Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä 2v 7kk, olen ihan hukassa... Riidelemme tosi paljon, tosissaan tuntuu että me emme tee enää muuta, kun riidelemme. En osaa puhua avopuolison kanssa niin että hän ei huuda minulle.

VASTAUS: Kuulostaa tosi huolestuttavalta tuo kokemus, ettette enää tee juuri muuta kuin riitelette. Ja ettet osaa puhua hänelle niin, ettei hän huuda sinulle. Vaikka et ole hänen teini-ikäisen poikansa äiti, olet perheen toinen aikuinen, ja teidän pitäisi miehesi kanssa yhdessä pystyä keskustelemaan perheen säännöistä. Ei niin, että hän moittii sinua, että teet kaiken väärin, vaan että yhdessä etsitte kompromissin johon molemmat voivat sitoutua. Onhan sinullakin jotain ymmärrystä lasten kasvatuksesta, kun omasi ovat jo aikuisia.

Sanoit että kaikki on hyvin silloin kun olette kahdestaan. Se tuntuu vähän uskomattomaltakin. Voitteko silloin todella unohtaa kaikki ristiriidat? Onko silloin oikeasti hyvä ja turvallinen olo? Jos näin on, voisitte silloin koittaa käydä rakentavaa keskustelua niistä kysymyksistä, jotka täytyy ratkaista. Pystyisikö hän silloin kuuntelemaan? Se on nimittäin aivan ratkaisevaa parisuhteen onnistumisen kannalta, että puolisot osaavat kuunnella toisiaan. Suosittelen että pidät tästä tiukasti kiinni. Mikäli hän haluaa että suhde jatkuu, hänen on opeteltava kuunteleman.

Kun ihminen elää huonossa suhteessa, alkaa usein tottua sellaiseen, mihin ei pitäisi tottua. Sellainenkin alkaa tuntua normaalilta, mikä ei sitä missään tapauksessa ole. Siksi sinun kannattaa keskustella aikuisten lastesi kanssa. Mitä he näkevät, mitä sinä et näe? Suostutko johonkin sellaiseen, mistä kaikki muut näkevät, että sellaiseen ei pitäisi suostua.

Kerroit tutkineesi tunteitasi. Vieläkö rakastat häntä? Sitähän ei kukaan muu tiedä kuin sinä itse. Mieti kuitenkin tarkkaa, onko vielä kyse rakkaudesta. Onko liitossanne riittävää arvostusta, kunnioitusta ja tasapuolisuutta, joita suhteessa pitää olla, että rakkaus säilyisi. Vai onko kyse tottumuksesta, muutoksen pelosta, yksinäisyyden pelosta vai jostain muusta syystä, miksi olet jäänyt suhteeseen.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Voiko "pettämisen" jälkeen saada suhdetta toimimaan? Asia on sovittu mutta mies ei enään luota.

Eksynyt, 17v

VASTAUS: Ilman muuta on mahdollista. Se on itse asiassa hyvinkin tavallista. Moni meistä ajattelee, että jos kumppani pettää, se on kerrasta poikki. Mutta kun tilanne tulee todeksi, myös monen mieli muuttuu.

Pettäminen satuttaa useimpia todella kovasti. Tosin tässäkin suhteessa olemme kovin erilaisia. Toiset toipuvat siitä hyvinkin helposti, toiset eivät millään. Toipumisen kannalta on olennaista se, miten asiaa käsitellään ja miten siitä voidaan puhua. Usein parhaiten auttaa se, että tekijä ottaa täyden vastuun teostaan, on aidosti pahoillaan ja pyytää anteeksi. Usein sen joutuu tekemään useampaankin kertaan, koska pettämisestä seuraavat tunteet eivät laannu kovin nopeasti. Pettänyt osapuoli haluaa usein mennä liian nopeasti eteenpäin, ja jättää tapahtuman taakse. Mutta petetty tarvitsee aikaa ja tilaa omien tunteidensa käsittelyyn. Ja vielä joskus, kun tuntuu että kaikki on jo käsitelty, saattaa jokin tapahtuma tai mielleyhtymä nostaa tunteet uudestaan pintaan.

Sitten kun petetyn tunteet ovat sen verran laantuneet, että se on mahdollista, on myös syytä pohtia, mitkä olivat uskottomuuteen mahdollisesti vaikuttaneet syyt. Onko suhteessa ollut jotain vialla, kun tällaista pääsi tapahtumaan? Onko suhteessa ollut riittävästi hellyyttä, läheisyyttä ja toisen huomioimista? Toteutuuko tasa-arvo suhteessanne? Onko henkinen yhteys ollut kunnossa? En tarkoita, että mikään tällainen antaisi luvan pettämiselle. Pettäjä on aina itse vastuussa omista teoistaan. Mutta silti on hyvä koittaa parantaa suhdetta kaikin mahdollisin tavoin, ettei uudelleen tulisi tarvetta hakea huomiota muualta.

Sanoit, ettei mies enää luota. On luonnollista, että luottamus vaurioituu joksikin aikaa. Mutta kyllä se voi palata. Se vaatii kahta asiaa. Sitä että voitte ajatella, että tästä on opittu jotain. Että olette tulevaisuudessa viisaampia, ettekä päästä samaa vahinkoa tapahtumaan uudestaan. Ja sitten se vaatii aikaa. Kun menee tarpeeksi pitkään, ettei mitään uusia epäluottamuksen aiheita tule, luottamus yleensä palaa.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Minulla on ensimmäinen vakava parisuhde, tai no, oli kunnes erosimme masennukseni takia.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Pohdit siinä luottamusta ja puhumista parisuhteessa. Ne ovat molemmat tärkeitä asioita. Ilman luottamusta toiseen on suhteessa raskasta olla. Yhdessä puhuminen on välttämätöntä, jotta voisi oppia tuntemaan toisiaan ja ymmärtämään toisiaan oikein. Ilman puhumista iso osa suhteesta jää vain aavistelujen ja arvailujen varaan.

Et kerro, miksi et pysty ottamaan häiritseviä asioita puheeksi. Pelkäätkö kumppaniasi jollakin tasolla? Vai pelkäätkö hänen suuttuvan ja hylkäävän sinut? Pohdi mielessäsi tai ystävän kanssa juttelemalla, mitkä syyt estävät sinua puhumasta kumppanillesi ja hänen kanssaan. Ne syyt antavat sinulle tärkeää tietoa suhteestanne ja siitä, kannattaako sitä jatkaa.

Kerroit, että tämä on sinun ensimmäinen vakava parisuhteesi. Kun harjoittelet parisuhteessa olemista, kannattaa samalla harjoitella myös itsestäsi ja tunteistasi puhumista ja kumppanin kuuntelemista. Parisuhteessa on tärkeää puhua omasta puolestaan: kertoa omista ajatuksistaan ja tunteistaan syyttämättä toista. On myös tärkeää kysyä ja kuunnella toisen ajatuksia ja tunteita ilman, että reagoi niihin hermostumalla. Kummallakin on tärkeää olla tilaa olla oma itsensä ja kertoa asioista omasta puolestaan.

Mietit myös luottamusta suhteessasi. Mitä kaikkea sinulle merkitsee, jos kumppanisi on saattanut varastaa sinulta? Luottamus on olennaisen tärkeä osa parisuhdetta. Jos luottamus puuttuu, puuttuu suhteelta pohja, jonka varaan se voi rakentua. On siis mielestäni todella tärkeää, että otat epäilysi puheeksi kumppanisi kanssa. Voisitko kysyä häneltä, tietääkö hän jotakin lompakostasi kadonneista rahoista? Jos asia selviää, voit ehkä taas luottaa kumppaniisi.

Mutta jos asia ei selkiydy, jos et oikein pysty luottamaan ja jos et pysty puhumaan kumppanillesi, mietin, miksi haluaisit jatkaa sellaisessa suhteessa. Mitä teet itsellesi, jos jatkat suhdetta, jossa koet itsesi epävarmaksi ja ehkä myös turvattomaksi?

Sinulla on oikeus voida hyvin ja luottaa kumppaniisi. Ajattelen, että pysyvää suhdetta kannattaa rakentaa vain luotettavan ihmisen kanssa – sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olet turvassa ja johon voit luottaa. Tee siis itsesi kannalta oikein. Sitä, mikä on sinun itsesi kannalta oikein, voit tavoitella kysymällä itseltäsi: ”Mitä minä tunnen? Mitä minä tarvitsen?” Kun otat oman kokemuksesi todesta, vähitellen tiedät kyllä, miten sinun kannattaa toimia.

Toivon sinulle hyvää jatkoa ja onnellista joulun aikaa!

Lämmöllä
Perheneuvoja Heli

KYSYMYS: Moikka, mulla olisi kysymys olen ollut täysi idiootti omalle vaimolle ja tajusin siinä vaiheessa kun Olin menettämässä hänet olen ollut niin kavereiden mukaansa vedettävä ja poistanut kaikki kaverit elämästäni alkoholin myös poistanut kokonaan elämästä ainoa asia mihin haluan keskittyä niin on Vaimoni jolle haluan kaikki hölmöilyt hyvittää. Olen ollut myös niin itsekäs ihminen vaimoa kohtaan mutta muutan sen asian kanssa haluaisin vaan sen normaalin avioliiton ja parisuhteen mitä minulla ei ole koskaan ollut ja tämä Vaimoni on ensi rakkauteni jota en halua menettää vaan saada asiat toimii ja vihdoin sen normaalin parisuhteen ja avioliiton.

VASTAUS: Joskus käy niin, että asioiden arvon huomaa vasta silloin, kun on menettämässä ne. Olet ilmeisesti jatkanut ns. poikamieselämää senkin jälkeen kun olet aloittanut parisuhteen. Et ole ainoa jolle on käynyt niin. Joskus näyttää olevan vaikeaa luopua totutuista tavoista, vaikka elämäntilanne on muuttunut. Mutta on väistämätöntä, että parisuhteessa oleva ei voi elää kuin sinkku. On otettava toisen toiveet huomioon ja varattava aikaa kumppanin kanssa yhdessä oloon. Ja mietittävä tarkkaan, mikä on elämän tärkeysjärjestys. Missä järjestyksessä ovat, kumppani, kaverit, harrastukset, bilettäminen, ym? Useimmat parisuhteessa olevat toivovat, että kumppani tulisi ensimmäiseksi, ja sitten vasta muut asiat.

Sanoit että vaimosi on ensirakkautesi. Olitte kenties varsin nuoria, kun aloitte olla yhdessä. Jos seurustelu on aloitettu teini-iässä, on erityisen suuri vaara että teinimäinen elämäntapa jatkuu parisuhteesta huolimatta. Olet kirjeestäsi päätellen onneksi muuttanut suuntaa ja tehnyt täyskäännöksen. Toivottavasti tämä ei ole tapahtunut liian myöhään. Joskus käy niinkin surullisesti, että toinen havahtuu muutokseen vasta kun toisen tunteet ovat niin täysin kuolleet, että jatkaminen ei ole hänelle mahdollista. Toivottavasti teillä ei ole niin.

Kerroit jättäneesi kaverit ja alkoholin täysin. Haluat keskittyä kokonaan vaimoosi. Jos olet laiminlyönyt vaimoasi pitkään, on ihan luonnollista ja oikein, että haluat hyvittää sen hänelle. Tämä voi toimia jonkin aikaa. Pidemmän päälle on mahdotonta, että kukaan voi elämässään keskittyä vain yhteen asiaan tai ihmiseen. Parisuhteelle on eduksikin, että kummallakin on ”omaa elämää”. Omia kavereita ja harrastuksia. Hyvässä parisuhteessa näistä asioista sovitaan yhdessä. Mikä on sopiva määrä omia menoja kummallekin, että molemmista tuntuu että tilanne on reilu? Kuinka paljon omia menoja voi olla, ettei se vie liikaa aikaa parisuhteelta? Mikä on suhtautuminen alkoholiin teidän parisuhteessanne? Oletko käyttänyt sitä niin paljon, että ainoa vaihtoehto on täysraittius? Vai voitteko käyttää sitä kohtuullisesti, niin että se ei häiritse parisuhdettanne, eikä teitä kumpaakaan? Kaikesta tästä sinun on jossain vaiheessa alettava käydä keskustelua vaimosi kanssa.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen ollut miesystäväni kanssa päälle vuoden yhdessä. Olemme molemmat 20 vuotiaita. Emme juurikaan riitele ja suhde toimii muuten hyvin, mutta minusta tuntuu että meillä on suhteessa kolmas pyörä. Olemme puhuneet asiasta miesystäväni kanssa. Mutta hänen mielestään kaverini ei ole uhka suhteelle, mutta minusta on. Ongelma on siinä että tunnen seksuaalista vetoa ystävääni kohtaan ja tiedän myös että hänellä on tunteita minua kohtaan. En tunne enää omaa miestäni kohtaan seksuaalista vetoa, mitä voin tehdä asialle? Jos haluaisin jatkaa suhdettani niin minun pitäisi luopua minun parhaasta ystävästäni, enkä tiedä olenko siihenkään valmis. Minusta myös tuntuu siltä että menetän ystäväni joka tapauksessa jos kerron että olen palannut yhteen miesystäväni kanssa. Olemme siis tauolla tällä hetkellä miesystäväni kanssa tästä asiasta johtuen. En tiedä mikä on seuraava siirtoni, osaatteko neuvoa mitä minun pitäisi tehdä?

Latauspiste

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet siis tilanteessa, jossa tunnet seksuaalista vetoa parasta ystävääsi kohtaan ja koet sen olevan uhka vuoden kestäneelle suhteellesi. Suhteesi on nyt tauolla, koska ilmeisesti haluat pohtia tunteitasi. Kerrot, että miesystäväsi ei koe asian olevan uhka suhteellenne. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä tilanteessa.

On hyvä varmasti miettiä mitä tunnet ystävääsi kohtaan. Ovatko tunteesi pelkkää seksuaalista vetovoimaa? Vai oletko rakastunut häneen? Kerrot menettäväsi ystäväsi, jos jatkat suhdetta miesystäväsi kanssa. Mitä kaikkea silloin menetät? Luonnollisesti sinun on hyvä pohtia myös sitä, mitä menetät jos suhteesi miesystävään päättyy. Kerrot suhteenne toimivan hyvin. Mitä se tarkoittaa? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä teitä yhdistää. Seksuaalisen kiinnostuksen menettäminen miesystävää kohtaan on todennäköisesti seurausta tuntemaasi vetovoimaan parasta ystävääsi kohtaan, jos nämä ajoittuvat samaan aikaan. Ihanteellista toki olisi, että haluaisit miesystävääsi, jos hänen kanssaan aiot jatkaa.

Olette ilmeisesti kaikki parikymppisiä. On luonnollista, että suhteita alkaa ja myös päättyy. Mielestäni olet toiminut järkevästi, koska olet pistänyt suhteesi tauolle ja kertonut miesystävälle tilanteesta. Näin saat aikaa miettiä siirtoasi eli annatko vahvojen tunteiden viedä vai valitsetko ns. turvallisen vaihtoehdon. Jos haluat jatkaa suhdetta miesystävään, on hyvä myös miettiä mitähän seurustelutauko tämän asian vuoksi vaikuttaa siihen sinun osaltasi ja miesystäväsi osalta.

Päätöksen asiasta voit tehdä vain sinä itse. Voimia päätöksentekoon ja mukavaa joulunalusaikaa!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen seurustellut nyt vuoden. Olemme molemmat jo + 5 kymppisiä. Meillä molemmilla on lapsia ja lapsen lapsia. Elettyä elämää takana. Tässä vaiheessa suhdetta olisin kiinnostunut tapaaman myös kumppanini äidin. Lapset olen sattumalta nähnyt kesällä hänen mökillä. Minua ei esitellä perheelle ei ystäville...se vaivaa minun puoleltani suhdetta. Kumppanini ei suostu puhumaan asiasta, hän ei ymmärrä miksi asia on minulle tärkeä. Hän on tavannut minun vanhemmat , lapset , lapsenlapset ( ristiäisissä oli mukana ) sekä ystäviäni ja sukulaisia.Minulle asia merkitsee luottamusta... hän on hyvinkin vähäpuheinen. Vaikeissa asioissa hän vaihtaa puheenaihetta.

VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että vuoden seurustelun jälkeen toivoisit, että tulisit esitellyksi miesystäväsi perheelle ja ystäville. Ette pysty puhumaan keskenänne tästä asiasta.

