllä eksyttiin, mutta ehkä siellä omanlaisensa kuningaslapsen mielipide kuului. Elämä on valintoja täynnänsä ja joku valitsee mukamas hienon ulkomaan matkailun ja helsinkiläisen "hienon" elämän ja toinen tyytyy maakuntien omaan tarjontaan ( lisättynä ulkomaiden pikaisemalla tutkimisella).
Eikun nenä pysyyn ja menoksi vaan :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
eleusis-fi
31.7.2004 23:16
Hyvin kirjoitettu juttu, ei siinä mitään.
Itse en tosin identifioidu kyseiseen sukupolveen, vaikka olenkin kyllä ikäni puolesta osa sitä. Noh, ihan hyvä, että jotkut voivat supistaa maailmankuvaansa käsitteillä kuten; X-sukupolvi, PSX-sukupolvi, P-sukupolvi, Y-sukupolvi, Z-sukupolvi ja niin edelleen
Jää ainakin mulle aikaa tehdä muuta kuin spekuloida sitä mitä muut on, jos on :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
eleusis
31.7.2004 23:17
[LAINAUS]Samukai kirjoitti 30.07.2004 klo 01:59:
Samanlaisia juntteja ja örveltäjiä pikkusormen asennosta riippumatta me ollaan kaikki.[/LAINAUS]
Heh, se on hyvä tasapäistää kaikki, jotta pointti menisi läpi.
Ei tosin mennyt, mutta kuitenkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pihalla
3.8.2004 14:23
Tuota noin, mitä tossa nyt on niin kummallista jos kolmekymppinen pelaa tietsikka pelejä?? Mieheni on 33 ja tietsikkaa pelaa.
Vastaa kommenttiinOlen aina halunnut nähdä maailmaa ja nyt kun siihen kolmekymppisenä on tilaisuus, niin miksi ei?? Pitäisikö sitä olla maha pyöreänä kun on 30:pin kriisi, vai mitä??
Asun täälä Keski-Euroopassa ja täällä näyttää olevan lähinnä trendi eikä sairaus että lapset tehdään reilusti YLI 30, matkustellaan ensin ja nautitaan elämästä partnerin kanssa, luodaan luottava suhde ja perhe tulevalle jälkikasvulle tai sitten elellään kahdestaan vaikka loppu elämä ja niitä lapsia ei haluta!
"Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella", elämääsi et ole koskaan tyytyväinen, ellet avaa silmiäsi ja ala nauttimaan mitä SINULLA on.Helsinki on hyvä bailu paikka, mutta Helsinkiläiset ei ole tyytyväisiä, pitää olla parempaa.Jos sieltä Essolta nyt saa ne parhaimmat munasilliriisipiirakat, niin älä lähde merta edemmäs kalaan.Se teijän tylsä mökki viikonloppu ilman telkkua ja vittu radiosta loppu patterit, ois mun unelma - viikonloppu luonnon rauhassa!
En usko että yhteiskunta vaatii meiltä yhtään sen enenpää kuin mitä muiltakaan on vaadittu. Jos tulee sellanen tunne , niin käveleppä peilin eteen ja katso itseäsi silmiin, ehkä se on siinä edessäsi-se joka vaatii liikaa. Jokainen tekee omat valintansa, jos antaa yhteiskunnan "yleisarvojen ja keskiarvojen" painaa omaa mieltään, niin ei toki yhteiskunta ole syyllinen - sinä olet!Vai onko siellä keksitty joku uusi normi mihin pitää sopia??
Ole rehellinen itsellesi, olitpa sitten kuningaslapsi, bilekunkku, sinkku, juntti tai ihan mitä vaan, meitä kun nyt vaan sattuu olemaan moneen lähtöön.
City-lehti, hävetkää, mollaatte muutenkin huonon itsetunnon omaavia reippaita Suomalaisia nuoria.Vähemmästäkin hermostuvat.
Vastaa kommenttiin
hiihoo
3.8.2004 22:43
Hauska juttu!!!
Täällä 500 km:n päässä landella Hesa tuntuu liian syrjäseltä paikalta. Kuningaslapsosien elämä tuntuu olevan keinotekoista onnen ja mielihyvän etsintää, jossa ongelmien mittakaava on vailla suhteellisen tajua...( joo, tais jutun kirjoittaja HIEMAN provosoida!)
Valitettavasti kuulun tuohon kunkkujen ikäluokkaan (+ 30v.), mutta kokeiltuani bilehilen elämää joskus hamassa menneisyydessäni päädyin takaisin lähtöpisteeseen. Tyydynkin valittamatta maha pystyssä rämpimään aamulla kuudenaikaan saviselle pellolle kantturoita navettaan ajamaan, kolmen kakaran jäädessä nukkumaan.
Anyway -jokainen taaplaa tyylillään. Cityä luen vaihtelun vuoksi, maaseudun tulevaisuus voi joskus tuntua hieman tylsältä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Billy_Bones
16.8.2004 11:57
Sitä mä kyllä ihmettelisin, että jos ei "saa" olla tollanen niin sanottu Kuningas Lapsi tai elää niinku joku Antti tai Jarkko niin miten sit "pitäisi" elää?
Tää artikkeli heittää vaan jotain faktoja, jos ees niitäkään van pikeeminkin kirjoittajan mielipiteitään ilman mitään kunnon pointtia. Mitä tällainen nyky-"nuorison" asenne haittaa? Onko se pahaksi ekonomialle työpaikkojen, asenteiden tai muun suhteen? Pitäisko nyt tähdätä Suomen jälleenrakentamiseen, juoda Cocktaileja ja piimää, tehdä vain fyysistä työtä ja asua alivuokralla jonkun *tavan* mukaan. Kirjoittaja ikäänkuin pelkästään haukkui yhtä elämäntapaa, koska ei antanut mitään syitä mitä sellainen haittaa.
Jos ansaitsemansa rahaa ei käytä omaan viihteeseen, mihin sitä sitten pitäisi käyttää? Hyväntekeväisyyteen? Jos sitä riittää niin tieteenkin, mutta tuo meni nyt pointin ohi. Meinaan siis, onko tämän rahan tarkoitus sitten parantaa tekijänsä taloudellisia olosuhteita ja eikö tämä nuoriso muka käytä sitä niin (ja onko tämä mitä artikkeli väittää vastaan)? Eihän sitä nuorisoa olisi josseivat he rahalla itseänsä taloudellisesti tukisi (tietty vanhemmatkin voivat lastaan näin tukea, mutta jossain vaiheessa sekin loppuu, ja tällöin artikkelilla pitäisi olla eri aihe: Lapset asuvat vanhoiksi emon siiven alla leikkien eivätkä osaa huolehtia itsestään jne. ... epävarma tulevaisuus jne.)
Mitä siis vapaa-ajalla *pitäisi* muka tehdä? Hä? Mitä vaan! Ehkä mä en sitte ymmärtäny tätä artikkelii ja pointti olikin se että sitä vapaa aikaa on liikaa verrattuna työaikaan, vaan siltä tää ei kyllä näytä.
Onko tää artikkeli sit joku varotus tosta elämän ruuhka-ajasta? Aika hyvä se on jos 'totta' mutta mitä tää muu sit on? Mitä välii jos joku 30v. diggaa Pokémoneist tai joku diggaa pelaa ja mennä matkoille?
Tää artikkeli vois kans jahtaa jotain sellast väitettä, et pelit on huonoksi pelaajan luonteelle, muttei tässä sellasestakaan puhuta. Tää on kuin painostusta pikku poikien kesken, että se vaan ei oo 'cool' miten nää elää. Ainoot aidot haitat mitä mä voin edelleenkään kuvitella on jotku ekonoomiset työpaikkoihin liittyvät, esim. jos jahdataan ainoastaan ns. seksikkäitä media töitä ja fyysisiä töitä ei enää tee kukaan, tai sitten se, että populaatio vähenee ja seuraava sukupolvi tulee olemaan vähempi nykyisen takia... muttei sellasistakaan tässä tunnuttu jauhattavan... ei ainaskaan hirveen direktisti.
Voi olla, että tää artikkeli on tehty niin epämääräiseks, niin että lukija voi itse ikään kuin täydentää ja muokata sitä maunsa mukaa ja täten pitää siitä (sama siis päteis mun ymmärrykseeni artikkelista ja samaten tästä mun kirjotuksest). Kuin temppu saaman artikkeli myymään paremmin, mut tää on jo kuin jonku vaino-harhasen puhetta.
Mä halusin saada tietää miten tän artikkelin kirjoittaja elää ja että pitääkö hän sitä esimekkinä siitä mikä on hyvä elämä.
Tietty voi olla, että mä ymmärsin ton artikkelin ihan päin seinii ja mä oon just viettäny aikani mukavasti jauhaen tyhjästä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Billy_Bones
16.8.2004 12:05
Ei tossa tartte toisten henkilökohtaista elämää rupee kritisoimaan ja haukkumaan prkl. Lapset hommtataan ku ne halutaa ja vapaa-ajalla tehään mitä halutaan.
Vasta sitten kun siitä tulee yhteiskunnalle joku kriisi esim. just jonku populaation suhteen ni voi ehkä pistää jotain mut pskat toi artikkeli sanonu mun mielest mitään. Tyhjä väite!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
namu-maa
17.7.2006 17:54
No eipä ole mikään kiire vaihtaa elämäntyyliä:-)
Turha valittaminen on ihan turhaa.
Ennemmin jokainen voisi kartoittaa omat todelliset tarpeensa.
Ilo ja riemu ovat oikeat indikaattorit, onko kartoitus osunut oikeaan. Ikuiset pessimisitit taas ovat luonnostaan tunnevammaisia itseään kohtaan; joten surullisiin ihmisiin ei kannata edes verrata itseään.
Sairas ajatus, että onnellisen ihmisen pitäisi muuttaa itseään yhteiskunnan 70-luvun määristysten mukaisesti. Silloin psykologiakin oli lasten kengissä ja itsemurhia tehtiin enemmän.:-D
Vastaa kommenttiinSuppeaa myös leimata kuningaslapset onnettomiksi. Varmaan moni kunkkukersa nauttii aidosti elämästään hautaan asti.
Vastaa kommenttiin
Kultahammasrannikon Prinsessa
6.10.2008 15:55
Pois turha ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus! Jokainen saa elää niinkuin haluaa, kunhan ei sorru rikoksiin tai käyttäydy niin että aiheuttaa yleistä paheksuntaa.
On myös jokaisen oma asia mihin ne tienaamaansa rahansa käyttää, mikä sen parempaa kuin itsensä hemmottelu? Ei se ole keltään muulta pois.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ZZtana 89
13.1.2009 18:41
Rautaa tämä koko juttu. Joku raja keskiluokan pelleilylle.
Noin lapsellisista äijistä ei ole mihinkään. Passattavia äitinpoikia, vain naiset aikuistuvat nykyään? Eipä ihme että miehistä on pulaa. Ei tuollaisia vätyksiä huvita edes panna.
Itsekkyys on perseestä, kohtuullinen huolenpito itsestä olisi tarpeen.
Bhyi yök.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin