KYSYMYS: Tapasin viime lokakuussa netissä kivan, vuotta vanhemman miehen. Itse olen 24. Asumme eri paikkakunnilla, mutta meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja työskennelläänkin vielä molemmat samalla alalla. Viime marraskuusta lähtien ollaan nähty viikon/ 2 viikon välein, sen mukaan miten 3-vuorotyö antaa periksi. Mies tulee useammin tänne, koska hänellä on oma auto ja se onkin ollut hänelle alusta asti ihan okei. Koko ajan mies on ollut ujo ja heti alusta asti tehnyt selväksi että on hieman sitoutumiskammoinen, koska edellisestä suhteesta tuli turpaan. Ja on myös tuonut ilmi, että hänen on vaikea puhua tunteistaan. Aluksi se ei haitannut, mutta nyt kun suhde on mennyt eteenpäin ja itse alan olla rakastunut, on miehen tunteet alkaneet epäilyttää. Erosin itse kuuden vuoden suhteen jälkeen toukokuussa 2014 ja silloin ero tuli mulle kyllä ihan puskista. Sen takia olen aika epävarma itsestäni ja pelkään jätetyksi tulemista. Tuskaani lisää se, että mies työskentelee naisvaltaisella alalla ja hänellä on paljon naispuolisia ystäviä ja osan kanssa pitää yhteyttäkin usein. Hän onneksi puhuu heistä välillä, mikä taas rauhoittaa mun myrskyävää oloa.

Vastaus selittää kaiken, kaikki mun aikaisemmat epäilykset ja oudot tunteet sai vastauksen. Nyt kuitenkaan en oikein tiedä mitä tehdä? Ymmärsin viesteistä ettei tässä eroamassa olla, mutta en osaa päättää pitäisikö mun jatkaa yhteydenpitoa normaalisti vai antaa miehen olla rauhassa ja antaa hänen ottaa yhteyttä minuun sitten kun siltä tuntuu? Olenko typerä kun en ole valmis jättämään suhdetta tähän vaan haluan vielä katsoa mitä tästä tulee?

Nonnis

VASTAUS: Pohdit, mitä tehdä suhteelle, jossa on paljon hyvää ja toimivaa, mutta joka tekee sinut kuitenkin epävarmaksi sen jatkamisen suhteen. Kuvaat seurustelukumppaniasi sitoutumispelkoiseksi, joka ilmenee siten, ettei hän juuri puhu tunteistaan sinua kohtaan. Itse taas kärsit jätetyksi tulemisen pelosta liittyen aikaisempiin kokemuksiisi. Se on tehnyt sinut epävarmaksi ja araksi ottamaan asiaa puheeksi kumppanisi kanssa.

Vaikuttaa siltä, että kumppanisi omista kokemuksistaan johtuen helposti vetäytyy läheisyydestä eikä tuo esiin sen enempää myönteisiä kuin ristiriitaisiakaan tunteitaan sinua kohtaan. Mahtaako suhteenne herättää hänessä vanhat pelot: entä jos tässäkin suhteessa käy samalla tavalla? Sinä taasen näytät tunnistavan itsessäsi mahdollisuuden takertua toiseen, koska jätetyksi tuleminen pelottaa – onhan sinulla karu kokemus siitä takanasi. Siksi toimit varovasti tekstiviestien välityksellä saadaksesi selville, mitä kumppanisi oikein haluaa.

Kumppanisi vastasi kyselyysi, ettei hän oikein tiedä, mitä haluaa. Tiedätkö sinä mitä haluat? Oletteko kertoneet toisillenne, mitä toivotte elämältä ja parisuhteelta? Kohtaavatko toiveenne siinä määrin, että teillä olisi mahdollisuus rakentaa yhteistä elämää ja toimivaa parisuhdetta? Pystyttekö rehellisesti kertomaan omista tunteistanne – niistä hankalistakin – toisillenne? Samalla muistaen, että aikaisemmat kokemuksemme vaikuttavat siihen, miten helppoa tai haastavaa on oppia luottamaan toiseen. Luottamus syvenee vain siten, että uskaltaa ottaa riskin ja luottaa toiseen – vaikka pelottaisikin.

Parisuhteessa on aika tavallista, että toinen osapuoli on se vetäytyvämpi, jolloin toinen helposti takertuu. Tämän seurauksena vetäytyvämpi menee yhä kauemmaksi, ja takertuva yrittää saada häntä kiinni. Kierre on valmis. Sen sijaan, että molemmat saavat tarvitsemaansa – läheisyyttä ja välittämistä – pari menee yhä kauemmas toisistaan ja molemmilla on paha olla. Teidän yhtenä haasteenanne taitaa olla, miten vältätte tällaisen kierteen syntymisen välillenne. Hyvä keino siihen on puhua kaikesta mieltä ilahduttavasta ja painavasta, unelmista ja haaveista. Parasta olisi, jos tuollainen keskusteluhetki syntyisi pakottamatta ja luonnostaan.

Olette tunteneet vasta vajaan vuoden. Ehkä tarvitsette vielä aikaa sen löytämiseen, mitä oikeasti haluatte. Tutustukaa rauhassa toisiinne!

Perheneuvoja Pirkko