On ymmärrettävää, että haluat olla osa hänen elämäänsä ja sisällä hänen elämänpiirissään, kuten sinäkin olet ottanut hänet sisälle omaan elämääsi. Sanoit, että se merkitsee sinulle luottamusta. Mitäköhän mahdat tarkoittaa sillä? Onko se luottamusta suhteenne pysyvyyteen? Onko se luottamusta sitoutumiseen? Onko se luottamusta sinun tärkeyteen hänelle? Entä mitä epäluottamusta se sinussa mahdollisesti herättää, kun hän ei ole toistaiseksi esitellyt sinua?

Sanot, että vaikeissa asioissa puolisosi vaihtaa puheenaihetta. Mitä sinä teet vaikeissa asioissa? Usein näet yrityksemme keskustella vaikeista asioista vaikeutuu entisestään, kun kummankin reagoimistavat vahvistavat toisiaan. Kun toinen vaikenee, toinen yrittää sinnikkäämmin saada vastauksia, minkä toinen saattaa kokea ahdistavana ja lisätä vetäytymistä hiljaisuuteen, mikä puolestaan tekee toisen entistä epätoivoisemmaksi ja vihaiseksikin. Voi olla hyväksi tarkastella myös näitä omia reagoimistapojaan ja sitä, lisäävätkö ne toisen tietyn tyyppistä reagointia.

Syitä sille, miksi puolisosi ei ole vielä halunnut sinun tapaavan hänen perhettään ja ystäviään voi olla monia. Yksinkertaisimmillaan se on suhteen etenemisen eritahtisuutta. Saattaa ehkä olla, että asia on olennaisempi sinulle kuin hänelle. Voi myös olla, että hän haluaa pelata varman päälle ja vahvistaa teidän välistä suhdetta ennen, kun siihen tulee uusia ihmissuhteita. Kenties hän haluaa siirtää kauemmaksi tilanteita, joissa saattaa piillä mahdollisia monenlaisia tunteita ja sitä kautta ainakin teoreettinen mahdollisuus ristiriitoihin. Ehkä hän jopa pelkää, että et pidä hänen ihmisistään ja sitä kautta hän voisi kenties menettää sinut. Emme voi tietää hänen puolestaan miksi. Voimme vain itseksemme arvailla ja pyrkiä luomaan turvalliset olosuhteet, jossa hän voisi asiaa ja ajatuksiaan rauhassa avata.

Vuosi ei vielä ole kovin pitkä aika. Olisiko mahdollista, että perääntyisit hieman ja ottaisitte aikalisän tämän asian kanssa. Ehkä voisit jopa pahoitella sitä, jos hän mahdollisesti on kokenut toiveesi vaativana. Joskus asiat ratkeavat, kun lakkaamme yrittämästä liian kovasti.

On ihanaa, kun olette löytäneet toisissanne uuden mahdollisuuden rakastaa. Kahden jo pitkälle edetyn elämän yhdistäminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Joustavuus ja toisen käyttäytymisen hyväntahtoinen tulkinta auttavat pitkälle.

Toivotan teille ihania yhteisiä hetkiä!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Avopuolisoni entinen vaimo on täysiverinen narsisti, ja tekee kaiken kiusan minkä ikinä keksii. Lasten huoltajuudesta ja asuinpaikast tapeltiin kahteen kertaan oikeudessa, mutta oikeus uskoi äitiä ja määräsi lapset asumaan äidilleen kolme vuotta sitten.

On todella kamalaa asua ihmisen kanssa jota täytyy koko aika jännittää.

Epätoivoinen

VASTAUS: Avopuolisosi poika on äidillä asuttuaan muuttanut teidän luoksenne noin vuosi sitten. Kerrot pojan olevan rakas, mutta raskas. Olet väsynyt tilanteeseen, joka aiheuttaa riitoja myös sinun ja miehesi välille.

Et kerro viestissäsi minkä ikäisestä lapsesta/nuoresta on kyse. Kertomasi perusteella lapsi on kokenut vanhempiensa eron, sen tuomat muutokset ihmissuhteissa ja vielä eron jälkeiset huoltajuusriidat vanhempiensa välillä. Sen lisäksi hän on joutunut muuttamaan uuteen kaupunkiin sekä vaihtamaan kouluja ja vielä lopuksi vaihtamaan vielä kerran kaupunkia ja sopeutumaan uuteen kotiin. Jollain tapaa hän on joutunut elämään eräänlaista poikkeusolosuhdetta jo useamman vuoden elämästään. On siinä muutoksen vuosia ja sopeutumista nuorelle ihmiselle.

Kun lapsi/nuori joutuu kohtaamaan perän jälkeen tilanteita, jotka ovat kuormittavia ja joita hänen ei ole mahdollista tunnetasolla käsitellä, hän alkaa oireilla. Tyypillisiä tapoja oireilla on eri asteinen levottomuus, keskittymättömyys tai käytöshäiriöt. Myös valehteleminen on hyvin tyypillinen oire lapselle, joka ei voi hyvin. Valehtelu ei useinkaan ole, erityisesti kun kyse on lapsesta, mikään peritty persoonallisuuspiirre tai edes opittua käyttäytymistä. Se on keinottoman ja ahdistuneen lapsen/nuoren reagointia. On hyvä, että lapsi on pääsemässä psykiatriseen arvioon. Jo se, että hänet on lähetetty sinne, kertoo, että lapsen voinnista ollaan hyvin huolestuneita.

Sanot, että olette lapsen isän kanssa eri kasvatuslinjoilla. Hän kannattaa pehmeämpää, keskustelevampaa linjaa ja sinä tiukempaa kasvatusotetta. Minulle tulee mieleeni, että te olette molemmat oikeassa, sillä kumpaakin tarvitaan. Lapsi, joka on pulassa omien tunteidensa kanssa ja joka oireilee kaikkea kokemaansa, tarvitsee paljon hellyyttä, huolenpitoa ja ymmärrystä. Hän on jäänyt tunnetasolla liian yksin kokemiensa asioiden kanssa. Siksi hän tarvitsee aikuisen läsnäoloa ja välittämistä. Hän tarvitsee myös johdonmukaisuutta, aikuisen tuomia rajoja ja sen turvallisen tunteen, että aikuinen pärjää hänelle. Rangaistukset eivät ole hyvä tapa auttaa pahaa oloaan oireilevaa lasta.

On erityinen haaste meille aikuisille jaksaa omassa väsymyksessämme nähdä lapsen/nuoren hankalan ja ikävän käyttäytymisen taakse ja pitää mielessämme, että siellä kaiken raskaan käytöksen alla on pieni poika tai tyttö, joka on tosi pulassa itsensä kanssa. Siksi kuulosti hyvältä, kun kutsuit häntä myös rakkaaksi. Lapset ja nuoret elävät valtavaa kehittymisen aikaa. Siksi heissä kannattaa säilyttää näköala kaikkeen hyvään.

Toivotan Sinulle paljon voimia ja jaksamista!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Parisuhteeni menee vain alas ja alas päin haluaisin muuttaa suuntamme ylös muttemme onnistu? Mitä tehdä?

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Hienoa, että arvostat suhdettanne niin paljon, että kirjoitit meille! Kysymyksesi on lyhyt ja napakka. Et anna tarkempaa tietoa tilanteestanne, joten vastaan siis yleisellä tasolla.

Haluat pelastaa suhteenne, joka tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan. Kirjoitit ”muttemme onnistu”. Olette siis yrittäneet yhdessä? Molemmilla sama toive? Loistavaa!
Paras ennuste tilanteellenne on juuri silloin, kun molemmat haluatte kääntää parisuhteen onnellisuuskäyrää ylöspäin. Siinä tapauksessa vaihtoehtoja on monia.

Voitte hankkia kotiin hyvän parisuhdetta käsittelevän kirjan, lukea sitä yhdessä ja tehdä siitä löytyviä harjoituksia. Tällaisia kirjoja löytyy kirjakaupoista useita. Yksi hyvä vaihtoehto on Elina Tanskasen Onnellisesti yhdessä – opas rakastavaan parisuhteeseen.

Väestöliiton nettisivuilta löytyy asiallista tietoa parisuhteista ja myös testejä, joita voi tehdä yhdessä ja erikseen. Samoin parisuhdekeskus Katajan sivuilta.

Suhdeklinikan arkistoista löytyy satoja valmiita kysymys-vastauspareja. Sieltä löytyy varmasti jotain, josta on myös teille apua.

Rakkauden roihu -sivustolta löytyy blogeja rakkaudesta ja parisuhteesta, myös sen vaikeuksista.

Ev.lut. kirkon sivuilta löytyy tietoja parisuhdekursseista ja Perheasian neuvottelukeskuksista ympäri Suomea.

Kuten huomaat, apuja löytyy kyllä. Tärkeintä on, että otatte aikaa toisillenne ja suhteenne hoitamiseen. Se on aina hyvä sijoitus.

Onnellisuuskäyrän nostaminen vaatii teiltä molemmilta vastuunottoa ja panostusta. Kun haluatte jatkaa yhdessä, sen tulee näkyä myös teoissa, joka päivä. Molempien on tehtävä oma osuutensa ja muutettava käyttäytymistään ja/tai asennettaan niissä kohdin, joissa se on aiheellista. Omaa kumppania tulee kohdella kuin parasta ystävää ja paremmin. Lisäohjeita löydätte runsain mitoin yllä olevista linkeistä.

Muistakaa, että rakkaus ei tule ruokituksi pelkästään toivomalla, vaan tekemällä ja puhumalla.

Tsemppiä teille toivottaa
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Minulla on pitkä liitto takana ja nyt olen toisessa parisuhteessa. Asumme yhdessä neljättä vuotta. Mieheni muutti minun entisen perheeni kotiin murrosikäisen poikansa kanssa, joka asuu äitinsä luona vuoroviikoin. Hänen tyttärensä oli jo muuttanut omilleen. Pojalla ja hänen äidillään ei ole erityisen hyvät välit. Nyt poika lähestyy täysi-ikäisyyttä. Minulla on yksi kotona asuva lapsi, muut asuvat jo omillaan. Kuopukseni tapaa isäänsä säännöllisesti ja heillä on hyvät välit.

Tuntuu, että tilanteemme pahenee vain. Tulevaisuudessa saattaa olla lapsenlapsia ja muutenkin tämä tilanne laajenee. Olenko silloinkin suurta vihaa täynnä ja kotiin mahtuu oikeastaan vain mieheni ja minun lapseni. Kutistan itseni nurkkaan. Mitä teen?

Perhonen

VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa monipuolisesti kuvasit uusperheen haasteita. Uusperhe haastaa monella tavalla ja tasolla. Toinen asia mikä haastaa on murrosikä. Silloin on melko tyypillistä mm linnoittautua omaan huoneeseen ja pelata pelejä. Tietysti murrosikäinenkin tarvitsee rajoja. Niiden asettaminen sopii ehkä luontevammin hänen isälleen, jolta hänen voi olla helpompi ottaa niitä vastaan.

Sekin on haasteellista, että miehesi ja hänen poikansa ovat muuttaneet teille. Entistä omaa kotia voi olla vaikea jakaa uusien tulokkaiden kanssa. Helposti myös odottaa, että kodissa noudatetaan niitä sääntöjä, joita siellä on ennenkin noudatettu. Väistämättä kuitenkin uusien ihmisten myötä myös säännöt menevät uusiksi.

Uusperhe syntyy uuden parisuhteen ympärille. Tämä tarkoittaa, että lapset vain harvoin pääsevät valitsemaan uusperhettä. He joutuvat hyväksymään sen. Usein tuo prosessi ottaa aikansa eikä sitä yhtään helpota se, että samaan aikaan murrosikää jyllää. Nuori voi joutua pitkäänkin hakemaan paikkaansa uusperheessä. Eli ymmärrän myös tuota huoneeseensa linnoittautunutta poikaa. Samalla mielessä herää huoli. Onko hänellä kavereita? Harrastuksia? Miten koulu menee?

Tunteesi ovat luonnollisia ja oikeutettuja. Ne kuitenkin ovat vain tunteita eikä niiden tarvitse ohjata toimintaasi. Miehesi pojasta ei tule poikaasi, mutta niin kuin hienosti kirjoitit, miehellesi hän on ”kaikki kaikessa”. Tärkeintä on, että opitte elämään yhdessä. Mikä on riittävä määrä kommunikaatiota? Mielestäni on kohtuullista edellyttää jollakin tavalla kohteliasta käyttäytymistä kaikilta saman katon alla eläviltä. Viestissäsi oli tähänkin liittyvää myönteistä. Kirjoitit, että yhteiset matkat ovat menneet hyvin. Olette siis jo ryhtyneet kartoittamaan mukavien muistojen aarrearkkua.

Positiivista viestissäsi on myös se, että miehesi tulee hyvin toimeen sinun lastesi kanssa. Sinun ei tarvitse tuntea huonommuutta jos et kykene samaan. Sinulla on oma olemisen tapasi ja saa ollakin. Sanoit viestissäsi, että olet introvertti ja oma tila ja reviiri ovat sinulle tärkeitä. Tässä oli jotain oleellista. Pidä huoli siitä, että saat riittävästi omaa tilaa ja yksin oloa. Luulen, että kun saat sitä tarpeeksi, sinun on jo helpompi suhtautua miehesi poikaan.

Mielestäni uusperheessä on välttämätöntä pitää säännöllisiä perhepalavereita. Ei niiden tarvitse olla mitenkään muodollisen jäykkiä. Niiden tarkoitus on ottaa puheeksi niitä asioita, joita itse kunkin päässä pyörii. Ideana on, että kaikki saavat sanoa ja kaikkia kuunnellaan. Toinen asia on se, että sinä ja miehesi tarvitsette myös parisuhdeaikaa. Aikaa olla vain kahdestaan, koska juuri teidän parisuhde on se, jonka ympärille uusperheenne rakentuu.

Näit tulevaisuuden synkkänä ja tilanteen pahenemisen. Niin ei välttämättä tule käymään. Murrosikä menee ohi ja lapset muuttavat omilleen. Lapsenlapset ovat sitten taas uusi luku yhteiselämänne kirjassa. Ammattiapuakin on tarjolla, jos kotikonstit eivät riitä.

Valoisaa loppuvuotta toivottaen
perheneuvoja Sirkka

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa tunteneet toisemme 18 vuotta. Siihen asti minä olin elänyt yksin ja hän oli eronnut liitosta joka oli ollut hänen mukaansa riitainen. Liitosta on kaksi aikuista lasta ja tytär on miehen elämän numero 1, pojan kanssa välit ovat olleet poikki jo 15 vuotta. Syynä välirikkoon oli se, kun poika eron jälkeen myöhemmin tuli isänsä luo asumaan, niin äiti ei maksanut isälle elatusmaksua jolloin isä laittoi pojan takaisin äidin luo.

Onko minulla oikeus tehdä tämä ratkaisu? Miten paljon pitää jaksaa yrittää?

"Paljonko pitää yrittää"

VASTAUS: Tilanne kuulostaa kertomasi perusteella varsin kohtuuttomalta. Jos perheen yhteiset työt ja vastuu raha-asioista jakautuvat noin epätasaisesti, on selvää, ettei sellaisessa suhteessa voi voida hyvin.

Se, paljonko pitää yrittää, on tietysti hyvin yksilökohtainen juttu. Jokainen tietää itse, milloin oma venymiskyky ei enää riitä. Kannattaa miettiä myös sitä, minkä vuoksi yrittää? Onko liitossa sellaista hyvää, jonka vuoksi kannattaa sietää ongelmia? Tuoko liitto lapselle sellaista hyvää, jonka vuoksi kannattaa jatkaa?

Jos olet vielä epävarma, voit miettiä sitä mahdollisuutta, että teet vielä yhden, viimeisen yrityksen. Sanot hänelle selvin sanoin, että tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko asioista keskustellaan, ja kotityöt ja raha-asiat saadaan reilulle pohjalle, tai sitten sinä lähdet. Kotityöt on jaettava niin, että vastuu jakautuu tasapuolisesti. Samoin yhteiseen talouteen ja lapseen liittyvät kulut on jaettava oikeudenmukaisesti. Mikäli hän ei suostu, voit antaa omalletunnollesi vapautuksen. Sinä olet yrittänyt tehdä sen mikä on tehtävissä.

Nykyään kenenkään ei tarvitse suostua elämään alistettuna. Eikä ole välttämättä lapsenkaan paras elää perheessä, missä hän näkee toista jatkuvasti alistettavan ilman että tämä puolustautuu tai lähtee pois.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero